torstai 20. syyskuuta 2012

Mies menneestä Elämästä.



”Olet ollut kotiopettajattarena Englannissa tai Irlannissa, siellä missä on vihreät nummet…näen sinisen hameen ja punertavat hiukset. Olet tehnyt kirjoja lapsille maahisista ja kaiken maailman öttimörriäisistä. Matkustat Amerikkaan ja tapaat nuoremman sanomalehtimiehen. Siitä tulee rakkaussuhde. Onko tällaista nuorta miestä? Elät nyt samaa vaihetta elämässäsi kuin tuolloin.” Energiahoitaja jutteli minulle lempeään sävyyn.

- Nuorta miestä? Minulla? No EI. Pudistelin päätäni, sillä en ole koskaan ollut innostunut minua nuoremmista miehistä. Jo kahden vuoren ikäero väärään suuntaan on ollut minulle pala purtavaksi. Minusta miehen pitää olla vanhempi. Kokeneempi. Elämää nähnyt. Aikuinen. Miten hän nyt NUOREN miehen elämässäni näki???

Kaksi kuukautta myöhemmin ymmärsin mistä oikein oli kyse.
Smaragdisilmäinen Maljojen Ritari oli tullut elämääni. 


 ”Kun yöllä yksin vaeltaa voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea…”

Tästä kaikesta on nyt 260 yötä. Ihan oikeasti. KAKSISATAAKUUSIKYMMENTÄ! Se on yli puolet viidestäsadasta! Ja näistä öistä suurimman osan olemme yhdessä jakaneet; hän minun mustiin hiuksiini kietoutuneena ja minä hänen ah, niin voimaikkailla käsivarsillaan....




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)