ARPA

Lapsena meillä maaseudulla lauantaipäivän koho-kohta oli kauppa-auto, joka kävi postilaatikollamme. Sinne menivät naapurit - no eivät kaikki- mutta suurin osa. Joskus "tilasin" sinne jotain värikyniä, mutta yleensä ostin jotakin karkkia. Kauppa-autoa ajoi erittäin vitsikäs ja puhelias Martti, jolla oli sana hallussa. Voi sitä käkätystä ja naurua, kun hän vitsaili meidän muiden täytellessä ostoskoreja.

Kuva ei liity tekstiini mitenkään, mutta tuollaisia ne kauppa-autot olivat.

Ässäarvat olivat kassakoneen alaosassa. Uhkapelit olivat isäni peruja, joten jo lapsena osasin ostaa ässäarpoja. Yksi tai kaksi, en sen enempää. Ne olivat nipussa kuin korttipakka ja joskus laskin joka neljänteen arpaan kun olin kuullut että joka neljäs arpa voittaa. Kerran kävi tuuri. Otin jälleen kerran eräs lauantaipäivä arvan Martin valikoimista ja hupsista heijaa, sieltä tuli 200 markan voitto, mikä oli minulle iso raha.

- Alahan pulittaa, sanoin Martille ja ojensin hänelle arpani.
***