En tiedä, johtuuko tämänhetkisestä mielentilastani, mutta tuntuu että kovin usein haastesanat tuovat mieleeni kuoleman tai jotakin, joka siihen liittyy. Koittakaa kestää, jos jaksatte juttujani lukea.
Menetin kummisetäni leukemialle 1980- luvulla. Olin tuolloin kuusi vuotias. Hän oli 31. Olen heitellyt halkoja puuliiterissä ja puhunut kovaan ääneen itsekseni: "Voi jumalauta, Heimo on kuallu! Voi jumalauta, Heimo on kuallu!" Näin äitini minulle myöhemmin kertoi. En itse muista itse tästä mitään, mutta perheeni on muistellut tätä tapahtumaa hymyn kare huulilla, kaikesta huolimatta.
Puuliiteri on salaperäinen paikka. Kerran vaari toi sieltä kuolleen rotan poikasineen. Pesä oli ollut jossain lähes maan alla. Kerran taas kissani Urkki katosi ja etsimme sitä koko illan myöhään yöhön saakka. Urkkia ei ollut missään. Seuraavana aamuna keksin katsoa puuliiteristä. Siellä Urkki oli. Hän oli mennyt puuliiteriin navetanvintin kautta, mutta ei osannut tulla samaa reittiä enää ulos. Eikä muuten jäänyt viimeiseksi kerraksi.
Ihana kissa! Minunkin kissani oli musta, kuollut joitakin vuosia sitten. Minulla taas nämä juttuaiheet poikii usein muistelemisia. Varmaankin hyvä juttu.
VastaaPoista