Erottamattomat

Mistä sen tietää, kuka on se oikea? Ihan oikeasti? Olen kovasti lähipäivinä miettinyt sitä, olemmeko me Maljojen Ritarin kanssa erottamattomat. Sitä taas ei näytä kuin aika, mutta parisuhde ei ainakaan meikäläiselle ole ollut mikään itsestäänselvyys. Ehkä se johtuu myös siitä, että olen ollut jos jonkinlaisissa suhteissa. Ei ole niin ruusuista kuvaa tullut....

Välillä mietin, miksi naisen pitää olla edes miehen kanssa, koska miehet ovat miehiä...niin erilaisia. Toisaikasia...Toisaalta elämä toisen naisenkaan kanssa ei tuntuisi luontevalta, luonnolliselta. Se olisi vielä hullumpaa. Kun oikein suivaannun niin totean, että ehkä minun pitänee olla sitten vaan yksin. Lopun elämäni. Siten en vahingoita ketään muuta kuin itseäni, jos niin käy. Enkä pety kuin itseeni, jos niin käy.

Minulle termi erottamattomat on vaikea ymmärtää sisarustasolla. Olen ainoa lapsi. Itsenäisistä itsenäisin. Maljojen Ritarini on identtinen kaksonen ja hän on todellakin erottamaton veljensä kanssa. Minkähänlaista se olisi olla kaksonen? Hui...en osaa edes kuvitella. Kaksoset ovat seuranneet minua läpi elämän, mutta se onkin jo kokonaan toinen juttu.

Olemme kuitenkin olleet Ritarini kanssa vajaat kolme vuotta erottamattomat. Hän näytti minulle, miten yksinäinen olen ennen häntä ollut. Vasta hänen myötään tajusin, miten yksinäinen olen ollut monen monituista vuotta...Olemme aina yhdessä. Olemme sikäli erottamattomat.

Mummo ja Vaari olivat erottamattomat. He elivät yhdessä yli 60 vuotta. He saivat elää yhdessä. Kunnes kuolema heidät erotti. Tuollaisia vuosilukuja en minä ehdi enää saavuttaa. En millään. Mummolla ja Vaarilla oli homma hallussa. Muistan, miten joskus jonkun parisuhderiidan jälkeen menin heidän luokseen kylään ja kerroin tilanteestani, Vaarini totesi: - No pittäähä sitä joskus riiellä.  Ja hymyili päälle, kuten hänellä tapanaan oli.