sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Balleriina

Maire, älä masennu! Tältä minusta joskus tuntuu. Tai aika useinkin. Mutta meinasi minustakin joskus tulla balleriina.
 Kuvahaun tulos haulle ballerina kiiltokuva
Koska olen maalta kotoisin, harrastusvaihtoehdot olivat aika minimissä. Palataan kultaiselle kahdeksankymmentäluvulle. Kerran paikallislehdestä äitini luki ilmoituksen, että balettia tytöille olisi tarjolla. Hän kysyi minulta ja minä suostuin. Niin kävin kerran viikossa kävin tanssitunnilla, ja minulle ostettiin balettitossut ja kaksikin erilaista balettipukua ja kovasti hypeltiin klassisen musiikin tahdissa sekä tehtiin tankoharjoituksia. Tanssivuotemme huipentui kevätjuhlaan, mihin minut ja ryhmämme ainoa poika oli värvätty pääosaan. (Jo tuolloin baletinopettaja huomasi pettämättömän rytmitajuni.) Esiinnyimme isossa salissa eikä minua oikeastaan edes jännittänyt, sillä osasinhan kaiken. Äiti ja mummo olivat katsomassa.
 Kuvahaun tulos haulle ballerina kiiltokuva
Jotenkin se hohto siitä sitten vain "katosi", baletistakin, ja tanssiharjoitukset eivät tuntuneet enää niin kivoilta. Minullakin hiukset kasvoivat polkkatukasta pitkään polkkatukkaan ja kun opettajamme kehotti laittamaan minua hiukset kiinni seuraaviin harjoituksiin, lopetin koko tanssimisen. Niinpä siitä tuli legenda että balettitunnit loppuivat siihen, kun "Marin" piti laittaa hiukset kiinni. Niinpä niin. 
Kuvahaun tulos haulle ballerina kiiltokuva

2 kommenttia:

  1. Ihana harrastus mutta kaikella on aikansa.. mukavaa sunnuntaita sinulle:)

    VastaaPoista
  2. Joskus harrastus loppuu pikkuasiaan. Ihana postaus.
    Olen kyllä sitä mieltä, ettei väkisin kannata mitään harrastaa, vaan on tehtävä oman mielen mukaan.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)