Punarinta laulaa korkealta, ja sen laulua
kuvataankin joskus solisevaksi puroksi. Laulua kuulee sekä päivisin että
iltaisin ja pesimäaikaan joskus jopa yömyöhään. Tämä pieni pirteä lintu
asuu mielellään ihmisten läheisyydessä ja ilahduttaa meitä kauniilla
höyhenpuvullaan ja tomeralla puuhastelullaan.
Punarinta on suosittu aihe kansanuskomuksissa, joissa siihen liitetään paljon myyttejä. Sen sanotaan tuovan onnea, ja walesilaisten mukaan punarinta antoi ihmiselle tulen. Keski-Euroopassa puolestaan uskotaan, että talo, jonka lähelle punarinta hakeutuu, on suojassa ukkoselta. Lintu on erityisen pidetty Isossa-Britanniassa, jossa se liitetään vahvasti jouluun. Punarinnan kuvilla koristellaan joulukuusi ja joulukakku. Saarivaltakunnassa punarinta on paikkalintu, toisin kuin meillä. Punarinta ilahduttaa laulullaan brittejä melkein ympäri vuoden, myös joulun aikaan.
Intiaanikulttuurissa punarinta symbolisoi auringon palaamista. Sen
rinnan punerrus kuvastaa aamunkoittoa, nousevan auringon punertavaa
kajoa. Punarinta tuo lupauksen toivosta, ilosta, yksinkertaisuudesta,
uudistumisesta, uudesta alusta. Sen silmää ympäröivä valkea rinkula
symboloi profeetallista näkökykyä, selkeyttä ja suurta viisautta.
Punarinnan laulu ylistää: "Elä, rakasta, naura ja ole onnellinen!", ja
se on täsmälleen se viesti minkä punarinta tahtoo meille tuoda.
Vanhojen uskomusten mukaan punarinta on varsinainen taivaallinen viestintuoja.
Oma kokemukseni on myös tämän kaltainen. Ehkä olen sen jo teille kertonutkin?
Olin aamukävelyllä koirani kanssa ja menimme kuusikon reunaa pitkin. Olin murheen murtama ja yksinäinen, sillä olin menettänyt äitini paria kuukautta aikaisemmin. Yht`äkkiä katseeni osui kuusen oksalla istuvaan punarintaan, joka selvästi katsoi minua. Se pomppi iloisesti oksalta toiselle enkä voinut kuin ihmetellä sitä. Se sai hymyn huulilleni. Minulle tuli sellainen olo, että äiti tuli minua katsomaan, onko minulla kaikki hyvin.
Tämän ylläolevan punarinnan olen onnistunut kuvaamaan viime vuonna eräältä metsälenkiltäni. Silloinkin tämä pieni lintu ilahdutti minua kovasti. Kuva ei valitettavasti ole tarkka, sillä ilmassa oli syksyn hämärää. Mutta eikö olekin soma pieni lintu?
Vanhojen uskomusten mukaan punarinta on varsinainen taivaallinen viestintuoja.
Oma kokemukseni on myös tämän kaltainen. Ehkä olen sen jo teille kertonutkin?
Olin aamukävelyllä koirani kanssa ja menimme kuusikon reunaa pitkin. Olin murheen murtama ja yksinäinen, sillä olin menettänyt äitini paria kuukautta aikaisemmin. Yht`äkkiä katseeni osui kuusen oksalla istuvaan punarintaan, joka selvästi katsoi minua. Se pomppi iloisesti oksalta toiselle enkä voinut kuin ihmetellä sitä. Se sai hymyn huulilleni. Minulle tuli sellainen olo, että äiti tuli minua katsomaan, onko minulla kaikki hyvin.
Eilen illalla oli punarinta jäänyt rappukäytävään jumiin saunasta tullessani. Luulin ensin lepakoksi, mutta tunnistin sitten ikkunalaudalla punarinnaksi. Laitoin valot pois ja avasin alaoven, jotta raukka osaisi lentää ulos. Lintu ryntäili kuitenkin ikkunoihin ym. vahingoittumatta silti. Juttelin samalla sille koko ajan. Lopulta se jäi ikkunalaudalle rauhallisena, juttelin edelleen ja se antoi ottaa itsensä kiinni hellään otteeseeni. Sanoin sille, että mennään alas (pitkät raput) ja päästän sinut siellä vapaaksi. Lintu oli ihan tolkuissaan ja kunnossa koko ajan, lähti sitten siitä kämmeneltäni vapauteen.
VastaaPoistaHeti ajattelin, että isä siinä kävi moikkaamassa. Hän kuoli 3v sitten.
Niin tai näin, mutta hyvä mieli jäi kohtaamisestamme.
Jyrki