Olen tässä monena yönä nukahtanut kissan kehräykseen. Se on kuin musiikkia korvilleni. Sitä musiikkia kuuntelin jo 35- vuotta sitten kun pakkonukutin kissani Miirun tyynylleni. Kun minä nukahdin, Miiru lähti. Oli se niin viisas.
Nyt 35- vuotta myöhemmin huomaan että kissan kehräys on yhtä ihanaa kuin silloin. Siitä tulee hyvä mieli. Onnellisen kissan kehräyksestä. Minulla on kaksi maatiaiskissaa, joita en ole pahemmin täällä mainostanut. Olen kertonut teille vain koirastani jota ei ole enää. Mutta on minulla kissatkin.
Kyllä minä ennemmin kuuntelen onnellisen kissan kehräystä kuin onnellisen miehen kuorsausta.
Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.

Sama täällä, kyllä kissa tyynyn vieressä tai jalkopäässä on niin ihana, se on onnea 💛 Joskus miehen torsotus vähän haittaa, muta kai sekin on onnea, olen aika herkkäuninen:) Hauska aiheeseen sopiva kuva:)
VastaaPoistaTotta. Kaipa se kuorsauskin onnea on :-) Iloista joulun odotusta sinulle!
Poista