Sain tässä kerran metsäpolulla idean. Minusta on hellyyttävää, kun ihmiset tuovat myös eläintensä haudoille kynttilöitä ja haluavat muistella rakasta lemmikkiään myös tämän mentyä tuonpuoleiseen. Päätin ottaa muutaman valokuvan, miltä erään pienen kaupungin eläinten hautausmaa näyttää. Tässä pieni kuvakollaasi.
Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.

Kaipa se lemmikin on ollut rakastettu, ja jos maalla ei asu, niin mihin hautaat? Hyvää uutta vuotta! Uteliaana laitoin sinulle haasteen blgissani http://wondersbykaari.com/2013/12/31/kahvikupposen-aaressa/
VastaaPoista