Miten minusta tuntuu että olen ennenkin kirjoittanut ikkunasta. Kirjoittanut runon, liittänyt siihen kuvan. Kuvan ikävästä, kaipauksesta, pimeydestä, kuolemasta. Voisiko ikkunasta kirjoittaa jotain iloisempaa? Ettei aina niin melankolista?
Kävin kerran ennustajalla. Hän näki minun elämässäni paikan, jossa on paljon suuria ikkunoita ja nuoria miehiä. Nyt minulla on olohuoneessa isot ikkunat, mutta naapureiden vuoksi verhot lähestulkoon aina kiinni. Se on perin ikävää. Siispä haaveilen uudesta kodista.
Mökillä kävimme myös tänään. Siellä on paljon ikkunoita 1970- luvun tyyliin. Juurikin mietin, että ne on kyllä pakko pestä; on hienoa miten kirkkaammin meri näkyy, sen somempaa on.
Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
Kaunis maisema... sielu lepää :)
VastaaPoistaEikö olekin? Merellä on todella rauhoittava vaikutus.
Poista