En tiedä johtuiko isänpäivästä vai jostakin muusta, mutta eilinen oli kerrassaan kamala päivä. En päässyt sängystä ylös oikeastaan koko päivänä ja mieleni oli surun ja murheen murtama. Itkin silmät päästäni jos niin voi sanoa. Täytin kaikki masennuksen merkit, testejä lukiessani. No, sen tiesinkin jo. Maljojen Ritari oli töissä, joten saatoin totisesti olla koko päivän murheen murtama.
En vienyt isälle enkä ukille kynttilääkään.
Sen sijaan haluan kertoa siitä, että vaikka eilinen oli mustaakin mustempi ja nukuin erittäin huonosti niin silti nukuin vähäsen.
Näin Ukin unessa. Ihan kuin ukki olisi tullut minua tervehtimään. Täällä minä olen.
Unessa oli ukin kotona. Ukki oli jossain reissussa mummin kanssa, mutta ukki oli tullutkin vähän aikaisemmin kotiin kuin mummi. Talon sekä navetan katot olivat lahoamiseen päin, vähän niin kuin romahtaneet. Saunakin oli päällä ja saunan takana olevassa purossa kävin uimassa. Katsoin että nurmikko oli valtavan pitkä. Sanoin ukille että nyt menen ajamaan ruohoa.
Heräsin kahdelta yöllä ja muistin tämän unen. Tajusin että siitä tuli minulle tärkeä kohtaaminen unessa. Ukki tuli luokseni isänpäivänä. Siinä pari tuntia valvottuani otin pienet tirsat ja nyt olen tässä.
Otin vielä yhden kortin tämän postauksen päätteeksi:
Sielullinen tyydytys
"Tähtää siihen, mikä saa sielusi iloitsemaan."
Lisäviesti:
"Yksisarviset muistuttavat, että tehdessäsi sitä, mikä saa sielusi
iloitsemaan, koet todellista ja kestävää iloa ja kehityt henkisesti.
Sinun on nyt aika tähdätä tähän, sillä kun pyydät, yksisarviset auttavat
sinua."
"Voimalause: Teen sitä mikä tyydyttää sieluani."
***
Kiitos kiitos kiitos.
Tämä lukee jo masennuksen omahoito- ohjelmassakin. Tee sitä mistä pidät.
Yritän.
Leppoisaa viikkoa!