Perrjantain aatokset

Huomenta!

Tämän päivän ihana leppäkerttukorttikin jo kertoo, että elämä hymyilee. Olen ollut nyt neljä päivää uudessa työssä ja olen viihtynyt todella hyvin. Kaikki on niinkuin paremmin kuin ennen, tai ehkä ei ihan kaikki, mutta täydellistä ei olekaan! 

Ensimmäinen viikko oli haastava, sillä tässä viikossa oli kaikenlaista ylimääräistä joten päivät olivat pitkiä ja sen lisäki hoidin autoasioita työpäivien jälkeen. MUTTA kun on ollut kiirettä, tuntuu siltä kuin asuisin navetassa, sillä nämä kotiasiat ovat rempallaan mutta tänään siivotaan. En ole jaksanut ruokaakaan tehdä, paitsi omenapaistosta, jota olenkin nyt syönyt pelkästään. Näytän siltä kuin olisin raskaana. Mutta sellainen olen nyt viime vuosikymmenet ollut.

Tänään on lyhyt päivä töissä, sillä uusi työaikani koostuu neljästä täydestä päivästä ja yhdestä superlyhyestä. Kuulostaa todella kivalta.

Nyt kaikki on kivaa.

Toivottavasti sinullakin! 

10 minuuttia aamusta

Aina sitä keksii jotain uutta ja tällä kertaa se taitaa olla tämä 10 minuutin kirjoittaminen. Eilinen oli niin ahdistava päivä että piti ottaa kahdet päiväunet ja siltikin koko päivä meni jumittaessa sisällä. En meinannut edes kauppaan lähteä mutta lähdinkin sitten...on edes jotain aamupalaa.

 Huomaan että eilinenkin meni siinä surutyössä joka kuitenkin tuntuu ja vaikuttaa koska lähdin tuolta aikoinaan niin kivasta työpaikasta pois. En toki näe kuin hyvää siinä, että pääsen lähemmäs ihan uusiin kuvioihin. Sitten ahdisti ihan suunnattomasti se, kun en osaa päättää koska aloitan työt mutta ajattelin tänään soittaa ja sopia koko asian. Katson nyt miltä tuntuu, nyt on kuitenkin tuo auto alla josta maksan joka päivä. Toisaalta ei viitsisi tänne kotiinkaan jäädä märehtimään, toisaalta voisi sitä vaikka viikon olla vielä kotonakin nyt kun on mahdollisuus. No näkkee nyt.

Eilisillan piriste oli uusi kirjekaveri, jonka sain tällä viikolla. Kirjoittelin hänelle ensimmäistä kirjettä ja sehän on aina mukavaa kirjoitella varsinkin suomen kielellä. Nuorena minulla oli paljonkin kirjekavereita, mutta sitten ne vain jäi...nyt alan herättämään henkiin tätä vanhaa harrastustani. Toki olen hakenut vain englanninkielisiä kirjekavereita, koska ajattelin harjoitella samalla englantia. No nyt harjoitellaan sitten vaikka tulevassa työssäni en niin ulkomaalaisia tapaakaan.

Aamun aatos

Kaikenlaisia ajatuksia riisteilee päässäni. Olen sanonut itseni irti vanhasta työpaikasta ja vaikka asia sinällään oli helpotus, on mukana kuitenkin ripaus haikeutta ja kaipaustakin. Olihan se kuitenkin minun työpaikkani. Mietin, olisinko jaksanut enemmän jos olisin saanut sen lyhennetyn työviikon tai jos olisinkin ollut siinä työkokeilussa. Savustettiinko minut sitten kuitenkin ulos? Annoinko liian helposti periksi? Mutta sitä on turha jossitella. 

Saan nimittäin uuden työpaikan, vakituisen vielä, niin luulenpa että tämä tulee olemaan lottovoitto, vaikka nyt vielä kaikki riisteilee päässäni. Sillä en ole vielä kirjoittanut uutta työsopimusta. En ole vielä ihan varma, koska haluan aloittaa. Irtisanomisaika on 4 viikkoa mutta käytännössä irtisanominen oli voimassa heti samana päivänä. Hain kaikki tavarat pois illan suussa ja jätin kortin ja karkit kahvihuoneeseen. Tämä on toinen kerta elämässäni kun irtisanon itseni vakityöstä ja aina on käynyt hyvin.

Sitten olen vuokrannut auton, ensimmäistä kertaa elämässäni omaan käyttöön. Otin noin kaksi viikkoa taisi olla pari päivää yli, maksaa vajaat 500,- + bensat joten nyt peukut pystyyn etten kolaroi autoa tai ei muutenkaan tapahdu mitään pahaa. Auto haetaan tänään niin loppuu tämä minunkin jumitus.

Voikaa hyvin.

Tiistaina kymmenen minsaa

Levottoman yön jälkeen soitin pomolle ja sanoin että sanon itseni irti. Se oli valtava helpotus ja nyt pitää vielä sopia koska vien tavarat ja palautan avaimet. Helpotus on suunnaton! Varsinkin kun eilen kävin katsomassa sitä toista työpaikkaa ja se näytti valtavan hyvältä. Todella ihanalta. Nyt pitää vielä sinne varmistaa että olen tosiaan tulossa. 

Autojen kanssa pitää sumplia, meillä kun on näitä kulkuongelmia. Eli tarkoitan lähinnä sitä, koska aloitan uudessa paikassa työt. Nyt on vain yksi auto käytettävissä ja koska vaihdan työpaikkaa niin työmatka on sitten aivan eri suunnalla Maljojen Ritarin kanssa. Onneksi on pelivaraa. 

Neljä viikkoa on irtisanomisaika, eli sen ajan voin olla pois töistä ja minulla on lomaakin käytettävänä. Mutta pitää sopia silleen että pääsen kulkemaan. Toisaalta ei huvittaisi kotona olla taas neljää viikkoa mutta toisaalta taas nehän on ansaittuja lomapäiviä...äh en tiedä sanoa. Nyt olen kuitenkin päässyt työmoodiin joten sikäli...mutta näkee nyt.

Jotenkin tuntuu siltä että palaset loksahtelevat nyt paikoilleen. Pikkuhiljaa. Pelkään että tämä kiva fiilis latistuu kohta! En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä siksi kun mieliala on kuitenkin sahannut ees sun taas. Suurin koitos lienee vielä se, että käyn tosiaan siellä vanhassa työpaikassa hakemassa tavarat ja palauttamassa avaimet...Hoh hoijaa. Tänään selkiää vielä monta asiaa.

On taas maanantai ja 10 min tajunnanvirtaa

On taas maanantai ja uusi elämä alkaa! Jäin kotiin ahdistuksen vuoksi ja iltapäivällä menen katsomaan mahdollista uutta työpaikkaa. Sitä ennen pitää siistiytyä sillä hiuksistani saisi taas voita parin näkkärin päälle. Laitoin kellon piippaamaan 10 min kuluttua, sillä nyt kirjoitan sieluni puhtaaksi kuten ohjeissa sanotaan. Se kuulemma helpottaa.

 

Koko viikonloppu on mennyt maatessa. Olen toki askarrellut ja kirjoittanut pari kirjettä, mutta muuten olen vain nukkunut ja yrittänyt lukea neljää kirjaa samaan aikaan. Mikään ei tunnu nyt vetävän puoleensa. Soitin myös eilen työkaverilleni, hän on toisessa tiimissä ja aivan yhtä kypsä ja yhtä vaikeaa on hällä kuin mullakin. En siis ole ainoa. Toki hän ei ajattele näin radikaalisti että vaihtaisi työpaikkaa, sillä hän asuu melkein vieressä jne. 

Jotenkin tuli heti parempi olo, kun jäin kotiin, vaikka tuntuukin siltä että olen taas pois, koska viime viikolla jouduin pitämään kolme lomapäivää. Koska en saanut mistään otetta saisinkohan tänään? En ole moneen viikkoon käynyt edes lenkillä, sillä tämä työ on jotenkin niin vienyt minut mukanaan ja lenkkeily on ollut kuin tervanjuontia enkä ole siis sinne kyennyt. Sohva ja kännykkä on paljon parempi, vaikka oikeastaan ei ole. Maljojen Ritari tekee hullun tavalla töitä ja minä olen sitten se toinen ääripää. No ei nyt ihan mutta melkein. Toki olemme eri alalla ja hän pystyy kasvattamaan tiliään ylitöillä, minä en. Ja taas mennään rahan takii!

En muita kerroinko, mutta autoni hajosi viime viikolla ja olenkin ollut sitten siitä lähtien vähän kusessa. Täällä maalla kun asuu ei oikein pärjää ilman autoa, mutta toisaalta olenkin viihtynyt lähinnä sisätiloissa kylkeä kääntäen. Tänään vein Ritarin töihin ja haen sitten illalla, koska minulla on se työpaikkakatselmus. Päätäkin särkee orastavasti, olisikohan silmälasien aika? Olen nyt sinnitellyt vielä ilman, mutta ennen pitkää ikänäkö iskee tai on iskenyt jo. Pää on raskas ja täynnä kahvia. Onneksi ulkona paistaa aurinko ja vaikuttaa kovin syksyltä. I like syksy!

Tajunnanvirtaa

Pitäisikö nyt kokeilla sitä 10 minuutin kirjoittamista joka aamu? Voisihan sitä. Kirjoitan kuitenkin koneella vaikka pitäisi ehkä kirjoittaa käsin. On sunnuntai ja oloni on hiven masentunut mutta myös hyvä, sillä tänään on vielä vapaapäivä ja saan olla kotona ihan miten lystään. Nyt juon aamukahvia ja katsotaan sitten mihin ryhdyn. Sen huomaan, ettö työasiat ovat todella vahvasti mielessäni eikä se ole hyvä juttu. Koko ajan huomaan että mietin jotain työkaveriani,miten se sanoi tms. ja sitten tajuan että nämä ovat minun automaattisia ajatuksiani joissa ei välttämättä ole totuuden häivää. Ja kun on vilkas mielikuvitus, niin senpäs tiedät. Eilen olin lapsuudenkodissani ajamassa nurmikkoa, se on jokakesäinen perinne ja pidän puuhasta varsinkin kun on lämmin keli. Kirpputoreilla käyminen on nyt jäänyt.

Jatkan tätä tekstiä nyt tiistaiaamuna aikaisin. Paha ahdistus herätti minut kolmelta, sillä eilinen työpäiväni oli helvetistä ja sen lisäksi autoni hajosi kesken ajon. Se oli hirveää. Ensin kun koko päivän olit katsonut kelloa koska pääsee kotiin ja kun hoohetki koittaa, et pääsekään kotiin koska autosta kuului kova pamaus ja ONNEKSI pääsin tienristeykseen hätävilkut päällä etten jäänyt tukkeeksi. Ruuhka- aikaan autoja meni ohi hurumykke, mutta onneksi sain tuttavalta vinkin minne korjaamolle autoni hinataan. En edes tiedä maksaako vakuutukseni hinaukseni vai ei, mutta maksoin sen nyt ensin ainakin itse. Positiivista oli se, että hinuri oli mukava, en joutunut kovin kauaa odottamaan sitten kuitenkaan, vajaa tunti, ei satanut eikä ollut kylmä ja Maljojen Ritarikin pääsi minut hakemaan etten joutunut kävelemään kotiin saakka. Mutta nyt sitten onkin ketutus, kun joudun pomolle soittamaan ja pyytämään lomaa, koska olen autoton ja bussimatkasta tulisi turkasen pitkä. Varsinkin kun olen ollut pitkään pois, niin en millään haluaisi olla nyt heti lomalla, mutta toisaalta haluan olla rehellinen enkä keksiä mitään kuumetautia tähän hetkeen. Mutta kyllä ahdistaa. Onneksi on tämä blogi johon voin lämpimikseni kirjoitella... 

Työhönpaluuta

Hei taas!

Ajattelinpa kirjoitella tänne muutaman sanan töihin paluusta, sillä onhan siitä aikaa jo yli vuosi, kun viimeksi tein töitä ja olin työkykyinen.

Työelämässä olen ollut nyt kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä, oli vielä rauhallista osan lapsien ollessa vielä kesälomalla. Tällä viikolla sitten totuus iski päin kasvoja.

Tiimikaverit: Yksi ei puhu mitään, vaikka on vuosikymmenien kokemus.

Toinen on ihan ääripää, puhuu vain omista asioistaan ja on muutenkin erikoinen ja lapset ovat toissijaisia aina välillä.

Kolmas on ihan ok, mutta yhteistyö hakee vielä paikkaansa. Ei puhu ylimääräisiä. Ja tuntuu että hän tekee nyt minunkin työt.

Ja minä kun haluaisin PUHUA! 

Kaikki muu mikä on p***kaa:

Autoille ei ole omaa parkkipaikkaa, vaan ajat jonnekin kadun varteen minne satut auton saamaan parkkiin. Lähistöllä on paljon kouluja ja asutusta, joten et ole ainoa parkkipaikan etsijä.

Ruoka on kehnoa. En millään viitsisi alkaa eväsrumbaan, mutta kai se on pakko. Lapset ottavat ensi ruoan ja sitten minä viimeiseksi. En edes halua ajatella, mitä kaikkea ylimääräistä ruokaan on tullut. Ensi maanantaista asti siis omat eväät! 

Ryhmässä on välillä kovakin melu, joten korvatulpat on ostettava. Kaikki huutavat ja kiukuttelevat pikkutytöt ottavat hermoihin! Pojat ovat paljon suoraviivaisempia.

Positiivista oli puolestaan se, että kaikki vähänkin tutut työkaverit toivottivat minut tervetulleeksi ja näin ollen tunsin oloni kotoisaksi.

Olonikin on kotoisa vaikka on paljon uutta. Kuitenkin vanha työpaikka ja paljon tuttuja työkavereita.

Viime viikonlopun nukuin, ekan työviikon jälkeen. Nyt saa nähdä mikä meininki. Koko alkuviikon olen kaatunut sänkyyn töiden jälkeen ja nukkunut päikkärit. 

Nyt alan viikonlopun viettoon.

Rauhallista ja palauttavaa viikonloppua teille kaikille! 

Päivät vähenee

Päivät vähenee tai oikeastaan lomapäivät. Koko alkuviikko on mennyt jossain ihme jumituksessa enkä ole kunnolla ole ollut ulkona edes koko alkavana viikkona. Jotenkin tietysti masentaa koska Ritari meni töihin ja ylitöitä on taas runsaasti tarjolla, joten se siitä yhdessä tekemisestä sitten. Toisaalta on ihana olla rauhassa. Ja stressata niiden työasioiden kanssa.

Mulle siis soitetaan ensi viikon alussa, pääsenkö töihin uuteen työpaikkaan vai menenkö kahden viikon päästä vanhaani. Tämä ajatus on jäytänyt taka- alalla koko ajan, vaikka yritän olla ajattelematta. Olen melko varma että otan uuden vastaan jos se on otettavissa.  Toki kuitenkin epäilen ja pelkäänkin ehkä meneekö kaikki sitten ojasta allikkoon. Eli: PELKO estää meitä ottamasta uutta vastaan.

Toisaalta ajattelen että ihan turhaan tässä mitään mietin, koska en tiedä miten ensi viikolla käy. Voihan olla että ajatteluni on ollut täysin turhaa. Enkä sinne edes pääse. No, äh, en nyt jaksa tässä enää sitä jahnata. Oma pää riittää.

Jaahas jatketaan aamupuuhia.

Voi hyvin! 

Viikko alkaa taas...

 ...ja vähiin käyvät lomapäivät. Toki niitä vielä on, mutta tämä on Maljojen Ritarin kanssa viimeinen yhteinen lomaviikko. 

Olen koko ajan alitajuisesti miettinyt näitä työasioita. Näen niistä unta, epäröin, päätän, mieli vaihtelee jne. taitaa olla silti tavallista. Toki kuun viimeisellä viikolla sitten varmistuu, olenko pähkäillyt turhaan. No ilmoitan sitten!

Olin pomon kanssa työhönpaluukeskustelussa, ja se meni ihan hyvin. Hän ei paljon hymyillyt ja minä yritin keventää välillä tunnelmaa niin en onnistunut. Ehkä hän piti minua hulluna?

Mitä on tämän vuoden aikana tapahtunut, pitkällä sairaslomalla?

- Olen levännyt enemmän kuin tarpeeksi ja lepo on tullut tarpeeseen

- Jos pääsisin 25 vuotta taaksepäin, valitsisin ihan toisen alan

- Olen yrittänyt keskittyä mielen hyvivointiin 

 

Mitä uutta?

- Olen lukenut paljon kirjoja. Sanotaan että noin 14-19 kirjaa per kuukausi

- Ulkomaalaiset kirjekaverit

- Post crossing

- Käsillä tekemistä: Isoäidin neliöt, villasukkia, mattoa, palapelejä, korttiaskastelua, tussittelua, leikekirjan tekemistä 

- Lääkkeitä

- Elämäni ensimmäinen juurihoito 

- Sukunimeni vaihtuu

 

Mitä en tehnyt?

- Liikkunut säännöllisesti vaikka yritystä on ollut

- Laihtunut

- Tavannut ystäviäni 

- Harrastanut mitään sosiaalista 

- Oppinut kaikenkattavia rutiineja aamusta iltaan

***

Näillä mennään tänään.

Voi hyvin! 

 

Puoli vuotta jouluaattoon!

Se olikin ensimmäinen ajatus, mikä mieleeni tulla tupsahti kun aloitin tätä postausta ja katsoin päivämäärää. Tällä hetkellä täällä meillä satelee vettä ja Maljojen Ritarin kanssa lähdemme kohta verikokeeseen.

Olen paljon miettinyt työasioita vaikka ei olisi pitänyt. Ennen juhannusta sain nimittäin puhelinsoiton, jossa kyseltiin josko kuitenkin pääsisin ehkä töihin sinne paikkaan b, minne hain keväällä? Olin iloinen soitosta, vaikka paikka ei ihan se, mihin hain. Se kuitenkin muuttaisi koko elämäni, ja toivottavasti hyvään suuntaan. Sitten paikka a, minne hain myös keväällä, hakee nyt uudelleen työntekijää ja tietysti mietin, miksi vanhoja hakijoita ei ole kyselty vaan haku on ihan uusi. Ehkä en kelvannut sinne ollenkaan. Tai sitten tämä on käytäntö. No, en tiedä, mutta ajattelin josko piruuttaan kysyisin että teille haetaan uutta työntekijää, muistatteko minut?

Tämän lisäksi mustarastaan pesintä etuovellamme meni piloille. En tiedä mikä tai kuka varasti munat pesästä, joten se on its over. Harmin paikka. Kyllä täältä pesäpaikkoja löytyy, joten uutta putkeen vaan, rastaat!

Olen harkinnut sukunimen vaihtoa. Se on varmaan tämä viidenkympin villitys, mutta olisi aika päästää nykyisestä nimestäni irti ja keksiä jotain ihan muuta. Pari vaihtoehtoa on jo valmiina, mutta en ole vielä hakenut. Ehkä se juontaa juureensa tyyliin uusi elämä alkaa tai jotain sen suuntaista...

Näihin tunnelmiin! 

Virkistystä

 Hellurei!

Nyt on ollut sellainen tilanne, että olen herännyt joka halvatun yö siinä 2-3 aikaan ja valvonut siinä 2-3 h. Viimeyönä tapahtui kuitenkin sellainen ihme, että sain kuitenkin suht nopsaan unen päästä kiinni, joten olokin on ihan erilainen. Mulla on nimittäin ollut sellainen 7 päivän väsymys. Olen vain kääntänyt kylkeäni ja lukenut ja nukkunut, välillä syönyt ja käynyt vessassa. Ja minunkun piti leikkiä että olen kesälomalla, enkä kyllä halua tällaista kesälomaa! Nyt tarvitaan virkistystä!  

Juhannus on tulossa. Mitä aiot tehdä asian eteen? Täällä olisi suunnitelmissa pientä laittoa, hyvää ruokaa ja grillausta.

Reipasta viikkoa!  

Terapian tarpeessa?

Luin tuossa äsken Kauko R. kirjoittaman facebook postauksen ja hän kirjoitti siinä että kirjoittaa joka aamu someen ja se on terapeuttista. Minäkin uskon tähän, mutta jotenkin huomaan että kirjoittaminen on jäänyt...pitää kunnostautua ja joka aamu kirjoittaa jotakin! Sillä se tunne, kun on tänne saanut mukavaa aikaan, niin olo ihan tosi tosi hyvä!

 

Ei mitään tavoitteita eikä rajoitteita niin eiköhän tekstiä ala syntymään. Välillä olen tässä istunut ja pöh, ei mitään mielestä. Korttien katsominen on kuitenkin erilaista kuin henkilökohtaisten juttujen kirjoittaminen.

 

Pörssisähkö on nyt kallista, emmekä ole vieläkään laittaneet allastamme takapihalle. Ei ole oikein mitään intoa, vaikka kyllähän se sitten ihan kiva kapistus on. Se nimittäin maksaa näillä hinnoilla. Maljojen Ritari on jutellut kiinteän sopparin hankkimista, mutta minä en ole vielä siihen taipunut. Sähkön hintahan on juuri se, mikä on puhuttanut ihmisiä jo monta vuotta. 

 

Nyt yritän psyykata itseäni lenkille. Viime viikolla taisi tulla ennätystulos. Olisiko ollut 25km yhteensä, mutta eilen oli lepopäivä ja nyt pitäisi taas aloittaa. Yksi hyvä motivaatio on sopia puhelutreffit kaverin kanssa. Tai sitten tehdä soittolista you tubeen niin johan askel nousee. Äänikirjojakin olen kuunnellut, mutta se ei ehkä ole niin motivoivaa.

Nyt on energiajuoman jämät juotu ja kohta lenkkarit jalkaan. Ai niin, en juo energiajuomia koskaan, mutta yhden ostin kun sai puoleen hintaan :-)

Nautitaan kesäisestä päivästä! 

 

 

Valituksia valituksen perään...

Odotusta

Aloitin jo kerran tämän postauksen kirjoittamisen, poistin sen, mutta päätänkin nyt kirjoittaa. Tämä on aina se vmäinen hetki ennenkuin lääkäri soittaa. Ei tiedä miten päin olisi ja pitää odottaa...Tänään on nääs etävastaanotto ja olenkin mukavasti aivan mt- potilaan näköinen täällä. 

Pää on raskas, sillä valvoin viime yönä ehkä 3h ja sitten nukahdin uudelleen. No nyt en meinaa millään herätä. Ulkona tuulee ja on aurinkoista. Viikko on aluillaan enkä meinaa millään uskoa että viikon päästä on kesäkuu.

Koko

Minun piti olla paljon pienempi ja paremmassa kunnossa tässä vaiheessa kevättä, niin Ritarinkin. Mutta mitään ei tapahdu hetkessä ja laihdutus tarvitsee pitkäjänteistä toimintaa. Siihen ei ole ollut nyt paukkuja. Huomaan, että häpeän itseäni siinä määrin, että en halua osallistua mihinkään juttuihin, jossa saattaa olla esim. sukulaisiani, koska en halua että he siunailevat miten lihava olen. Ja meidän suvussa siunaillaan. En ole koskaan elämässäni ollut näin lihava - paitsi ehkä pari vuotta sitten hetken, mutta tämä masennus jotenkin saa kaiken tuntuvat tuhat kertaa pahemmalta ja vaikeammalta ja olo on todella saamaton. 

Viime viikonloppuna oli yhdet sukulaisen valmistujaiset ja minut ehkä kutsuttiin tai sitten ei, sekin oli niin pirun epäselvää, mutta päätin jo ajat sitten että en mene, jos kutsutaan. Elokuussa on häät, jonne en todellakaan lähde pyörimään makkaroineni. Ja tämä ei tosiaan ole sitä turhamaista juttua, joita jotkut pitävät - on vähän ylimääräistä..mulla sitä on nimittäin 40-50 kiloa, joten tiedän mistä puhun ja miltä näytän. 

Edesmennyt isoäitini muistutti joka kerta kuin näimme että "sie oot lihava." Varmaan viimeisellä kerralla kun näin hänet, hän ei sitä enää sanonut, mutta tätä kesti monen monta vuotta. Kun olin tätini luona päivällisellä nyt keväällä, otimme muutamia valokuvia ja minä tietysti jouduin etualalle joten näytin kuvassa erittäin isolta. Sanoinkin ääneen että ai kauhee kun olen paksu. Tätini totesi siihen, että no kyllä sie aika paksu oletkin...Ja kun juhlimme serkkuni syntymäpäiviä niin enoni sanoi minulle pienessä huppelissa että "sä oot vähän lihonut." Ja kun olin messuilla pari kevättä sitten niin puolituttu tuli kysymään että "koska vauva syntyy?" Että näilllä mennään. Näitä muistoja olisi varmaan enemmänkin, mutta kerron nyt nämä mitä tulee mieleen ja eritoten nämä sukulaisiini liittyvät urbaanit legendat.

Että paksuja tässä ollaan, mutta hengissä vielä. Kesä on ollut vaan aina mulle kurjaa aikaa painon kannalta, yleensä lihon sen 5 kiloa ihan vaan grillaamalla ja syömällä. Huh huijaa. Yritän edes näyttää ihmiseltä kun menen elokuussa töihin.  

Tämä postaus jäi näköjään puolitiehen. Lääkäri soitti ja olen nyt kesällä sairaslomalla, vuosilomalla ja sitten töihin. Amen. Olen nukkunut koko päivän.

Voi hyvin. 

Päivien viemää, hyvää ja huonoa

Kyllä se kuulkaas niin on, että päivät ovat niin erilaisia että oksat pois. Olen ollut nyt jo kolmatta viikkoa todella väsynyt ja päivät ovat kuluneet lähinnä välttämättömimmät kotityöt tekiessä, lukiessa ja nukkuessa. Tänään ajattelin olla aktiivisempi ja olokin on taas erilainen reilun 10h unien jälkeen. Olen kyllä niin tottunut tähän jo, että aina ei jaksa, mutta toivoisin että olisi enemmän niitä päiviä kun jaksaa.

Tällä hetkellä suurin murheeni on varjoisa kukkapenkki, johon yritän keksiä jotain sopivia kukkia. Ehkä lähden taas ostoksille ja keksin jotain sopivaa. UudenGuinean liisat, ahkeraliisat nyt sopivat ainakin ja ainakaan nuo ahkerat eivät ole yhtään minun makuuni. Postipaketti pitäisi hakea postista ja tämän viikon ensimmäinen lenkkikin on tekemättä.

Kirjoista puheenollen, luen nyt mielenkiintoista kirjaa skientologiasta ja siitä eroamisesta. Todella mielenkiintoista ja omituista. Suomessa ei taida skientologeja olla ollenkaan kun rahatkin loppuivat jo toista vuosikymmentä sitten.

Asiat jotka ketuttaa tällä hetkellä:

Paha maku suussa johtuen kahvista, taas pitää siivota, lenkkivaatteita pitää miettiä ettei tule kuuma ja toisaalta sellaiset että kehtaa tälläinen tuhtikin täti kävellä ihmisten ilmoilla, kukkapenkin kitkeminen ja takapiha on muutenkin kuin rytökärpän pesä.

Hyvää mieltä tuovat tällä hetkellä:

Hauska uni viime yönä, eilinen Farmiohjelma, ei sada, olen virkeä, Suomen peli on tulossa, klo 12 minulla on zoomtapaaminen, perjantai ja Ritarilla vapaa viikonloppu. Lisäksi kesäkukkien osto (taas vaihteeksi.)

Mikä sinulle tuo hyvää mieltä juuri nyt? 

Aurinko nousee

Aurinko nousee hiljalleen, koivun lehdet kimaltelevat kevään vihreää. Linnut laulelevat puissa ja maa on kostea yöllisen sateen jäljiltä. Olisko tänään jo parempi päivä? Paistaako aurinko risukasaankin?

Se tunne, kun mikään ei huvita, mitään ei jaksa ja samalla kamala syyllisyys kun mitään ei jaksa. Sitä on ollut koko viikko. Eilisenkin makasin ja luin ja nukuin ja söin vuorotellen. En edes jaksanut istua. Mutta haaah - lakanat vaihdoin - ja siinäkin meinasi voimat loppua kesken. Mutta kun väsyttää.

Tänään on herätty sitten jo kukonlaulun aikaan ja toiveita olisi tälle päivälle. Että pääsisin ulos. Olen koko viikon ollut sisätiloissa ja katsellut kevättä olohuoneesta käsin. Imurointia ja järjestelyä on tiedossa, sillä arvaahan sen, että mitään ei ole tapahtunut kun mitään ei jaksa. Kaupassakin pitäisi käydä, koska jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.

Se tunne, kun ammatillinen identiteetti on murskana, se uhkaa minuutta ja omanarvontuntoa. Niitä ei enää ole. Mitä minä haluan elämältäni? Miksi minä olen valinnut näin karmean alan joka on kuin pallo nilkassa joka vetää minua meren pohjaan? Miksi minä AIKOINAAN valitsin näin paskan alan? Jos olisin pystynyt katsomaan tulevaisuuteen, en olisi tätä valinnut. Sillä tilannehan on tämä, koska työkokemusta ei muualta ole, ainoat paikat minne voin hakea töihin on tämä karmea ala ja sinnekään ei näköjään pääse, ei mihinkään muuhun, uuteen paikkaan. Hulluahan se olisi itsensä irtisanoa tässä Suomen tilanteessa? Pitäisikö hankkia vielä vahvempi lääkitys?

Ei jumalaare, nyt nostan kyllä henkieläinkortin vielä tähän päivään...

KUIKKA - INTUITIO

 

-kuuntele sielusi laulua

- luota intuitioosi, kun sinulla on tapana tietää

-vapaudu kiireisestä elämästä ja etsi enemmän rauhaa ja yksinäisyyttä

- tiedosta että olet uniikki ja rakastettu

***

Parempaa päivää! 

 

 

Niin paska viikon alku että morjens!

Kyllä on kuulkaas ollut niin paska koko alkuviikko että ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Eilen minulta poistettiin käsivarresta yksi ihomuutos ja tämään koitoksen jälkeen nukuinkin koko päivän. Noh, ei siinä mitään...vaan...

Tänään aamupäivällä sain tiedon, että en ole päässyt MINNEKÄÄN hakemaani työpaikkaan ja niitä paikkoja oli oikeasti pitkälti toistakymmentä. Mä olen vaan NIIIIIN huono. Otin tämän todella raskaasti, sillä ammatillinen identiteettini on murskattu. Niinpä olen parkunut täällä paskaa elämääni ja itkin jopa Ritarille puhelimessa, mitä en yleensä tee. Päivä meni piloille ja silmät ja naama turposi entisestään. Olen pohtinut syitä, miksi mua ei valittu.

a) kunnallisella alalla voi olla tekijät jo valmiina ja lain mukaan toimet on pakko laittaa hakuun. Tällä tavoin minutkin vakinaistettiin aikoinaan.

b) Olen liki 50v. Kaikki valitut olivat minua noin 16v. vähintään nuorempia.

c) Ylipaino. Olen lukenut että tämänkin takia voi syrjiä. 

d) Uupumuksen ja masennuksen vuoksi en osannut myydä itseäni tarpeeksi hyvin tai se jotenkin huokui minusta.

e) Olen ollut niin pitkään pois töistä että kaikki ammattisanasto on vähän hakusessa.

f) Pienet on piirit ja olen osittain polttanut vanhoissa työpaikoissa siltoja takanani. Joten joku voi sanoa jotain epävirallisesti, koska aina joku tuntee jonkin jne. 

g) En käyttänyt suosittelijoita, sillä en ole niitä ennenkään käyttänyt enkä ole puhunut nykyisessä työpaikassa että haen muuallekin.

Nämä asiat nyt tulivat ensimmäiseksi mieleen. Ei siinä auta kuin mennä häntä koipien välissä vanhaan työpaikkaan...

Nostin tarot- kortteja avukseni, mutta nostan vielä yhden henkieläinkortin, jonka laitan tänne näkyville. 

KETTU- Älykäs

Olet fiksu ja älykäs.

Ratkaisun avaimet on helppo löytää.

Kuuntele aina vaistojasi.

Voimavarat ympäröivät sinua.

Ole avoin romanssille.

***

Tämä on ihana kortti, sillä pidän kovasti ketuista. Tämä kortti tuo lohtua, turvaa ja toiveikkuutta tähän mustaan päivään. 

Ehkä nämä työpaikat eivät olleet minulle tarkoitettu. Jotain parempaa on tulossa! 

 

Perjantain pohdinnat ja tosi teeveetä.

Nyt kirjoitan tajunnanvirtaa, sillä se sopii mainiosti tähän kosmiseen yksinäisyyteeni. Eilen olin Arkkienkeli Gabrielin tukemana työhaastattelussa joka meni mielestäni kivasti. Uskon silti, että taso on kova, eikä minulla ole suuria odotuksia että pääsisin sinne, mutta toivoa on hyvä pitää yllä. Tämä työ muuttaisi koko elämäni. Myöhemmin päivällä sain ensimmäiset tulokset eräästä toisesta työhaastattelusta, missä olin ja ainakaan toistaiseksi onni ei kääntynyt kohdalleni. Kaikella on tarkoituksensa. Voi hyvin olla että routa porsaan kotiin ajaa.

Tämän päivän kortti on mänty. Mänty on mulle rakas puu, ja tavalla tai toisella yritän pitää sitä elämässäni muutenkin kuin ulkona. Rakastan mäntyaiheisia tapeetteja ja kuoseja ja tuon mielelläni männynoksia esim. kukkakimppua piristämään. Etupihallani kasvaa mäntyjä, mutta lapsuudenkodissani on isoja vanhoja mäntyjä. Välillä käyn halaamassa niitä, niistä saa voimaa ja on ihana katsoa miten ne huojuvat tuulessa. Itsekin huojuu siinä mukana.

Seuraan kotimaisia laatu- ohjelmia. Mielellään tositv:tä. Siispä onkin mukava arvostella niissä tapahtuvaa toimintaa. Mielellään ärsytyksiä. Siitä tulee mieleen sunnuntai- illan Summit, missä tämä Joonas, joka näyttää ihan Harry Potterilta, saisi vetää hameen päälleen ja lähteä kotiin. On kyllä niin nössykkä ukko että oksat pois. Hän vaan seisoo siinä tyttölauman keskellä ja välillä on tirauttanut itkut kun häntä pidetään pelinappulana. Sitten tämä Alexandra on ollut alusta asti todella ärsyttävä ja näyttänyt lapsellisuutensa mm. huutamalla Roylle asiattomuuksia. Miten ihmeessä tämä A on saanut olla siellä niin kauan? Ehkä hän on nyt vähän rauhoittunut, kun väki on vähentynyt, on varmaan pakkokin olla tai tulee kotiinlähtö.

Farmi puolestaan on jännittävä, hauskakin. Kyllä nauratti kun äijät veivät ukkovuohen lypsylle ja huomasivat että ai hitto, utareet puuttuivat. Uusi tulokas tuo kivasti vipinää taloon. Tylsänä koen sen, että leiri on niin selvästi jakautunut miehiin ja naisiin ja miehiä on yksitellen pudotettu pois. Kuka nyt jaksaa pelkkää akkalaumaa seurata? Ohjelmaa katsoessa pääsee aina omaan lapsuuteensa pehtoorin traktoria myöten. Ihanat eläimet, voi kun niitä pääsisi hoitamaan!

Erikoisjoukoissa on tietysti silmäniloa tällaiselle keski- ikäiselle tädille. Eniten minua kilpailijoista kiinnostaa Martina, joka onkin kova luu siellä muiden joukossa. Kaikki väijytysjutut ovat tylsiä, mutta kaikki fyysiset rääkit ovat mukavia katseltavia, varsinkin kun itse voit samalla syödä jäätelöä oman vatsan vieressä ja ajatella - kyllä minäkin joskus...

Voice on loppunut ja Master Chefistä ei ole pahaa sanottavaa. Vappukin on ottanut vakuuttavasti tuomarin roolin, vaikka sitä aluksi epäilin. Amazing Race on myös päättynyt. Siellä oli tämä ihana Edi vai Enkka, appiukko kuitenkin. Tiukan paikan tullen hän on sanonut "enkeli enkeli enkeli" ja hommat ovat menneet putkeen. Sara Siepin Artturi oli rauhallinen lehmänhermoinen mies. Täysin vastakohta siskonsa kanssa. Maria Guzenista taas paljastui aikamoinen kiukuttelija, kun asiat kävivät hermoon. Kenelläpä ei olisi käynyt?

Mitään muuta tosi tv:tä ei nyt lähiajoista tule mieleen. Petollisia en ole seurannut, enkä Tähdet tähdet, enkä Elämäni Biisi, enkä Masket Singer enkä.....

Tänään paistaa aurinko ja ilma on suorastaan kutsuva. Tarkoitus olisi tehdä puutarhatöitä ja elää säästeliäästi. Kirppislöydötkin tein tällä viikolla, joten postaanpa niistä lähiaikoina erikseen.

Voi hyvin! 

Lautasia ja sen sellaista

Kävin eilen pitkästä aikaa lapsuudenkodissani katsomassa miten myrsky on tehnyt tuhojaan. Ei onneksi pahoja, yksi kookas männynoksa roikkui puussa ja vanhasta hopapajusta oli eräs runko katkennut. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun en itkenyt kun kävin siellä. Tyhjät seinät huokuvat kylmyyttä ja yksinäisyyttä ja muistuttavat minua siitä, mitä ei enää ole. Viiden hengen koti on tyhjä ja vain minä olen jäljellä. Minä, jolle jokainen käynti siellä tuo yksinäisyyttä, surua, syyllisyyttä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta en yksinkertaisesti jaksa hoitaa kukkapenkkejä enkä mitään muutakaan. Ainoastaan ruohon leikkaan jotta paikka pysyy edes jotenkin siistinä. 

Viimeksi kun kävin siellä aikeinani oli ottaa mukaan mummon vanha nahkakantinen raamattu. Selailin sitä läpi ja sinne oli kerätty kuolinilmoituksia. En yht äkkiä halunnutkaan ottaa sitä mukaan. Siellähän on siis kaikki kuten ennenkin, valokuvat seinillä ja päiväpeitot sängyillä. Ainoastaan jääkaappi ja pakastin ovat tyhjennetty. Sitten muistin nämä ihanat englantilaiset lautaset. Käytin niitä lapsena hoitopaikassani ja ostin nämä kirpputorilta vuosia sitten. En muista kuinka monta niitä oli, mutta nämä olivat jäljellä. 

Yksi syvä lautanen ja kaksi tavallista. 

Kyseessä on Woods & Sons Seaforth Blue sarjaa, jota on saatavilla myös punaisena. Mutta tämä sininen on ihan must! Ajattelin kukkalautasiksi, mutta voi olla etten raaskikaan. Ainakin tuo syvä lautanen on oikein hyvän kokoinen puuro/ keittolautaseksi.

Kirpputoreilla taitaa mennä nyt vähän huonosti. Tiedän parikin kirppistä jotka ovat lopettaneet toimintansa tänä keväänä. Samoin kun olen kierrellyt kirppiksillä, niin aika paljon tyhjää on. Monet käyttävät etenkin nuorten suosimaa Vintediä. Netti on niin kätevä, jos vaan viitsii kuvata...Itse en ole tähän vielä lähtenyt.

Mukavaa pyhän jatkoa teille! Ja valmistautukaa huomiseen arkeen! 

Mutinoita

Pitääpä jälleen kerran todeta, että ihanasti kortit kertoivat taas "kohtalomme." Eilenhän kortiksi tuli soma Maljojen 6 . Tapasin eilen kaksi ystävääni ja söimme ja jutustelimme ja siinähän meni vajaat 6 h matkoineen kaikkineen. Olenkin kertonut, että meillä on neljän naisen ryhmä ja tapaamme kaikki muutaman kerran vuodessa hyvän ruoan äärellä. Olemme kaikki vanhoja työkavereita. Nyt kun olen ollut tässä tilanteessani jo pitkään, olen jäänyt pois aika- ajoin tapaamisista. En ole vain jaksanut mennä. Eilen eräs toinen ei päässyt tulemaan ja olemmekin sopineet että vaikka kaikki eivät pääse, mennään silti. Olin epämukavuusalueellani ravintolassa, mutta kaikki meni hyvin, ruoka oli hyvää ja sitä rataa.   

Kortti muistuttaa, että sinun kannattaa nauttia enemmän elämän pienistä iloista. Spontaani ja iloa tuottava tekeminen jopa ruokkii luovuutta ja intuitiota! 

Juuri näin. Yritän iloita pienistä asioista. Kuten että pääsin ruokailuun ystäväni kyydillä ja hän ajoi kaupungin keskustaan suoraan "ravintolan" alle, eli siis kävelymatkat olivat lyhyitä jne. Minä kun olen huono ajamaan kaupungissa ja vielä huonompi parkkeeraamaan.

Huolehdi perheestäsi ja pidä yhteyttä sisaruksiisi ja ystäviisi. Jos kysyit korteilta töihin liittyvän kysymyksen, kortti voi viitata uraan lasten tai nuorten parissa. 

Ystävät nähty/ Check

Perheestä huolehdittu tuomalla Maljojen Ritarille kotimatkalla eväitä töihin/ Check

Työstä saatu vastaus, että en päässyt ihan siihen paikkaan mihin olisin halunnut, mutta muita vaihtoehtoja olisi saatavilla / check

Tänään taas korteista nousi vakaa Maaperä Tuota juuri aion tehdä, upottaa kädet multaan sillä olen ostanut uutta multaa ja vaihdan pariin viherkasviini mullat. Lisäksi ostin pari linnunpönttöä ja ne olisi tarkoitus kiinnittää puihin jotta linnut saavat somat pesämahdollisuudet.

Tuulista päivänjatkoa! 

  

Kukkajuttuja ja muuta

Heippa taas rakkaat lukijani! 

On tullut aika kirjoitella vähän kuulumisia, sillä viime kerrasta onkin jo pitkä aika.

Kukkia

Eilen iski kukkahulluus ja tosiaan pääsiäiseksi ostin kauniit narsissit, jotka voivat edelleen hyvin ja kukkivat kuin viimeistä päivää. Tämän lisäksi otin kymmeniä gladioluksen sipuleita talvehtimistilasta ja istutin sipulit pieniin ruukkuihin, ikäänkuin esikasvatan ne auringossa meidän takapihalla. Ja kolmanneksi - tadaa! Laitoin jo orvokit kukkimaan ikkunalaudoille. Meillä on kaksi ikkunaa kylälle päin, niin laitan aina parvekelaatikot ns. ikkunalaudalle koska meillä ei mitään telineitä ole. Jotenkin niin kaunista ja keväistä. Lisäksi olen haravoinut kukkapenkkini ja nyt odotellaan mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään. Vielä voisin haravoida enemmän ja katkoa pensaita. Ettei ole niin runsasta.

 Mieli

Mieliala on vaihdellut laidasta laitaan. Tällä viikolla olen nukkunut kaksi kokonaista päivää, eri päivinä, en perättäisinä, ja sen jälkeen onkin sitten ollut valoisampi olo. Ja tosiaan ahkerampi fiilis. Niin se mieli muuttuu päivien myötä. Toki näillä ihanilla ilmoillakin on vaikutusta asiaan, mutta ei aina. On sitä tullut nukuttua koko päivä vaikka ulkona olisi ilma kuin morsian. 

 

Kuvat ovat vanhoja kuvia blogistani.

Nyt taidan lähteä perinteiselle mielenterveyslenkille, joka onkin toinen vasta tällä viikolla.

Voi hyvin!