Odotusta
Aloitin jo kerran tämän postauksen kirjoittamisen, poistin sen, mutta päätänkin nyt kirjoittaa. Tämä on aina se vmäinen hetki ennenkuin lääkäri soittaa. Ei tiedä miten päin olisi ja pitää odottaa...Tänään on nääs etävastaanotto ja olenkin mukavasti aivan mt- potilaan näköinen täällä.
Pää on raskas, sillä valvoin viime yönä ehkä 3h ja sitten nukahdin uudelleen. No nyt en meinaa millään herätä. Ulkona tuulee ja on aurinkoista. Viikko on aluillaan enkä meinaa millään uskoa että viikon päästä on kesäkuu.
Koko
Minun piti olla paljon pienempi ja paremmassa kunnossa tässä vaiheessa kevättä, niin Ritarinkin. Mutta mitään ei tapahdu hetkessä ja laihdutus tarvitsee pitkäjänteistä toimintaa. Siihen ei ole ollut nyt paukkuja. Huomaan, että häpeän itseäni siinä määrin, että en halua osallistua mihinkään juttuihin, jossa saattaa olla esim. sukulaisiani, koska en halua että he siunailevat miten lihava olen. Ja meidän suvussa siunaillaan. En ole koskaan elämässäni ollut näin lihava - paitsi ehkä pari vuotta sitten hetken, mutta tämä masennus jotenkin saa kaiken tuntuvat tuhat kertaa pahemmalta ja vaikeammalta ja olo on todella saamaton.
Viime viikonloppuna oli yhdet sukulaisen valmistujaiset ja minut ehkä kutsuttiin tai sitten ei, sekin oli niin pirun epäselvää, mutta päätin jo ajat sitten että en mene, jos kutsutaan. Elokuussa on häät, jonne en todellakaan lähde pyörimään makkaroineni. Ja tämä ei tosiaan ole sitä turhamaista juttua, joita jotkut pitävät - on vähän ylimääräistä..mulla sitä on nimittäin 40-50 kiloa, joten tiedän mistä puhun ja miltä näytän.
Edesmennyt isoäitini muistutti joka kerta kuin näimme että "sie oot lihava." Varmaan viimeisellä kerralla kun näin hänet, hän ei sitä enää sanonut, mutta tätä kesti monen monta vuotta. Kun olin tätini luona päivällisellä nyt keväällä, otimme muutamia valokuvia ja minä tietysti jouduin etualalle joten näytin kuvassa erittäin isolta. Sanoinkin ääneen että ai kauhee kun olen paksu. Tätini totesi siihen, että no kyllä sie aika paksu oletkin...Ja kun juhlimme serkkuni syntymäpäiviä niin enoni sanoi minulle pienessä huppelissa että "sä oot vähän lihonut." Ja kun olin messuilla pari kevättä sitten niin puolituttu tuli kysymään että "koska vauva syntyy?" Että näilllä mennään. Näitä muistoja olisi varmaan enemmänkin, mutta kerron nyt nämä mitä tulee mieleen ja eritoten nämä sukulaisiini liittyvät urbaanit legendat.
Että paksuja tässä ollaan, mutta hengissä vielä. Kesä on ollut vaan aina mulle kurjaa aikaa painon kannalta, yleensä lihon sen 5 kiloa ihan vaan grillaamalla ja syömällä. Huh huijaa. Yritän edes näyttää ihmiseltä kun menen elokuussa töihin.
Tämä postaus jäi näköjään puolitiehen. Lääkäri soitti ja olen nyt kesällä sairaslomalla, vuosilomalla ja sitten töihin. Amen. Olen nukkunut koko päivän.
Voi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit, se ilahduttaa aina :-) Luen kaikki aina ajatuksella.