Huomenta!
Tänään korteista nousi TUNTURIPÖLLÖ.
Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
Huomenta!
Tänään korteista nousi TUNTURIPÖLLÖ.
Tänään päivä alkoikin aikaisin, tai ainakin ensimmäisen kerran. Minä nimittäin nukuin koko eilisen, puhelimesta äänet pois päältä ja sitä rataa. Nyt sitten heräsin klo 2.00 yöllä kun Ritari tuli nukkumaan. Meillä on vähän erilaiset rytmit?
Noh, en minä yleensä tällainen ole, mutta nyt kun olen sairaslomalla, en välitä. Voin valvoa ja nukkua silloin kuin huvittaa. Pääosin nukun yöt hyvin, mutta ymmärtäähän sen että kaikki nukkumisellakin voi tulla raja vastaan. Ja sitä paitsi...tämä viikko on tyhjää täynnä! Ei ole tulossa ketään, en ole menossa minnekään eikä ole sovittuja tapaamisia. Voin siis mennä ja tulla miten haluan. Vapauttavaa.
Hörpin tässä samalla ayiverdaista teetä, hyvinvointiteetä kauramaidolla. En voinut keittää kahvia, kun päivän lehtikään ei ole vielä tullut! Minä tosiaan tilaan vielä vanhanaikaista sanomalehteä, joten jos joku kysyy kuka sellaisia enää lukee, niin voin sanoa että MINÄ! Ihan parasta. Lapsena jo opittu tapa. Urheilusivuista en niin piittaa, mutta esim. sunnuntaiset kuolinilmoitukset - ne luen aina hartaasti ja tarkasti.
Nyt kuulin kolahduksen, olisiko se jo posteljooni Pate?
***
Voi hyvin, lukijani!