Krapu, viikko 5

Lauren meni ensimmäiseen asuntonäyttöönsä. Kyseessä oli valkoinen suuri ja tilava huvila, josta oli näkymä merelle. Ikkunaluukut olivat kutsuvasti auki jotta auringonsäteet pääsevät sisään. Oven kummallakin puolen seisoivat hohtavan valkoiset pylväät tuomaan mahtipontisuutta sisälle tultaessa.

Portaiden vieressä oli sammaleinen iso malja, jossa kanervat kukkivat. 
- Aika kauhea, Lauren totesi. Ei sovi tänne yhtään. Mikä tuo harjakin oikein on? Joku iänikuinen hapsutin. Miksi ihmeessä välittäjä ei ole laittanut näitä sivuun? Ei kyllä sovi imagoon.

Lauren astui sisälle. Hän kuuli naisen äänen; ulkona oli jo seuraava pariskunta.

-Voi miten ihana kukkaruukku! Ajan patinoima! Ja vielä kanervatkin kauniina istutettu! Ja tuo harja - upeaa kotimaista käsityötä!

***

___________________________________________________________________________

Viikon 5 krapu on yllä oleva kuva.

Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja

Krapu viikko 3

 - Geriatrinen harjoittelu kestää neljä viikkoa ja muistakaa että vanhusten ravinto on kaiken aa ja oo. Perushoidon kurssit on käyty ja odotan teiltä aktiivisuutta. 

- Kerronpa vielä harjoittelupaikkanne, niin merkitkää paikka ylös sekä myös ohjaajanne nimi.

- Anna: Vanhainkoti Hopearanta
- Liisa: Muistojen Korukunnas Koiras
- Terhi: Toivon palvelukeskus
- Reetta: Mikkelin kotipalvelu

Paikkansa kuultuaan Reetta sanoi luokan perältä kovaan ääneen 
- vittu mä en sinne mee, mä en tuu niitten ämmien kanssa toimeen!
 

Opettaja yskäisi käteensä ja painoi päänsä alas. Hän selvästikin hämmentyi.

En muista miten tämä tarina sai päätöksensä ja minne Reetta lopulta meni, mutta minä menin vanhainkotiin ja laskin päiviä että pääsen sieltä pois.

***

Krapusanat viikolle 3 ovat koiras, ravinto, aktiivisuus.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina, runo, pakina, juttu ja niin edelleen. 

Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja 

 

Viikon 47 krapu

- Pyöreä kuono, vahva luusto, kaunis turkki, hyvin asettuneet pilkut sekä vinkeä ilme, sanoi koiratuomari Karlsson Niinalle ja hänen nuorelle dalmatialaiselleen Turolle.

Niina kävi säännöllisesti koiranäyttelyissä, oli käynyt jo lapsesta saakka. Ensin äidin kanssa ja nyt yksin. Hän handlasi yleensä koiran kuin koiran. Nyt Niinalla oli dalmatialaiskausi menossa, sillä hän oli itsekin pukeutunut tyylikkääseen mustavalkoiseen jakkupukuun.

Turo seisoi ryhdikkäästi näyttelyasennossa, pää pystyssä ja häntä hienosti kehon jatkeena. Häntä vispasi raippamaisesti Niinan sääreen. Turo oli levoton ja ponkaisi yht`äkkiä eteenpäin. Niina jäi ihmeissään seisomaan tyhjä hihna kädessään Turon juostessa vapaana ympäri kehää.

- NYT SE KOIRA KIINNI! karjui koiratuomari Karlsson. 

- TURVALLISUUS ennen kaikkea!

***

Viikon 47 krapusanat ovat ilme, turvallisuus, säännöllinen.

Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja

Viikon 46. krapu

 "Katto kallellaan siinä kuusen alla...." Elsan kännykkä soi ja näytöllä vilkkui Mari Marisevan nimi. 

- Terveisiä täältä lenkiltä.....Mari aloitti tavallisen jaarituksensa ja Elsa kuunteli pulppuavaa puhetta korva kuumottaen. Volumea piti laittaa heti pienemmälle koska muuten naapuritkin olisivat kuulleet Marin kuulumiset ja Elsalta huonontunut kuulo.

Mari kertoi kuulumisiaan niin hanakasti ettei Elsa saanut sanaa väliin. Elsa huokaisi syvään. Tätä tämä aina on, ei sitä kiinnosta mun kuulumiset. Miksi aina vastaan puhelimeen? Elsa ajatteli itsekseen.

Elsa laittoi puhelimen pöydälle ja alkoi hämmentää kattilaa. Vesi kiehui, riisit piti lisätä ja varmistaa etteivät ota pohjaan kiinni. 

Välillä hän sanoi puhelimeen "joo" ja keskittyi ruoanlaittoon.

***

Viikon 46 krapusanat ovat kertoa, huokaista, kattila.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina. 

Muita krapuja voit lukea täältä: Krapu

Krapu viikolle 45

 Tämän viikon inspiraationa oli tämä kuva:

 

Sain postista vaaleanpunaisen paketin. Se oli lähetetty Saksasta ja siinä luki siedätyshoidon alkeet/ DDR. Avasin paketin.

Paketti oli täynnä hiuksia, lähinnä sinisiä ja pinkkejä kuin yksisarvisen harjasta. Siellä täällä oli lasisilmiä tuijottamassa minua. Hui olkoon. Paketista levisi makea ällöttävä haju, kuin yksisarvisten hönkäyksiä. Nostelin hiuskiehkuroita yksitellen ja huomasin että niissä kaikissa oli teipit. Nehän ovat hiuslisäkkeitä? Haluaako universumi DDR:stä että minulle tehdään yksisarvistukka? 
- Jooooo hymisivät silmät minua tuijottaen. Otin yhden silmän käteeni. Se näytti samalta kuin naapurinmiehen lasisilmä, pelkäsin lapsena koko ukkoa. Kännipäissään se otti aina silmän pois kuin pelotellakseen. Heitin silmän inhoten laatikkoon.

Hiukset laitettiin päähäni - väriä elämään. 

***

Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja 

Krapu viikolle 44

Mummoni oli kova pursottelemaan kermaa täytekakun päälle. Tai oikeastaan hän teki  vielä raskaampaa kermaa, eli voikreemiä. Täytekakut olivat tärkeitä mummolle ja hänen suurta herkkuaan. Niinpä täytekakkuja oli lapsuudenkodissani melkein viikottain. Pursotin oli iso valkoinen suppilo, osittain kankainen, ja sitä oli ikävä käsin tiskata, kun se tuntui aina rasvaiselta. Siinä oli fairylla töitä.

Vaarilla meni suonet tukkoon. Läskikastike, voi, läskikastike ja voi tukkivat hänen suonensa. Siitä selvittiin pallolaajennuksen ansiosta. Vaari ei ollut niin täytekakkujen perään, mutta kaikki muu suolainen ja rasvainen maistui.

Mummo eli melkein 100- vuotiaaksi. Onko kiittäminen täytekakkujen? 
Toivon että hänen sielunsa leijuisi aina lähelläni, sillä se toisi lohdutusta. 

***

Viikon 44 krapusanat ovat pursottaa, leijua, tukkia.

Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja  

Krapu viikolle 42.

Se oli sinä päivänä, jolloin äiti sai olla ylpeä minusta.
Ihollani oli Kreikasta hankittu rusketus, kevyt meikki, luonnollisesti laitetut hiukset sekä tietysti erittäin tyylikäs kaksiosainen juhla- asu. 
Koivut olivat täynnä keväisen vehreitä lehtiä ja koko luonto oli täynnä kesän odotusta.
Pellot olivat harmaina ja kylvettyinä valmiina kesän kasvukauteen.
Yksinäinen fasaani käveli pihalla ja vaari istui pyhäpuku päällä kännissä pihakeinussa. 
Vaaria nauratti.
Keittiössä oli kova tohina ja tarjoiluja ja kattauksia valmisteltiin.
 -Parasta pysyä pois tietä, tuumasin, ja menin vaarin seuraksi keinuun istuskelemaan.
Lähdin juhlien toimitukseen äidin ja mummon kanssa. 
Äidillä oli kultainen lyyra rintapielessä.
Painoin valkoisen lakin päähäni. 
Minä onnistuin! Sittenkin!

 ***

Tällä viikolla ei ole kolmea sanaa, vaan alkulause eli viikon 42 kravun täytyy alkaa sanoilla Se oli sinä päivänä, jolloin…

Muiden krapuja voit lukea täältä: Krapuja  

Krapu viikolle 38

En jaksa puhua mä enää liioin
näen edessäni vaan raamatun Siioin
Joku nostaa verkkojaan kera siioin
ja selvittää solmut ja sotkut kanssa piioin.

Oma köytein on kiristynyt mutta aina 
se piru vie on katkennut.
Vaikka kaikkeni mä iltaisin teen
ja juon arsenikkiteen 
niin aamun koittaessa 
on uusi päivä ja uusi armo
kyläkaupassakin Tarmo.

Leipä on kaitaa mieron tiellä vai onko 
se ohutta mutta pitkää?
Laitappa ylähuuli leivän päälle niin
siinä on sulle päällysteet.

Oma ajatus ei nyt kulje 
joten sanallinen arkku sulje.
Pelottava päivä edessä
pysyykö itsekuri kädessä?

Mikä tämä mies on?
Häntähän tottelevat 
tuulet ja aallotkin.
(Matt. 8:27)

***

Viikon 38 krapusanat ovat puhua, leipä, pelottava.

Muiden krapuja näet täältä: Kravut  

 

Viikon 37 krapu

TikTok on sitten hauska puhelinsovellus.

Vein nimittäin pää punaisena kaikenlaisia tyhjiä pulloja ja tölkkejä lähikauppaan ja häpesin silmät päästäni. Pienellä paikkakunnalla kun olen, olen ihan varma että KAIKKI katsoivat kuinka paljon MINÄ vein tölkkejä kauppaan ja ihmiset tuumaavat et KYL ON JUATU. Häpeä on ikävä tunne.

Sitten TikTokissa tuli vastaan videoklippi, jossa vanha työkaverini vei suurta ostoskärryllistä tyhjiä pulloja ja tölkkejä kauppaan, suuressa ostoskeskuksessa ja videon alareunassa luki "nyt on tilipäivä, tilipäivä..." Ja kyllä minua hymyilytti. Toisilla on pokkaa. Varsinkin tällä työkaverillani. Hän tiktokkaa omalla nimellään ja kuvallaan kaikenlaista, myös tällaista huumoripitoista. Hänellä on myös pokkaa olla ENTINEN TYÖkaverini...Hmmm...

*** 

Viikon 37 krapusanat ovat tili, puhelin, ikävä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi, älä kuitenkaan muuta sanan merkitystä.

Täältä näet muita krapuja: Kravut 

Krapu

 Vanha seurakuntakoti suljetaan. Ikkunat ammottavat tyhjyyttään ja jäljellä on vielä keittiön tarvikkeita sekä kaksi tukevaa penkkiä.

-10 markkaa kappale tarjottu! Mummo huutaa kuuluvalla äänellä. Ei vastaväitteitä. Penkit lähtevät mummon matkaan.

- Jos vaikka jotain juhlia pitää niin näissä on hyvä istua, mummo tokaisee naapurin Elsalle. 

Penkit nostetaan vaarin traktorin peräkärryyn ja kotimatka alkaa.

Kotona naapuritkin tulevat katsomaan valkoisia penkkejä  -suoraan kirkonmaalta. 
Penkit olivat mukana yksissä rippijuhlissa - silloin ilma oli vaan niin kylmä että istuskelijat ulkona olivat vähissä. Ja yksissä ylioppilasjuhlissa - tarkistettu valokuvasta.
Tämän jälkeen ne unohdettiin navetan vintille, ja ovat siellä yhä. 

Maali on jo rapistunut, mutta rakenne on edelleen virheetön.

 

KUVAHAASTE/ Krapu vko 26

100 sanan tarina tästä kuvasta.

Täällä näet muita krapuja:

Krapuja 

 

Krapu viikko 35

Puuskutin metsässä hiki päässä. Jorma halusi sieneen ja ei siinä auttanut kuin lähteä mukaan. Tuolla se menee edellä selkä hiessä. Hitto että on huono kunto, en meinaa pysyä perässä. Metsässä oli ihanan vihreää. Rauhoittavaa vihreää. Sammalta sammalen vieressä. Koin lähestulkoon meditatiivisen hetken katsellessani ympärilleni.

- Huuuuuu!!! Jorman huuto sai sydämeni hypähtämään kurkkuun. Luulin että vähintään susi uhkaa meitä.

- Kantarelleja! Jorma oli silminnähden ilostunut ja alkoi poimimaan sieniä pussiin. Ilo tarttui minuunkin, olenhan empaattinen ihminen. Nojasin mäntyyn ja hymyilin.

Lopulta lähdimme kotiin. Jorma ajoi metsätiellä ikkunat auki ja tutkaili samalla tienvarsia, josko kantarelleja löytyisi. Niskassa kutitti. Lähempi tarkastelu osoitti sen olevan punkki.

***

Viikon 35 krapusanat ovat empaattinen, sammal, tarkastella.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Täältä näet muita krapuja:

Krapuja

Krapu viikko 41.

Olenko kellon orja? kirjoitin lukiossa aineen annetusta aiheesta. Kyllä - minä olen kellon orja. 

Elämässäni oli pitkä kausi, kun en käyttänyt ns. perinteistä kelloa vaan kännykkä näytti ajan. Nykyään minulla on älykello ranteessani jota ilman en tule toimeen. Katson kelloa koko ajan. Töissä ja vapaa- ajalla.

Ahkera kuin muurahainen on varsin tuttu sanonta. Ihmisiähän me kuitenkin ollaan. Silti huomasin erikoisen sävyn, kun etsin kuolleelle mummolleni värssyä, että näissä suruvärssyissäkin korostetaan työtä. TYÖTÄ. Onko se ihmisen tärkein meriitti? En minä ainakaan halua että minut muistetaan työstäni. 

Minä haluaisin että minut muistetaan minusta. 

Mutta totuus on, että minua ei muista kukaan. 

Ei kukaan.

 ***

Viikon 41 krapusanat ovat kello, ihminen, muurahainen.

Muita krapuja voit lukea täältä: Kravut 41 

Oodi jäätelölle

Voi jäätelö, sinuun minä uskon, sinua minä rakastan. 

Selkä vääränä olen kantanut kotiini teitä jäätelöitä, erilaisia, erimakuisia, erilaisissa pakkauksissa. Aino- jäätelön pakkaus on kätevin uusiokäyttöön, Creamyt ovat vähän vuotavia- varsinkin keittojen säilytykseen. Magnumin pikkupurkki on kallis mutta siinä on määrällisesti vähän vähemmän, JOS haluan syödä vähän fiksummin. Mikä nautinto RIKS ja RAKS ja kaapia suklaata purkin kyljistä suoraan suuhun.

 Pahvisia litran pakkauksia söin vain lapsuudessani...Vaniljajäätelöä ja tuoreet mansikat. Vaniljajäätelöä ja cocacolaa. Mikä ihmeen kasarivillitys sekin oli? 

Tänäänkin, kun olen itkenyt vähän väliä, milloin mitäkin, pitkin päivää...odottaa minua ihana vadelmasuklaajäätelö pakkasessa. 

Se lohduttaa ja tuo turvaa. 

Aina ja ikuisesti.

***

Viikon 11 krapusanat ovat itku, selkä, jäätelö.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Krapu

Ville Vihervassarin Olkkari

Ville on heittänyt huolettomasti kitaransa lipaston viereen odottamaan inspiraatiota. Sitä ennen hän on kastellut mummoltaan saamansa viherkasvit, istunut mukavasti sinisessä nojatuolissa ja nauttinut kauniista lasista Sorbusta. 

Kaikki täällä oleva on edullista tai saatua. Kuten tuo -90 luvun mankkari josta kuuluu meriradio.
Ville on keräillyt seinilleen erikoista vasemmistolaista taidetta, jossa nuolet näyttävät aina lopulta vasemmalle.

Villellä on nostalginen fiilis olkkarissaan. Iso ruskea matto valkoisine kukkineen tuo hänelle mieleen -70-luvun lapsuuden niityt, jossa hän Jorman kanssa telmi timotei korvansa takana. Aika on pysähtynyt. Jäljelle ovat jääneet aatteet ja kodin vaatteet. 

Missä Ville on nyt?
Oranssisessa vessassa.
Kohta kitara soi.

***

Lissun olohuoneen malli

_________________________________________________________________________

Viikon 10 krapukuva on yllä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Viikon 7. krapu

Olin pelottavan näköinen hahmo, kun tulin paksussa toppatakissani ja perintöpipo päässäni vastaan erästä vanhaa herraa ja hänen räksyttävää koiraansa. Tämä oli niitä parivaljakkoja, joissa jyllää voima. Räksyttävien koirien henkinen voima ja omistajan fyysinen...voin sanoa että jos joku seefferi olisi tuollatapaa tehnyt, ei sitä olisi pidellyt kukaan kuin ehkä Bull Mentula.
Tein 3.8 km pitkän kävelylenkin ja merkkasin sen tarkasti almanakkaan. Kerään kilometrejä. 

Nyt päästäänkin siihen taitoon mitä opettelen. Kun tulee illalla levoton olo, se on merkki siitä että olet liikkunut liian vähän. Levottomuutta voi hoitaa kävelyllä, ruualla, juomalla, riitelemällä, seksillä, siivoamisella...

Olen lähinnä syönyt ja juonut....nyt kävelen!

 ***

Viikon 7 krapusanat ovat:  levoton, hahmo, almanakka

Täältä voit lukea muita krapuja: Krapuja

 

Krapu viikolle 39

Suihkutan lakkaa hiuksiini. Otsatukan pitäisi näyttää möyheämmältä. Jonna leikkasi mulle uudet hiukset ja en tykkää yhtään. On niin louhitun näköinen. Helppo toki pestä ja kammata. 

Otsahiusten jakaus on keskellä päätä. Ihan kuin kalju orastaisi otsalla. Katson hiuksiani takaapäin peilien avulla. Siellä kans joku jakaus ja ihan kuin olisi pälvikalju. Apua! Vanhuus ei tule yksin. 

Harmaat hiukset helmeilevät keskipään jakauksessa kuin helmet. Voi miksi, miksi en voisi olla vaalea blondi niin kukaan ei edes huomaisi harmaita hiuksiani?! Vaan Luoja minut loi. 

Jonna lohduttaa minua - tämä kaikki kuulemma johtuu tyvivärin puutteesta. Sitten kun laitan sitä, niin kalju hälvenee.

Ostin Tokmannilta sitä ruiskutettavaa.

***

Viikon 39 krapusanat ovat: suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu 19.

Tämä talo on täydellinen rauhan tyyssija. Vanha puutalo keskellä peltoja, aina tuulee, aurinko paistaa, näkee kauas eikä ole hyttysiä. Lähes alkuperäisessä asussaan vuodelta 1950- lähtien. Sisäsuihku ja wc toki on tehty 1980- luvulla mutta muuten kaikki onkin sitten enemmän tai vähemmän vanhaa. 

Talo on vajonnut hieman oikealle. Ovet eivät aina pysy kiinni. Herneet kierivät nurkkaan. Se oli se yksi liian kuuma kesä. Kaikki on rakennettu vanhalle merenpohjalle, tätä se sitten on.

Malla katseli tummuneita ja revenneitä pinkopahveja. Rampella ei pysy vasara kädessä. Tämä talo imee kaiken minusta. Ajan, rahan, mielenterveyden ja varmaan parisuhteenkin. Hitto mikä perintö. 

Vaan raaskiiko pois myydä? 

***

 Viikon 19 krapusanat ovat imeä, täydellinen, talo.

Täältä voit lukea muita krapuja:

Muita krapuja 

Krapu 18.

- Tää on mun lusikka!
- Ei kun mun!!!
Huudot kajahtelevat hiekkalaatikolla ja Taru seuraa kinastelevia tyttöjä. Hän antaa heidän yrittää itse selvittää riitansa.
Kinastelu jatkuu ja kaksi pientä nyrkkiä on kiinni samassa, lähes antiikkisessa metallilusikassa.
Yht`äkkiä Sissi irvistää ja tarttuu Amandan päänahkaan. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Amanda ei irrota lusikasta vieläkään vaan tarttuu Sissin hiuksiin kiinni. Meno näyttää sen verran hurjalta että Taru osallistuu tilanteeseen. Hän erottaa tytöt tottuneesti toisistaan ja nappaa lusikan pois pienistä käsistä
- Minä leikin tällä jos riitely vain jatkuu? Vai onnistuuko jos Sissi leikkii ensin ja sitten Amanda?
- Onnistuu! Sissi sanoo.
 Amanda jää ilman lusikkaa.

 ***

Viikon 18 krapusanat ovat päänahka, irvistää, ilman.

Täältä voit lukea toisia krapuja:

 Krapuja

Krapu

 Rakastan värejä ja väreillä leikkimistä. Ruskeaa en kuitenkaan siedä kuin silmissä ja suklaassa. En voi vastustaa kumpaakaan. Olen yrittänyt välillä pukeutua tyylikkäästi johonkin ruskeaan kuten olen nähnyt joidenkin tekevän, niin väri sovi minulle ollenkaan. Paskanruskee tulee aina vaan mieleeni. Siispä en enää edes yritä. Ruskea ei ole minua varten.

Kuten eivät ole myöskään yksiöt. Tajusin että en ole koskaan asunut yksiössä. Opiskelija- aikoinani asuin soluasunnoissa, kolmessakin erilaisessa ja sieltä muutin suoraan silloisen poikaystäväni kanssa yhteiseen kaksioon. Sitten hymy hyytyi. Se parisuhde olisi pitänyt jättää kokematta. Niin paljon pahaa se sai aikaan ja ikäviä muistoja. Eikä jätkällä ollut edes ruskeita silmiä. 

***

 Viikon 12 krapusanat ovat yksiö, ruskea, hymy.

Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja

Krapu viikko 8

 Maljojen Ritari ja minä olemme "vanha"pariskunta. Tiedämme toistemme kotkotukset ja aika on hionut pahimmat kulmat pois. Silti vielä välillä nousee kiukku joistakin asioista. Kuten tänään...

- tyhjien vissypullojen kokoelma sohvan vieressä
- lamppujen sammuttaminen jälkeeni - ettei sähköä kulu
- pitkään nukkuminen
- myöhään valvominen
- Rillit Huurussa
- Miehen puolikkaat tai joku muu älytön sarja.

Hän ei vaan tajua minua. Haluan olla joskus yksin. Haluaisin keskustella mutta hänen kanssaan mutta se on vaikeaa. Tiedän - olen itsekin vaikea. Kaikki varmaan ovat. Pitäisikö pitää kesäloma eri aikaan hänen kanssaan? Sitä tässä pohdin. Uusi, tuntematon. Uhka. Pelko. Eron alku. Ja taas taannun teiniasteelle.

Vaikka olen vanha, liian vanha tämmöiseen. 

***

Viikon 8 krapusanat ovat tajuta, kiukku, vanha.

Muita krapuja voit lukea täältä: krapuja