"Katto kallellaan siinä kuusen alla...." Elsan kännykkä soi ja näytöllä vilkkui Mari Marisevan nimi.
- Terveisiä täältä lenkiltä.....Mari aloitti tavallisen jaarituksensa ja Elsa kuunteli pulppuavaa puhetta korva kuumottaen. Volumea piti laittaa heti pienemmälle koska muuten naapuritkin olisivat kuulleet Marin kuulumiset ja Elsalta huonontunut kuulo.
Mari kertoi kuulumisiaan niin hanakasti ettei Elsa saanut sanaa väliin. Elsa huokaisi syvään. Tätä tämä aina on, ei sitä kiinnosta mun kuulumiset. Miksi aina vastaan puhelimeen? Elsa ajatteli itsekseen.
Elsa laittoi puhelimen pöydälle ja alkoi hämmentää kattilaa. Vesi kiehui, riisit piti lisätä ja varmistaa etteivät ota pohjaan kiinni.
Välillä hän sanoi puhelimeen "joo" ja keskittyi ruoanlaittoon.
***
Viikon 46 krapusanat ovat kertoa, huokaista, kattila.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina.
Muita krapuja voit lukea täältä: Krapu
Tuttu juttu, myös esimerkiksi junasta tai bussista, kun joutuu kuulemaan yhden ihmisen selostavan kaikki asiansa ilman taukoa kovalla äänellä. Hih, Mari Mariseva 😀 Hyvin keksitty.
VastaaPoistaTuollainen "ystävä" on rasittava, kun kertoo vain omat kuulumisensa eikä koskaan kysy toisen vointia ja kuulumisia.
VastaaPoistaÄh, tuollaiset ystävät kannattaa jättää, eikä kuljetta kivirekenä mukanaan. Yksipuolista paasausta.
VastaaPoistaValitettavasti jouduin käyttämään tuota taktiikkaa edesmenneen äitini kanssa. Niin kova puheripuli hänellä oli. Ymmärsin toki, kun oli niin yksinäinen :o)
VastaaPoista"Mari Marisevat" ovat todella hankalia tyyppejä. Oikein teki Elsa, kun oli vain kuuntelevinaan ja keskittyi tärkeämpään. Tarinan Mari on varmaan aika yksinäinen, enkä ihmettele!
VastaaPoistaTuttu tyyppi. Miksiköhän sitä aina kuitenkin vastaa ja kuuntelee kohteliaasti. Nämä pitävät muita vain omien asioidensa kaatopaikkana.Hyvin kirjoitettu krapu.
VastaaPoistaMinullakin on tuttavapiirissä yksi joka ei koskaan kysele mitä minulle kuuluu, mutta minä kyllä joudun kuulemaan kaikki serkun kaiman naapurin tapahtumat.
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne. Aika monella varmasti tällainen tuttavuus on. Huh heijaa. Antaa hänen olla.
VastaaPoistaTunnistan myös Mari Marisevan omista tutuistani. Raskasta kuunneltavaa heidän jutustelunsa. Matkustaessani julkisissa enemmän suorastaan koin myötähäpeää joiden kailotusten vuoksi. Hyvä krapu.
VastaaPoistaLuoja auttakoon etten itse sortuisi olemaan Mari Mariseva..
VastaaPoistaNoin minäkin haluaisin joskus tehdä muutamien ihmisten kanssa :-) Mutta en ole vielä uskaltanut.
VastaaPoistaVierestä olen nähnyt tuon ilmiön, kun jossain puhumisen tarve ja kuuntelemisen tarpeettomuus kohtaavat :-).
VastaaPoistaKiitos jälleen kommenteistanne! Kyllä se niin on että tämä taitaa olla aika tavanomainen ilmiö.
VastaaPoista