Kaksi sivua

 Eilen illalla tuli tehtyä intuitiivisesti kaksi uutta sivuja Glowbookkiini.

KESÄ

 

 

KYLLÄ MEIDÄN KELPAA

Kaulushaikara

 Liki 10 vuoden ajan minulla oli haaveena ja tavoitteena kuvata kaulushaikara. En ensin edes ymmärtänyt mikä lintu on kyseessä, kun ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin sen hauskan pulloonpuhaltamisäänen. Googletin tapauksen ja niinpä sain vastauksen. Ja sitten opin näkemään sen. Kaksi kertaa päivässä kaulushaikara lensi tonttimme yli. Se oli hauskannäköinen otus. Aina iloitsin kun näin. Se kuului melkein jo perheeseen, mutta kuvaa en onnistunut ottamaan.

Onneksi joku on onnistunut ja olen saanut ihailla kaulushaikaran salaperäistä olemusta lähempää. Joka päivä mietin mökkiämme. Joka päivä kaipaan sitä. Kaipaan....luontoa, vihreyttä, lintuja, rauhaa, vettä, saunaa, sitä rinnettä jota oli aina vähän vaikea kiivetä ylös ja alas, aamukahvia lintujen kanssa, kurkien laulantaa, laiturilta hyppelyä, saunaa ja saunan terassia, näkymää saunan ikkunasta...siis ihan kaikkea. 

Olen ajatellut peruuttaa koko kesälomani, koska meillä ei mökkiä enää ole. En osaa kuvitella että olisin kuukauden kotosalla. Noh, meillä on ihana koti, mutta se ei ole veden äärellä...jne. jne. 

Mutta tuo kaulushaikara. Kun seuraavaksi kuulen sen äänen, olen onnellinen.

Mökkielämää ei enää olekaan...

Hei hei mökkielämä. Tänä viikonloppuna olemme tyhjentäneet rakkaan Vintagemökkimme. Kuusi vuotta siellä kävimme säännöllisesti ja paikka tuli todella rakkaaksi meille. Nyt on varastomme täynnä tavaraa, odottaa lajittelua...Osa menee kaiketi kirpputorille, osa taas käyttöön, osa säilöön. 

Olo on erikoinen. Tämä syksy on ollut luopumista. Ensiksi Miiru, nyt mökki. Jotenkin suuria muutoksia minulle. Mutta mutta...vaikka rakastin uimista ihanassa järvivedessä, isoa tilavaa saunaa ja ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa, tämä kesä oli jotenkin erilainen.

En jaksanut innostua enää niin paljon kalastamisesta kuin aikaisemmin. Emme veneilleet niin paljon kuin aikaisemmin. En jaksanut innostua lenkkeilystä maalaismaisemassa niin paljon kuin aikaisemmin. En innostunut niin kamalasti sienestyksestä, marjastuksesta. Saunan terassin pöytä oli koko kesän ilman pöytäliinaa? Miksi? En saanut aikaiseksi sitä laittaa. Enkä kerännyt kukkasia enää sillä tavoin kuin aikaisemmin. Ennen keräsin kimpun. Ainakin juhannukseksi.  

Toki me grillasimme niin kuin ennenkin ja uitiin ehkä enemmän kuin aikaisemmin, mutta laiturillakaan en viettänyt niin paljon aikaa kuin ennen. Noh, ehkäpä  meille on jossain uusi mökki tiedossa? Ehkä nyt on tarkoitus keskittyä kotiin ja sen laittamiseen, sillä täällä on pihahommat ihan retuperällä. Mökkikirjat on tuotu varastoon. Jatkan leikekirjan tekemistä kotona. Sitten kun on hyvä hetki.

Iloista viikonloppua kaikille täältä tavaroiden keskeltä!

Lanttien...

 Huomenta!

Tänään on luvassa LANTTIEN 6. MENESTYS

 
-menestys, saavutus, muutos parempaan, tuotteliaisuus-

Tämä on hyvä kortti kaikenlaisia yrityksiä varten! Ota menestyksesi avoimesti vastaan. Se ei ole enempää eikä vähempää kuin lahja, jonka voit ottaa vastaan kiitollisena ja nöyränä. Todellinen menestys tulee siitä, kun olet oppinut palvelemaan. Tällainen menestys rikastuttaa olemuksesi kaikkia puolia.

Mitä menestys merkitsee sinulle tällä hetkellä?

 "Menestyksen edellytys on oman arvonsa tiedostaminen. Aito itsensä arvostaminen syntyy vain syvällisen ja perinpohjaisen itsensä tuntemisen kautta."

***
Tulipa taas mielenkiintoinen kortti. Sain myöhään eilen illalla tiedon, että pitkäaikainen mökkimme lähtee myyntiin ja olo on ristiriitainen. Olemme olleet vajaa 10 vuotta vuokralaisina, joten paikasta on tullut rakas ja tuttu meille. Emme kuitenkaan ole valmiita eikä pankkikaan ole valmis rahoittamaan mökin ostoa, sillä teimmehän reilu puoli vuotta sitten uuden kodin kaupat ja siinä sitä maksamista riittää...Näin ollen ehkäpä se kirja on nyt katsottu ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan ja uusi vuosi myös. Tämä syksy on muutenkin ollut luopumisen aikaa. Jännittävää.

Vaikka paikka on ollut rakas ja erityisesti uimista kaipaan toden teolla jo nyt, voin lohduttatua ajatuksella että kotoani uimarantaan on noin 500m, ei se ole sama on mutta on sekin jotain. Toisaalta mökkielämä on ollut jotenkin yksitoikkoista viime viikot, joten ehkäpä ihan hyvä että se katkeaa ja maisemanvaihdos tekee hyvää. Aiomme ehkäpä jossain vaiheessa etsiä uutta mökkiä. Ken tietää. Toisaalta nyt on omaa pihaa paljon enemmän kuin ennen eikä mitään ole tehty, kun ei ole kerennyt! Olemme olleet aina mökillä...Elikäs nyt on aika laittaa jälleen omaa kotia ja pihaa kuntoon. 

Kyllä se silti jossain tuntuu. Tämäkin luopuminen. Aika lyhyellä varoitusajalla, voi sitä tavaran määrää...

Iloista päivää!

Mökkikirjan sivuja

 Joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Näin olen tehnyt jo monen monta kertaa. Viimeksi tänä syksynä, kun jouduin lähettämään rakkaan kissani Miirun sateenkaarisillalle.

Miirua on kova ikävä.

Lämmintä perhekeskeisyyttä on taas luvassa Pieni Talo Preerialla- ohjelmassa. Aloitin keväällä sitä katsomaan, mutta sitten se jäi. DNA on tainnut tallentaa kaikki jaksot boksilleni. Siinä sitä onkin sitten katsomista- sitten joskus.

Muuttaisitko maalle? Niinpä. Juodaan kahvit ulkosalla ja mietitään sitten.

Vähän Draamaa, kiitos sanoi DraamaQueen ja hulmutteli upeita hiuksiaan.

Mökkikirjan kaksi sivua

 Kaksin kaunihimpi.

Metsässä olen turvassa!

Loma loppuu...

Tässä taas kaksi sivua mökkikirjasta. Voi että, loma lähenee loppuaan ja saavuttiin Maljojen Ritarin kanssa kotiin mökiltä tänäiltana. Huh huh, huominen vielä ja sitten alkaa arki. Mutta katsotaan nämä sivut vielä:

 Valitse hyvä olo - lähelläkin on hyvä.

Lämpöä ja iloa!

Mökkikirjan sivuja

 On kiitosten ja muutosten aika - sain vakituisen työpaikan. Onneksi en luovuttanut. Pahoittelen miten huono kuvanlaatu. Harmi.

 Kesäkausi avattu kera Ahti- sillin. Tuota on tänä kesänä kulunut useampi purkki. Hörps. Ja ei kun rannalle. yhdessä.

Ikä on vain numero! Kissa koppaan ja menoks!

Mökkikirjan sivut

Viime viikonloppuna sain valmiiksi muutaman mökkikirjan sivun. Kas tässä:

 Minäkin olen ollut työkavereiden kiusaama. Se on jättänyt jäljet. En tiedä, olenko selvinnyt siitä vieläkään. Inspiraationa tähän sivuun löytyi sininen väri. Sukellus siniseen ja siitä se ajatus sitten lähti.

 Tämän sivun inspiraationa toimii tuo hymyilevä nainen ihana kukkakoriste päässään. Kaikkea naisellista.

 Tämän sivun tein vähän niinkuin minulle itselleni. Haluaisin olla tuollainen notkea tummatukka. Ikä on ollut paras opettajani. Ja niin pois päin.

Miksi olen täällä? Sitäkin on hyvä välillä pohtia.

Mökkikirjan kaksi sivua

Taas tulla tupsahti kaksi mökkikirjan sivua kuin itsestään.

Suojaa ihosi säteiltä! Tätä saan kuulla Maljojen Ritarilta tämän tästä, kun hän on hysteerinen melanooman suhteen. Järkevää tietysti varoakin, en minä sitä sano. Totuus ja rakkautta. Vaikka en voi sietää Duudsoneita, laitoin tämän pusuttelevan heinähatun tähän sivulle nyt kuitenkin ja samalla poistuin mukavuusalueeltani. Dominokeksit ovat ihania, varsinkin Marianneversio, siiliä en ole vielä tänä vuonna ehtinyt näkemään....Sinäkin pystyt siihen. Kyllä, haluan uskoa niin.

Lähimmät ystävät- Eläimet ovat rakkauden silta. Eläimet ova aina hyvän puolella.

Mökkikirja jatkuu...

 Hokkus pokkus- Uusi elämänvaihe...

 Luota itseesi- Monitoiminainen.

 Heräsitkö levänneenä?

Elämä jatkuu!

Mökkikirjan sivuja

 Kaikki hyvä on lähellä. Kosketa.

Rakkautta ilmassa. Muruseni mun.

MIES. Lauri Tähkä.

Mökkikirja

Hmmm....asioiden hoitoa kotoa käsin ja niinpä päivitän kaksi uusinta lehteä Mökkikirjastani.

 Kyllähän ne kalajutut tiedetään, vaan kellä lienee se paras? Mutta hei, nyt alkaa kesä! Ollaan kiitollisia siitä!

Ota ratkaiseva askel! ( Hanki koira.)

Sivu ja asiaa elämäntapamuutoksesta

Kohtaa rohkeasti pelkosi - mökkihuussi.
Pelkoja voi olla monenlaisia. Jollekin punapukuiselle prinsessalle ihan huussissa käyminen voi olla kamalin asia maan päällä. Minusta se on taas ihan luonnollinen asia, eikä meidän vintagemökilläkään ole sen parempaa kuin huussi. Ja se riittää meille.

Kauniin lasisen ikkunan taakse kätkeytyy monen moista erityista tarinaa.

Luopumisen vaikeus? Muutosta ei tule ilman luopumista.
Minun pitää luopua:
- jäätelöstä, suklaasta
- sipseistä, pizzasta, hampurilaisista
- alkoholista
- joka iltaisista runsaista iltapaloista
- sohvalla rentoutumisesta
- isosta annoskoosta.

Olen tässä elämäntapamuutosinspiraatiota hakenut. Eilen löysin mukavan blogin, josta sain muutaman kivan tärpin. Esimerkiksi on olemassa sellainen sovellus, jossa kuvaat jokaisen aterian minkä syöt. Se oli ainakin ekapäivänä ihan hauskaa! Mutta mutta...ruokaisien iltapalojen aikaan en enää muistanutkaan kuvata, vaan söin ensin ja muistin vasta sitten. Voi je.

Ja minä söin...
maustamatonta jugurttia ja mysliä
metwurstinäkkileivän
sämpylän jossa fetamakkaraa päällä
italianpataa

Tuossa on jo neljä iltapalaa ja pitäisi olla vain yksi.
Toim.huom. Italianpataa söin siksi, että sitä oli pakko tehdä kun jauheliha uhkasi itse tulla jääkaapista ulos. Maljojen Ritari syö tänään myös töissä eväänä italianpataa. Tottakai minun piti maistaa miltä se maistui.

Joka aamu armo uus. Taas on uusi päivä!

Tänään aion hakea sen hulavanteen postin automaatista, ennenkuin se lähetetään takaisin. Ja mikä siinä muuten on, että vaikka tietoa on vaikka muille jakaa niin toteutus on ihan toista?

Mökkikirja

Tyyni mieli ja makea rakkaus <3

Tykkään seurata lintuja. Se on todella mukavaa ja rentouttavaa niin kotona kuin mökillä. Haluaisin oppia tunnistamaan niitä enemmän!

Mökkikirja

Pitihän sitä palapelin lisäksi myös tehdä sivunen mökkikirjaakin.

Valitse hyvä olo - Kukoistan, kun nukun tarpeeksi.

Pala peli

Kerroinkin teille jo uudesta palapeliharrastuksestani...

Tästä Unicefin retropalapelistä se kaikki lähti! Voi että tämä olikin hauska ja nopea tehdä verrattuna siihen 1500 palapelin ikuisuusprojektiin.

Nyt pitääkin etsiä joku kiva 500 palan palapeli seuraavaksi.

Kaalipataa pataan

Muistan, miten kerran laitoin tähän postaukseen aikataulua, mitä olen tehnyt päivän aikana. Olen myös selvittänyt jonkun päivän rahankäyttöni. On jotenkin mukavaa listata kaikenlaista. Olen listahirmu.
Toisaalta elämänhallintani on niin ja näin. Nyt kun olen lomalla, yritän tehdä jotain järkevää ruokaa joka päivä. Se on minulle ihan oikeasti haaste, sillä pystyn elämään välipaloilla monta päivää.

Äsken tein kaalipataa.

KESÄINEN KAALIPATA:

Suikaloin pienen kaalin, 1 sipulin ja 1 kevätsipulin varsineen.
Paistoin jauhelihan tilkassa öljyä pannulla ja laitoin jauhelihan syrjään. Maustoin jauhelihan suolalla ja pippurilla.
Kuullotin kaalia ja sipulit noin 10 min ajan käännellen pannulla. Sitten lisäsin jauhelihat ja laitoin vielä mausteeksi 3 rkl hunajaa, sekä timjamia ja meiramia maun mukaan. Haudutin kannen alla välillä käännellen noin 15-20 minuuttia.
Ja sitten syömään.

Ja oli kyllä ihan hyvää! Helppoa ja hyvää. Suosittelen.

Mitähän huomenna? :-D

Mökkikautta odotellessa....

Teinpä taas kaksi sivua ajatuksella. Kas tässä, olkaa hyvät:

Tämä sivu sai alkunsa tuosta herkullisesta vadelmakakusta. Tämän jälkeen lisäsin tuon söpön ruskeasilmäisen kokki- miehen ja loput tulivatkin itsestään. Tahdon rakastella sinua- laulua olen nuoruudessa kuullut enemmän kuin tarpeeksi. Ensin Pelle Miljoonan versiona - vai mikä se oli- ja tämän jälkeen Miran versiona - enemmän Rantarock- tyyliin. Jälkeenpäin huomasin että nuo orastavat parsat ovat kuin penikset konsanaan. Olkoonkin herkkää ja hetkellistä. Tätäkin tarvitaan.

Tämän sivun pohjana oli tuo kaunis ranskalainen maisemakuva. Sen jälkeen keräsin siihen kaikenlaista. Päikkärit ovat luksusta. Jos tämä pitää paikkansa, elämäni on yhtä luksusta. Nukuin noin 80% viikonpäivistä päikkäreitä. Saattaa olla että joka ikinen iltapäivä. Plaah! Totta, olen ylipainoinen ja siksi minua väsyttää. Kärsin siitä. Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä että etelä- eurooppalaisten Siesta- aika sopii minulle. Ehkä minä olen syntynyt väärään maahan? Kotia on silti hyvä arvostaa. Tykkään vaaleanpunaisesta tällä hetkellä. Ihan hirveästi.

Pappa on pois.

Näillä sanoin aloitti Pappi puheen, kun hän piti hautajaispuhetta isälleni. Surulla on sulkapeite - ajatuksin kokosin tätä sivua. Pohjat tulivat kuin itsestään.

Kun sain tiedon isäni kuolemasta, olin 12- vuotias lapsi. Silloin oli kevät kauneimmillaan ja ulkona kova tuuli. Minä lennätin leijaa. Elämä tuntui epätodelliselta. Ehkä halusin, että isä näkee taivaasta minun leijani. Täällä minä olen. Tänne minä jäin. Ihan niin kuin tässä kuvassa tyttö lennättää leijaa.

Kriiseistä syntyy aina myös jotakin hyvää. Niin se kai sitten on. Jotakin on silti puuttunut elämästäni jo montakymmentä vuotta. Pappa.