Joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Näin olen tehnyt jo monen monta kertaa. Viimeksi tänä syksynä, kun jouduin lähettämään rakkaan kissani Miirun sateenkaarisillalle.
Miirua on kova ikävä.
Lämmintä perhekeskeisyyttä on taas luvassa Pieni Talo Preerialla- ohjelmassa. Aloitin keväällä sitä katsomaan, mutta sitten se jäi. DNA on tainnut tallentaa kaikki jaksot boksilleni. Siinä sitä onkin sitten katsomista- sitten joskus.
Muuttaisitko maalle? Niinpä. Juodaan kahvit ulkosalla ja mietitään sitten.
Vähän Draamaa, kiitos sanoi DraamaQueen ja hulmutteli upeita hiuksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)