Kukkien kertomaa

 Moi!

Pitipä kertoa teille kosmista kukka- asiaa. Sain nimittäin eilen asiakkaaltani kukkatervehdyksen. Olin siitä suunnattoman iloinen - ei olisi tarvinnut jne. ja se oli jätetty edellisenä päivänä työpöydälleni. Kysyin myöhemmin kollegaltani että onko se saamamme kukka ulko- vai sisäkukka...Työkaverini kertoi että he olivat saaneet isot tuoreet kimput missä oli ruusuja ja kaikkea mutta koska minä olin juuri sen päivän lomalla niin meidän sijaisemme vei kotiinsa komean kukkapuskan ja minulle jätettiin tuo ruukkukasvi. 

Hohto katosi koko kukasta. Katselin sitä terassini pöydällä ja mitä enemmän sitä katselin sen pienemmältä ja olemattomalta se näytti. KAIKKI muut saivat tiimistämme hienot puskat - muistan nimittäin miten neljättä kollegaa muistettiin juuri alkukesästä kauniilla kimpulla...ja minä sain pienimmän ja vaatimattomimman vaikka olen vielä tiimin vetäjä, eli ikäänkuin boss. Ja siksi kun olin lomalla sen yhden ainoan päivän! Kyllä vitutti. Sitten alkoi ahdistamaan. Sitten aloin miettimään mikä tässä nyt ahdistaa niin helvetisti. Sitten muistin. Olen traumatisoitunut...

Kymmeniä vuosia sitten kun aloittelin uraani, asiakkaat usein muistivat keväisin tiimiä kukkasin. Muistan sen yhdenkin kerran kun toivottelimme rivissä hyvää kesää asiakkaille ja he tulivat komeiden amppelien kanssa paikalle. Kun minun vuoroni tuli, kukat olivatkin loppu. En saanut mitään. Minä jäin hämilleni paikalleni ja kollegat olivat ehkä vaivautuneita. En muista tästä tilanteesta oikeastaan mitään muuta. Seuraavana päivänä kyseinen asiakas toi vaatimattoman tupsukukan ruukussa ja pahoitteli kun heille tuli joku laskuvirhe tai muuta paskaa. Joopa joo.

 Toinen muisto samaan aiheeseen liittyen...en päässyt osallistumaan juhlatilaisuuteen keväällä, koska olin ollut suuressa leikkauksessa ja viisi viikkoa sen jälkeen sairauslomalla. Silloiset kollegat eivät kertoneet minulle ollenkaan puhelimitse että minäkin olin saanut asiakkailta kukkasia ja olin täysin tietämätön tästä. Sitten kun syksyllä palasin töihin, oli kuivuneet auringonkukat ja muut kukat kuolleina ja kuivuneina pukuhuoneessa. Purskahdin itkuun. Miten olisinkaan iloinnut näistä kukista jos olisin saanut ne jo silloin kun ne olivat elossa! Eniten minua loukkasi se, miten työkaverini olivat olleet ilkeitä minulle. Ei olisi tekstiviesti paljoa vaatinut. Miten inhottavia ihmiset osaavatkaan olla?! 

Tästä kaikesta johtuen on ollut vaikea suhtautua näihin muistamisiin. Ne herättävät tunteita. Miten minut on arvoitettu? Ovat kollegat olleet reiluja minua kohtaan vai vittumaisia ämmiä selän takana. 

Kysyin ystävältäni mikä tämä saamani ruukkukasvi oikein on. Joku vanhan ajan mukulakasvi kuulemma. Sen voi talvettaa seuraavaan vuoteen. Sopii minulle. Se säilyy ja tuo toivon mukaan pitkään vielä iloa minulle.

Kiitos ja anteeksi.

Kukat ovat kuvituskuvia.

Kirppistelyä ja Tiktokkia

Helou!

Teenpä tällaisen sekalaisen postauksen. Olen nimittäin uponnut Tiktokin ihmeelliseen maailmaan ja kun niitä aikansa selaa voi saada kaikenmaailman inspiraatioita.

Ensinnäkin opettelin tekemään lautasliinasta tällaisen kauniin kukkasen. Mallikappale oli tehty yksivärisestä ja vaaleasta lautasliinasta ja se näytti jotenkin kauniimmalta. Tein siitä mitä kaapista löytyi. Tässäkin piti ottaa vielä huomioon miten päin taittelet, sillä ensin taittelin siten että kukka oli väärinpäin tuossa valkoisena....

 

 

Sitten sain TikTokista idean hortensioiden kasvatukseen. Nips ja naps ja minullakin on alut itämässä. 

 Ja sitten vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä yksi ja ainoa kirppislöytö. Orkidearuukku, joka lähti aika huokealla kotiin.

En tunnustaudu orkideaihmiseksi ollenkaan, mutta tämä lasiruukku oli jotenkin mieleeni. Ja voihan siihen istuttaa mitä mieli halajaa.

Iloista päivänjatkoa sinulle!
 

Pionit

Olen hurahtanut pioneihin. Nyt varsinkin kun on ihan oma piha, ostin heti kaksi siementä ja toiset kaksi pientä tainta. Toivottavasti ne itävät ja jaksavat kasvaa. Tutkailin netistä ohjeita, niin kovasti väittävät, että pioni on hankala kasvatettava, mutta kun se kerran onnistuu sen jälkeen se kukkii vuosikaudet.

Huomasin, että olen 7 vuotta sitten jo kertonut pioneista seuraavanlaista:

Punainen Pioni

Näihin tummanpunaisiin tutustuin ensin, mutta nyt olisi haaveena saada valkoisia ja vaaleanpunaisia.

Nyt ne näyttää tältä:

Istutusvaiheessa on tärkeää, että nämä suojuslehdet jäävät maan pinnalle. Pioni ei myöskään tykkää olla liian syvällä eikä liian märässä, joten suositellaan että sen voisi istuttaa jopa rinteeseen tai tehdä pionipenkin maan päälle. Pioni ei myöskään tykkää elellä liian lähellä muita, vaan se tarvitsee omaa tilaa.

Näistä siemenistä vielä sen verran, että en ikimaailmassa uskonut, että itäisivät. Olivat kalliita kuin mitkä ja ihan olemattoman näköisiä. Mutta niinpä ne vain tulla tupsahtivat maan päälle. Ihanaa. Nyt sitten vain odotellaan ja kasvatellaan ja toivotaan parasta.

Lisäinfoa pioneista!

Villejä lupiineja

Osittain MakroTex- haasteen innoittamana päätin lähestyä villejä lupiineja myös salaperäisen symboliikan näkökulmasta.

1800- luvun alkupuolella oli Keski-Euroopassa tavallista, että porvarispiireissä ihmiset lähettivät toisilleen erilaisia viestejä "kukkasin." Tuolloin julkaistiin useita sanakirjoja, jotka sisälsivät eri kukista vaihtelevia tulkintoja. Jotta viestin lähettäjä ja vastaanottaja olisivat ymmärtäneet viestit samalla tavalla, oli tärkeää, että he käyttivät samaa avainta. Monet tuon ajan selitykset ja kukkaviesteihin liittyvät säkeet voivat tämän päivän ihmisestä kuulua keinotekoiselta, jopa koomiselta.

 "Huomasin, että sinussa yhdistyivät sydämen ja hengen taivaallinen kiihko ja ihanat kukat."

Orvokin symboliikkaa

Ihastuinpa makrohaasteen kukka-aiheen myötä orvokeista. Tässä muutama orvokki ja kukkien symboliikkaa.

Orvokkia on pidetty vaatimattomuuden ja kainouden vertauskuvana. Keskiajalla kevään ensimmäisen orvokin löytymistä juhlittiin kevätjuhlin ja luonnon helmassa tanssien.
Kreikan mytologian mukaan orvokki oli yksi niistä niityn kukista, joilla manalan jumala Haades vietteli tulevan vaimonsa Persephonen.
Roomalaisilla oli kuolleiden muistopäivä, jota sanottiin orvokkipäiväksi ja jona haudat koristeltiin orvokein. Aterioilla pidettiin otsalla mielellään orvokkiseppelettä, koska tämän kukan uskottiin vaikuttavan viilentävästi. Lisäksi sen sanottiin lievittävän kohmelon aiheuttamaa päänsärkyä.

Erivärisillä orvokeilla on ollut erityismerkityksiä. Sinistä orvokkia on pidetty uskollisuuden ja pysyvyyden vertauskuvana, minkä vuoksi sitä on suosittu rakkauden ja lemmen ilmauksissa. Keltainen orvokki on kuvannut onnellisuutta. Kolmiväristä orvokkia on pidetty Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvana. Violetti orvokki on tuonut mieleen Kristuksen kärsimyksen ja purppuranpunainen hänen taivaallisen kuninkuutensa.

Keto-orvokkia on monissa kielissä sanottu äitipuoleksi, mutta epäselvää on, mistä nimitys johtuu. Myös Suomessa tunnetaan keto- orvokin nimitykset äitipuoli ja äitipuolenkukka. Yksi selitys nimitykselle on kukan muoto. Kahden ylimmän terälehden on nähty kuvaavan äidin leveää takamusta, jonka suojassa kaksi omaa lasta ovat turvassa. Ottolapsi eli alin terälehti joutuu istumaan etäämpänä. Keto- orvokkia on käytetty myös kansanomaisena lääkekasvina ja kukkien kieltä kuvaava teos 1800- luvun alusta intoutuikin sitä kovasti ylistämään:

Violetteja keto-orvokeita

" Se katsoo niin lempeästi, rakkaasti ja kauniisti. Se on kuin hurskas äidinsydän, joka antaa vieraallekin lapselle uskon, rakkauden ja toivon."

(Lähde: Biedermann: Suuri Symbolikirja)