Orvokkia on pidetty vaatimattomuuden ja kainouden vertauskuvana. Keskiajalla kevään ensimmäisen orvokin löytymistä juhlittiin kevätjuhlin ja luonnon helmassa tanssien.
Kreikan mytologian mukaan orvokki oli yksi niistä niityn kukista, joilla manalan jumala Haades vietteli tulevan vaimonsa Persephonen.
Roomalaisilla oli kuolleiden muistopäivä, jota sanottiin orvokkipäiväksi ja jona haudat koristeltiin orvokein. Aterioilla pidettiin otsalla mielellään orvokkiseppelettä, koska tämän kukan uskottiin vaikuttavan viilentävästi. Lisäksi sen sanottiin lievittävän kohmelon aiheuttamaa päänsärkyä.
Erivärisillä orvokeilla on ollut erityismerkityksiä. Sinistä orvokkia on pidetty uskollisuuden ja pysyvyyden vertauskuvana, minkä vuoksi sitä on suosittu rakkauden ja lemmen ilmauksissa. Keltainen orvokki on kuvannut onnellisuutta. Kolmiväristä orvokkia on pidetty Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvana. Violetti orvokki on tuonut mieleen Kristuksen kärsimyksen ja purppuranpunainen hänen taivaallisen kuninkuutensa.
Keto-orvokkia on monissa kielissä sanottu äitipuoleksi, mutta epäselvää on, mistä nimitys johtuu. Myös Suomessa tunnetaan keto- orvokin nimitykset äitipuoli ja äitipuolenkukka. Yksi selitys nimitykselle on kukan muoto. Kahden ylimmän terälehden on nähty kuvaavan äidin leveää takamusta, jonka suojassa kaksi omaa lasta ovat turvassa. Ottolapsi eli alin terälehti joutuu istumaan etäämpänä. Keto- orvokkia on käytetty myös kansanomaisena lääkekasvina ja kukkien kieltä kuvaava teos 1800- luvun alusta intoutuikin sitä kovasti ylistämään:
 |
| Violetteja keto-orvokeita |
" Se katsoo niin lempeästi, rakkaasti ja kauniisti. Se on kuin hurskas äidinsydän, joka antaa vieraallekin lapselle uskon, rakkauden ja toivon."
(Lähde: Biedermann: Suuri Symbolikirja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)