Aurinko nousee hiljalleen, koivun lehdet kimaltelevat kevään vihreää. Linnut laulelevat puissa ja maa on kostea yöllisen sateen jäljiltä. Olisko tänään jo parempi päivä? Paistaako aurinko risukasaankin?
Se tunne, kun mikään ei huvita, mitään ei jaksa ja samalla kamala syyllisyys kun mitään ei jaksa. Sitä on ollut koko viikko. Eilisenkin makasin ja luin ja nukuin ja söin vuorotellen. En edes jaksanut istua. Mutta haaah - lakanat vaihdoin - ja siinäkin meinasi voimat loppua kesken. Mutta kun väsyttää.
Tänään on herätty sitten jo kukonlaulun aikaan ja toiveita olisi tälle päivälle. Että pääsisin ulos. Olen koko viikon ollut sisätiloissa ja katsellut kevättä olohuoneesta käsin. Imurointia ja järjestelyä on tiedossa, sillä arvaahan sen, että mitään ei ole tapahtunut kun mitään ei jaksa. Kaupassakin pitäisi käydä, koska jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.
Se tunne, kun ammatillinen identiteetti on murskana, se uhkaa minuutta ja omanarvontuntoa. Niitä ei enää ole. Mitä minä haluan elämältäni? Miksi minä olen valinnut näin karmean alan joka on kuin pallo nilkassa joka vetää minua meren pohjaan? Miksi minä AIKOINAAN valitsin näin paskan alan? Jos olisin pystynyt katsomaan tulevaisuuteen, en olisi tätä valinnut. Sillä tilannehan on tämä, koska työkokemusta ei muualta ole, ainoat paikat minne voin hakea töihin on tämä karmea ala ja sinnekään ei näköjään pääse, ei mihinkään muuhun, uuteen paikkaan. Hulluahan se olisi itsensä irtisanoa tässä Suomen tilanteessa? Pitäisikö hankkia vielä vahvempi lääkitys?
Ei jumalaare, nyt nostan kyllä henkieläinkortin vielä tähän päivään...
KUIKKA - INTUITIO
-kuuntele sielusi laulua
- luota intuitioosi, kun sinulla on tapana tietää
-vapaudu kiireisestä elämästä ja etsi enemmän rauhaa ja yksinäisyyttä
- tiedosta että olet uniikki ja rakastettu
***
Parempaa päivää!
