Huomenta!
Tänään korteista nousi RIVER
“The softened light from the sun falls upon this meandering
river, the sparkles reflecting the gentle movement taking place in the
river’s body.
She moves easily around the curves and rocks, sometimes gently,
as portrayed in this card, and sometimes quite rapidly and intensely.
Still, the river’s movement will always eventually land her in the bosom
of great Grandmother Ocean.
Some of her water will evaporate along the way to feed the waters
of the sky – just as it takes place in any other bodies of water – and
bless the land and the seas with replenishment in a perfectly natural
cycle that helps the planet sustain itself. Water if our lifeblood, a
nutrient more essential than food. The flow of water throughout our own
bodies serves as a metaphor for how Life itself flows through us and
expresses as us.
“Fighting or blocking the flow of your Life Force can lead you to
feeling spiritually void and disconnected from Source. Just like the
metaphor of the river, it does not work to force or fight this
compelling movement. When you simply pay attention and observe the flow,
it becomes easier to navigate your experiences and see what lies ahead,
or at least get a sense of what is to come by the ever-changing
geography that unfolds as you cruise along.
Your resistance is hampering your ability to make a choice in
this matter. Surrender to the movement of Life, be grateful and you will
see the signs along the shore and in the river itself that offer you
clues about what direction your egoless Self is to be making. “Go with
the flow” is more than a trite aphorism here. IT is essential that you
do so now. Breathe, relax, and you will know.”
***
Mitä joki merkitsee sinulle?
Minä olen saanut viettää lapsuuteni joen lähistöllä. Jo lapsena ollessani päivän kohokohta oli, kun isän kanssa käytiin katsomassa katiskat. Menimme silloin milloin autolla, milloin polkupyörällä, milloin pappatunturilla. Matkaa joelle oli noin kilometri.
Vähän vanhempana jäiden lähdön jälkeen joelle oli päästävä onkimaan. Ensin etsin matoja herukkapensaiden juurelta ja tämän jälkeen lähdin joelle. Joskus oli eväitäkin mukana, mutta oli hankala syödä koska onkimisessa kädet likastuu toden teolla ja joessa niitä oli hankala pestä. Ei ollut laituria, oli vain korkea penger. Myöhemmin keväällä piti saada käsivarret paljaiksi, jotta saisi väriä, rusketusta.
Edesmenneen koirani Vilin kanssa kävin myös ongella, silloin kun hän oli pentu. Taisi olla tylsää ja se sai hepulikohtauksia...
Olen myös voimaannuttavimmat lenkkini kävellyt nimenomaan joen varrella. Katsoen virtaavaa vettä. On avaruutta, tuulta, tilaa hengittää. Upeaa!
Mukavaa päivää Sinulle!
