Aina sitä keksii jotain uutta ja tällä kertaa se taitaa olla tämä 10 minuutin kirjoittaminen. Eilinen oli niin ahdistava päivä että piti ottaa kahdet päiväunet ja siltikin koko päivä meni jumittaessa sisällä. En meinannut edes kauppaan lähteä mutta lähdinkin sitten...on edes jotain aamupalaa.
Huomaan että eilinenkin meni siinä surutyössä joka kuitenkin tuntuu ja vaikuttaa koska lähdin tuolta aikoinaan niin kivasta työpaikasta pois. En toki näe kuin hyvää siinä, että pääsen lähemmäs ihan uusiin kuvioihin. Sitten ahdisti ihan suunnattomasti se, kun en osaa päättää koska aloitan työt mutta ajattelin tänään soittaa ja sopia koko asian. Katson nyt miltä tuntuu, nyt on kuitenkin tuo auto alla josta maksan joka päivä. Toisaalta ei viitsisi tänne kotiinkaan jäädä märehtimään, toisaalta voisi sitä vaikka viikon olla vielä kotonakin nyt kun on mahdollisuus. No näkkee nyt.
Eilisillan piriste oli uusi kirjekaveri, jonka sain tällä viikolla. Kirjoittelin hänelle ensimmäistä kirjettä ja sehän on aina mukavaa kirjoitella varsinkin suomen kielellä. Nuorena minulla oli paljonkin kirjekavereita, mutta sitten ne vain jäi...nyt alan herättämään henkiin tätä vanhaa harrastustani. Toki olen hakenut vain englanninkielisiä kirjekavereita, koska ajattelin harjoitella samalla englantia. No nyt harjoitellaan sitten vaikka tulevassa työssäni en niin ulkomaalaisia tapaakaan.
