Pitäisikö nyt kokeilla sitä 10 minuutin kirjoittamista joka aamu? Voisihan sitä. Kirjoitan kuitenkin koneella vaikka pitäisi ehkä kirjoittaa käsin. On sunnuntai ja oloni on hiven masentunut mutta myös hyvä, sillä tänään on vielä vapaapäivä ja saan olla kotona ihan miten lystään. Nyt juon aamukahvia ja katsotaan sitten mihin ryhdyn. Sen huomaan, ettö työasiat ovat todella vahvasti mielessäni eikä se ole hyvä juttu. Koko ajan huomaan että mietin jotain työkaveriani,miten se sanoi tms. ja sitten tajuan että nämä ovat minun automaattisia ajatuksiani joissa ei välttämättä ole totuuden häivää. Ja kun on vilkas mielikuvitus, niin senpäs tiedät. Eilen olin lapsuudenkodissani ajamassa nurmikkoa, se on jokakesäinen perinne ja pidän puuhasta varsinkin kun on lämmin keli. Kirpputoreilla käyminen on nyt jäänyt.
Jatkan tätä tekstiä nyt tiistaiaamuna aikaisin. Paha ahdistus herätti minut kolmelta, sillä eilinen työpäiväni oli helvetistä ja sen lisäksi autoni hajosi kesken ajon. Se oli hirveää. Ensin kun koko päivän olit katsonut kelloa koska pääsee kotiin ja kun hoohetki koittaa, et pääsekään kotiin koska autosta kuului kova pamaus ja ONNEKSI pääsin tienristeykseen hätävilkut päällä etten jäänyt tukkeeksi. Ruuhka- aikaan autoja meni ohi hurumykke, mutta onneksi sain tuttavalta vinkin minne korjaamolle autoni hinataan. En edes tiedä maksaako vakuutukseni hinaukseni vai ei, mutta maksoin sen nyt ensin ainakin itse. Positiivista oli se, että hinuri oli mukava, en joutunut kovin kauaa odottamaan sitten kuitenkaan, vajaa tunti, ei satanut eikä ollut kylmä ja Maljojen Ritarikin pääsi minut hakemaan etten joutunut kävelemään kotiin saakka. Mutta nyt sitten onkin ketutus, kun joudun pomolle soittamaan ja pyytämään lomaa, koska olen autoton ja bussimatkasta tulisi turkasen pitkä. Varsinkin kun olen ollut pitkään pois, niin en millään haluaisi olla nyt heti lomalla, mutta toisaalta haluan olla rehellinen enkä keksiä mitään kuumetautia tähän hetkeen. Mutta kyllä ahdistaa. Onneksi on tämä blogi johon voin lämpimikseni kirjoitella...
