Nyt kirjoitan tajunnanvirtaa, sillä se sopii mainiosti tähän kosmiseen yksinäisyyteeni. Eilen olin Arkkienkeli Gabrielin tukemana työhaastattelussa joka meni mielestäni kivasti. Uskon silti, että taso on kova, eikä minulla ole suuria odotuksia että pääsisin sinne, mutta toivoa on hyvä pitää yllä. Tämä työ muuttaisi koko elämäni. Myöhemmin päivällä sain ensimmäiset tulokset eräästä toisesta työhaastattelusta, missä olin ja ainakaan toistaiseksi onni ei kääntynyt kohdalleni. Kaikella on tarkoituksensa. Voi hyvin olla että routa porsaan kotiin ajaa.
Tämän päivän kortti on mänty. Mänty on mulle rakas puu, ja tavalla tai toisella yritän pitää sitä elämässäni muutenkin kuin ulkona. Rakastan mäntyaiheisia tapeetteja ja kuoseja ja tuon mielelläni männynoksia esim. kukkakimppua piristämään. Etupihallani kasvaa mäntyjä, mutta lapsuudenkodissani on isoja vanhoja mäntyjä. Välillä käyn halaamassa niitä, niistä saa voimaa ja on ihana katsoa miten ne huojuvat tuulessa. Itsekin huojuu siinä mukana.
Seuraan kotimaisia laatu- ohjelmia. Mielellään tositv:tä. Siispä onkin mukava arvostella niissä tapahtuvaa toimintaa. Mielellään ärsytyksiä. Siitä tulee mieleen sunnuntai- illan Summit, missä tämä Joonas, joka näyttää ihan Harry Potterilta, saisi vetää hameen päälleen ja lähteä kotiin. On kyllä niin nössykkä ukko että oksat pois. Hän vaan seisoo siinä tyttölauman keskellä ja välillä on tirauttanut itkut kun häntä pidetään pelinappulana. Sitten tämä Alexandra on ollut alusta asti todella ärsyttävä ja näyttänyt lapsellisuutensa mm. huutamalla Roylle asiattomuuksia. Miten ihmeessä tämä A on saanut olla siellä niin kauan? Ehkä hän on nyt vähän rauhoittunut, kun väki on vähentynyt, on varmaan pakkokin olla tai tulee kotiinlähtö.
Farmi puolestaan on jännittävä, hauskakin. Kyllä nauratti kun äijät veivät ukkovuohen lypsylle ja huomasivat että ai hitto, utareet puuttuivat. Uusi tulokas tuo kivasti vipinää taloon. Tylsänä koen sen, että leiri on niin selvästi jakautunut miehiin ja naisiin ja miehiä on yksitellen pudotettu pois. Kuka nyt jaksaa pelkkää akkalaumaa seurata? Ohjelmaa katsoessa pääsee aina omaan lapsuuteensa pehtoorin traktoria myöten. Ihanat eläimet, voi kun niitä pääsisi hoitamaan!
Erikoisjoukoissa on tietysti silmäniloa tällaiselle keski- ikäiselle tädille. Eniten minua kilpailijoista kiinnostaa Martina, joka onkin kova luu siellä muiden joukossa. Kaikki väijytysjutut ovat tylsiä, mutta kaikki fyysiset rääkit ovat mukavia katseltavia, varsinkin kun itse voit samalla syödä jäätelöä oman vatsan vieressä ja ajatella - kyllä minäkin joskus...
Voice on loppunut ja Master Chefistä ei ole pahaa sanottavaa. Vappukin on ottanut vakuuttavasti tuomarin roolin, vaikka sitä aluksi epäilin. Amazing Race on myös päättynyt. Siellä oli tämä ihana Edi vai Enkka, appiukko kuitenkin. Tiukan paikan tullen hän on sanonut "enkeli enkeli enkeli" ja hommat ovat menneet putkeen. Sara Siepin Artturi oli rauhallinen lehmänhermoinen mies. Täysin vastakohta siskonsa kanssa. Maria Guzenista taas paljastui aikamoinen kiukuttelija, kun asiat kävivät hermoon. Kenelläpä ei olisi käynyt?
Mitään muuta tosi tv:tä ei nyt lähiajoista tule mieleen. Petollisia en ole seurannut, enkä Tähdet tähdet, enkä Elämäni Biisi, enkä Masket Singer enkä.....
Tänään paistaa aurinko ja ilma on suorastaan kutsuva. Tarkoitus olisi tehdä puutarhatöitä ja elää säästeliäästi. Kirppislöydötkin tein tällä viikolla, joten postaanpa niistä lähiaikoina erikseen.
Voi hyvin!
