Huomenta!
Tänään korteista nousi ihana leikkisä SAUKKO
Hauskaa päivää!
Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
Hei!
Tänään korteista nousi
SUMU eli FOG
”Sumu
on yksinkertaisesti matala pilvi, vesikiteiden viltti, joka ei ole
sateenpisaran tiheyttä saavuttanut. Mitä paksumpi se on, sitä enemmän se
rypistyy kosteisiin, sinisiin käsiin. Se voi olla niin thik, että se
tekee melkein mahdottomaksi nähdä suoraan edessämme. Noina aikoina
hiljaisuus antaa oman äänensä, kun pysähdymme ja annamme itsemme
vaipautua tähän läpäisemättömän tiheyden vaippaan. Saatamme jopa tuntea,
että emme voi tehdä mitään muuta kuin olla paikallaan ja odottaa mitä
paljastetaan.
Jopa paksuimmassa sumussa voimme olla varmoja,
että se sammuu lopulta, kun auringonsäteet tunkeutuvat huntuun. Kun he
tekevät niin, voimme ennakoida, kuinka valo ja lämpö tuovat meille
tervetulleita helpotuksia kylmästä. Kun aurinko hajottaa sumua,
ympäristömme valaisee, ja meillä on mahdollisuus jatkaa eteenpäin.
Sinut
on hämmennetty sekaannukseen ja epävarmuuteen, etkä ole varma,
selvittääkö se koskaan. Tämä ei ole paras aika tehdä päätöksiä, etenkään
suuria päätöksiä. Tiedä, että tämä sumuinen verho lopulta liukenee.
Vaikka voi olla tapoja, joilla osallistut alitajuisesti tähän tilaan,
suurempi totuus on, että tämä on yksinkertaisesti sykli, jonka läpi olet
menossa, ja kuten kaikki muutkin, myös tämän on mentävä.
Anna itsesi
tuntea hämmennystä - itse asiassa päättää hämmentyä. Riippumatta siitä,
mitä yrität nyt saada asiat tapahtumaan tai siirtyä mihinkään tiettyyn
suuntaan kärsimättömyydestä tai turhautumisesta, riski on, että luot
vain lisää sekaannusta ja epävarmuutta. Joten ole paikallaan ja
kärsivällinen. Odota tietoisuuden ensimmäistä pilkkua elämänverhon
päälle, jotta näet valinnat ennen sinua selkeämmin ja voit sitten valita
kohdistaaksesi itsesi Hengen tahtoon. "
***
Leppoisaa päivää Sinulle
Huomenta!
Tämän päivän teemana on SAUVOJEN VIISI

- ristiriitoja ja vähäpätöisiä riitoja
- yksi niistä päivistä
- tuntuu että taistelet sellaisista asioista joilla ei ole oikeastaan mitään väliä
- nauttia kilpailuista ja kinasteluista vaikka ne ovat todella typeriä
- giving in to anger over minor annoyance
- pelkkää hässäkkää
***
Mukavaa päivää!
Odotusta
Aloitin jo kerran tämän postauksen kirjoittamisen, poistin sen, mutta päätänkin nyt kirjoittaa. Tämä on aina se vmäinen hetki ennenkuin lääkäri soittaa. Ei tiedä miten päin olisi ja pitää odottaa...Tänään on nääs etävastaanotto ja olenkin mukavasti aivan mt- potilaan näköinen täällä.
Pää on raskas, sillä valvoin viime yönä ehkä 3h ja sitten nukahdin uudelleen. No nyt en meinaa millään herätä. Ulkona tuulee ja on aurinkoista. Viikko on aluillaan enkä meinaa millään uskoa että viikon päästä on kesäkuu.
Koko
Minun piti olla paljon pienempi ja paremmassa kunnossa tässä vaiheessa kevättä, niin Ritarinkin. Mutta mitään ei tapahdu hetkessä ja laihdutus tarvitsee pitkäjänteistä toimintaa. Siihen ei ole ollut nyt paukkuja. Huomaan, että häpeän itseäni siinä määrin, että en halua osallistua mihinkään juttuihin, jossa saattaa olla esim. sukulaisiani, koska en halua että he siunailevat miten lihava olen. Ja meidän suvussa siunaillaan. En ole koskaan elämässäni ollut näin lihava - paitsi ehkä pari vuotta sitten hetken, mutta tämä masennus jotenkin saa kaiken tuntuvat tuhat kertaa pahemmalta ja vaikeammalta ja olo on todella saamaton.
Viime viikonloppuna oli yhdet sukulaisen valmistujaiset ja minut ehkä kutsuttiin tai sitten ei, sekin oli niin pirun epäselvää, mutta päätin jo ajat sitten että en mene, jos kutsutaan. Elokuussa on häät, jonne en todellakaan lähde pyörimään makkaroineni. Ja tämä ei tosiaan ole sitä turhamaista juttua, joita jotkut pitävät - on vähän ylimääräistä..mulla sitä on nimittäin 40-50 kiloa, joten tiedän mistä puhun ja miltä näytän.
Edesmennyt isoäitini muistutti joka kerta kuin näimme että "sie oot lihava." Varmaan viimeisellä kerralla kun näin hänet, hän ei sitä enää sanonut, mutta tätä kesti monen monta vuotta. Kun olin tätini luona päivällisellä nyt keväällä, otimme muutamia valokuvia ja minä tietysti jouduin etualalle joten näytin kuvassa erittäin isolta. Sanoinkin ääneen että ai kauhee kun olen paksu. Tätini totesi siihen, että no kyllä sie aika paksu oletkin...Ja kun juhlimme serkkuni syntymäpäiviä niin enoni sanoi minulle pienessä huppelissa että "sä oot vähän lihonut." Ja kun olin messuilla pari kevättä sitten niin puolituttu tuli kysymään että "koska vauva syntyy?" Että näilllä mennään. Näitä muistoja olisi varmaan enemmänkin, mutta kerron nyt nämä mitä tulee mieleen ja eritoten nämä sukulaisiini liittyvät urbaanit legendat.
Että paksuja tässä ollaan, mutta hengissä vielä. Kesä on ollut vaan aina mulle kurjaa aikaa painon kannalta, yleensä lihon sen 5 kiloa ihan vaan grillaamalla ja syömällä. Huh huijaa. Yritän edes näyttää ihmiseltä kun menen elokuussa töihin.
Tämä postaus jäi näköjään puolitiehen. Lääkäri soitti ja olen nyt kesällä sairaslomalla, vuosilomalla ja sitten töihin. Amen. Olen nukkunut koko päivän.
Voi hyvin.