Moikka moi!
Juhannus on parhaillaan käynnissä ja mikä onkaan mukavampaa kuin herätä vesisateeseen, keitellä kahvit ja olla vaan. Onneksi on TikTok niin keski- ikäinenkin näkee minkälaista festareilla on nykyään.
Omat oikeat juhannuksen vietot alkoivat vuonna 1991? Muistaakseni. Menimme polkupyörillä paikalliselle tanssilavalle. Tuulan kanssa poljimme sinne ja tapasin siellä ensimmäistä kertaa yhden nuoruuden ihastukseni joka onkin ollut elämässäni enemmän ja vähemmän vuosiakin myöhemmin. Hän oli farkkuliivissä ja pyöräilyhanskoissa kuin mikäkin kingi. Heh.
Tämän jälkeen oli Porin Yyteri ja Leningrad Cowboys. Silloinkin oli yhtä viileä sää kuin nyt. Satoi vettä, telttaamme murtauduttiin ja vietiin kaikki viinat. Tämän lisäksi Tuulan poikaystävä ihastui minuun ja helvetti oli irti.
Tämän jälkeen alkoi muistaakseni Rantarock- kausi Vaasassa - ainakin 1995 ja monen monta muutakin kertaa. Meillä oli oma porukka johon kuului muutama samanhenkinen kaveri ja voi että silloin oli hauskaa. Turpeinen perkele tuo makkarraa! Naapurista huudettiin ja Mira lauloi repeatilla Tahdon Rakastella sinua.....
Ja sitten tuli Nummirock ja kaikki pitkätukat ja sitten Rauman Meren Juhannus. Sitten taisin lopettaa kaikki festaroinnit tykkänään ja vuoroon astui mökkijuhannukset yms. Tällä hetkellä kun mökkiä ei ole, olemme kotona olleet ja uiskennelleet porealtaassa. Se korkattiin eilen. Tuulakin kuoli vuosia sitten.
Olen ollut todella väsynyt, mutta kai se kuuluu kuvaan. Nukuin ja lepäsin eilen koko päivän kunnes sitten ehkä 20.30 nousin jotenkuten ylös ja otimme Maljojen Ritarin kanssa vähän kuohuvaa ja menimme poreisiin. Äsken kävin siivoamassa jälkiä terassilla...Jospa tämä tissuttelu olisi taas tässä ajattelin ja heitin Ritarin tölkkejä kassiin. Skumppapullo menee lasinkeräykseen.
Syksy saa tulla. Tänään on päivä ja yö yhtä pitkät vai miten se meni? Katsoin kalenterista että viime kesänäkin taisin nukkua ekat kaksi viikkoa ja sen jälkeen oli vähän jotain toimintaakin. Nyt on ihan oikeasti ollut väsymystä, masennusta ja ilottomuutta. Ehkä vähän stressiäkin, mutta olen ajatellut olla itselleni armollinen. Tämä kesä on minun näköiseni. Ei pidä verrata itseään muihin. Ehkä minäkin teen kukkaseppeleen päähäni ja otan itsestäni valokuvan faceen. Ilotonta hymyä.
Asiat ovat oikeastaan hyvin. Onhan minulla palkallinen kesäloma. Ilmat on mitä on, mutta minä en voi niihin vaikuttaa. Nostanpa vielä kaksi korttia tähän syksyä kohti mennään- tilanteeseen:
MALJOJEN 6.
nostalgia, lapsuus, huolettomuus, viattomuus, elämän pienet ilot
Kortti kuvastaa nostalgiaa, lapsuutta ja elämän pieniä iloja. On aika muistella menneitä, palata kultaisiin nuoruusmuistoihin ja kuunnella sisäisen lapsen ääntä.
Kun nostat tämän kortin, onnelliset muistot menneisyydestäsi nousevat pintaan tavalla tai toisella. Saatat esimerkiksi käydä vierailulla lapsuudenkodissasi tai tavata vanhan ystävän, minkä myötä ajaudut muistelemaan nuoruusvuosiasi. Kaipaat tuttujen asioiden pariin, paikkoihin joissa koet olosi turvalliseksi ja rakastetuksi. Tästä syystä vanha suola voi janottaa myös rakkausrintamalla, ja joissain tapauksissa yhteenpaluu vanhan kumppanin kanssa voi olla jopa mahdollista.
Kortti liitetään myös lapsuuden viattomuuteen ja luomisen riemuun. Milloin viimeksi olet kuunnellut sisäisen lapsesi ääntä ja tehnyt asioita vain tekemisen ilosta? Koemme herkästi syyllisyyttä siitä, ettemme ole tarpeeksi tehokkaita ja aikaansaavia. Tämä voi kuitenkin tehdä hallaa luovuudelle ja henkiselle hyvinvoinnille. Kortti muistuttaa, että sinun kannattaa nauttia enemmän elämän pienistä iloista. Spontaani ja iloa tuottava tekeminen jopa ruokkii luovuutta ja intuitiota! Puhalla siis saippuakuplia, väritä värityskirjaa, pelaa videopelejä tai tee mitä tahansa, minkä tekemisestä ei koidu konkreettista hyötyä kenellekään.
Toisinaan tällä kortilla voidaan viitata yleisesti lapsiin, perheeseen tai muihin läheisiin ihmissuhteisiin. Huolehdi perheestäsi ja pidä yhteyttä sisaruksiisi ja ystäviisi. Jos kysyit korteilta töihin liittyvän kysymyksen, kortti voi viitata uraan lasten tai nuorten parissa.
***
Juurihan tässä muistelin kaihoisasti nuoruuttani ja lapsuuttanikin aina välillä. Juhannus on nostalgiaa. Ja teen asioita joista pidän. Kuten palapelejä.Välillä tuntuu siltä, että olen ehkä liikaakin menneisyydessä ja kaikissa lapsuudenjutuissa vaikka olen jo keski- ikäinen. Lapsuudenkotini on yhä olemassa. Se on minun omistuksessani ja täynnä minun historiaa ja muistoja. Se on tyhjillään, vanha puutalo. En ole sitä vain saanut aikaiseksi myydä enkä ole jaksanut ajatella mitä sillä teen. Ajan nurmikon kesäisin. Se on nautinto. Oloni ei kuitenkaan ole sellainen, että haluaisin sinne muuttaa asumaan. Paljon pitäisi remontoidakin.
Jaa juu ja vielä nostin peura- kortin. Ihanat peurat! Juuri pari päivää sitten katselin, kun pelargoniani katosi peuran suuhun. Sallittakoon se. Voi hyvin!
PEURA- RAKKAUS
Ole lempeä itsellesi. Parannat rakkauden voimalla.
Näe valo kaikessa.
Tiedosta itsearvosi ja armosi, kunniasi.
***
