Olen jo useana vuonna tehnyt piparkakkutalon. Koristeeksi. Minusta se on kaunis ja tuo joulun tunnelmaa. Viime jouluna ajattelin, että en enää tekisi. Toisin kuitenkin kävi. Löysin itseni ostamassa irtokarkkeja ja amerikan pastilleja. Ostin piparkakkutaikinaa ja aloin puuhiin. Etsin jopa pipariliimaa, mutta se oli loppunut kaupasta. Joku muukin ajatteli tehdä piparkakkutalon, sillä myös ranskalaiset pastillit olivat loppu parista kaupasta.
Niitäkin kuitenkin lopulta löytyi. Ja Mariannekarkkeja. Ajattelin tehdä kokonaan valkoiset karkkikoristeet, mutta ei se oikein onnistunut. Kiitos Amerikanpastillien!
Vuoden alusta päätin aloittaa laihdutuksen ja terveet elämäntavat. En osta enää ollenkaan karkkia enkä leipää. Yht äkkiä piparkakkutalo näytti houkuttelevalta karkkeineen ja tomusokereineen. Kerran yksi iltapäivä töiden jälkeen kävin talon kimppuun. Söin mariannekarkkeja, amerikanpastilleja ja kaikki leipomani kuuset talon ympäriltä. Nam nam sokeria!!! Sitten tajusin että pakkohan tämä torppa on roskiin heittää, muuten syön sen kokonaan. Ja sinne se meni, roskikseen. Nyt ostin lyhdyn piparkakkutalon tilalle. Niitä saa nyt edullisesti.
Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piparkakkutalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piparkakkutalo. Näytä kaikki tekstit
perjantai 5. tammikuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)