Kiikkerä

Voi miten hauskaa suomen kieli onkaan! Miettikää nyt sanaa kiikkerä. Suorastaan suloinen ja metka sana :-) Joku tuoli voi olla vähän kiikkerä. Kotona meillä on pirttipöytä ja siinä pitkät penkit. Penkki ei varmaankaan voi olla kiikkerä, mutta kyllä sen kanssa on moni isokin mies kaatunut, kun on istahtanut liian lähelle penkin päätyä. Siinä käy helposti niin että toinen pääty nousee ylös!

Kanootti voi olla kiikkerä ja kiikkerään kanoottiin on haastellista mennä. Kanootilla on upea meloa niin joessa kuin järvessäkin. Entäpä merellä sitten?! Onpa sitäkin tullut joskus kokeiltua.

Olen lasten parissa töissä, joten meillä on kiikkeriä tuoleja vaikka muille jakaa. Se on jännä, miten lapset eivät pysy vielä tuoleillaan kun motoriikkakaan ei ole kunnolla kehittynyt. Tai sitten on vaan vauhtia liikaa! Oikein kiikkeriin tuoleihin laitamme kumisen tyynyn. Se rauhoittaa kummasti housuissa olevia muurahaisia. Kunhan sen kiikkerän tyynyn päällä pysyy. Kaikki muuttuu kiikkeräksi, kun pienet jalat ei ylety maahan.

Kukkakaali

Kukkakaalia löytyy kattilasta. On taas maanantaiaamu ja minulla pitäisi olla eväät töihin. Vaan ei ole. Otin eilen hätäpäissäni kukkakaalipussin pakastimesta ja höyrytin. Arvatkaapa onko vesi kielellä? No EI! :-) Siellä sitä kuitenkin on. Kukkakaali on mielestäni hyvää, kun siitä tekee muussia. Mummoni tapajaa syödä sitä perunasalaatin kanssa. Minulla on vielä vähän vaiheessa tämä eväiden laitto. Ei sitä nyt pelkkää kukkakaaliakaan viitsisi syödä. Äh, on niin hankalaa. Vai onko pakko syödä laitosruokaa?

Häät

En tiedä teistä muista, mutta minulle häät ovat olleet harvinaista herkkua.Kyllä suurin osa ystävistäni on mennyt naimisiin, mutta minä en vielä ole päässyt. Taidan olla kohta jo liian vanhakin! Kaikenlaisissa häissä on tullut oltua.

Lapsena oltiin häissä Kotkassa ja jouduin istumaan lattialla kauniin mekkoni kanssa, kun tuoleja oli vieraille liian vähän. Meidät lapset laitettiin sitten lattialle ja minäkin olin tuolloin jo 12- vuotias, joten tunsin itseni liian isoksi istuskelemaan perunajauhojen seassa. En tiedä, ovatko he enää naimisissa.

Eräät häät vietettiin rivitalon kaksion olohuoneessa. Oli talvi ja kylmä. Menin ensimmäiseksi istumaan hääparille tarkoitettuun nahkasohvaan, mutta onneksi minulle huomautettiin asiasta ja tajusin siirtyä...Ei silti se mitään noloa ollut, sillä tuttujahan me kaikki olimme. Samaa sukua eri maata. Tuolloin oli 15- vuotias teini ja silloin minua suututti kun meidät oli kutsuttu mammojen ja mummojen kanssa samaan aikaan, kun hääparin kaverit tulivat bilettämään vasta illalla. Plääh! No ehkä ihan hyvä silti näin. He eivät ole enää naimissa.

Suurisuuntaisiin maamiesseurantalon häihin pääsin paria vuotta myöhemmin. Naapurin likka meni naimisiin ja sinne oli kutsuttu kaikki kummin kaimat, että saatiin kunnon juhlaväki 200 henkeä kasaan. Eräskin mies totesi että en mä edes tiedä miksi mä olen täällä. Oli morsiamen isän työkavereita. Häät olivat komiat ja entinen paras ystäväni oli jo kovin vieraantunut minusta. Kaikki meni perinteisen kaavan mukaan ja minulla on vieläkin muistona niistä juhlista liukuvärjätty laventelin värinen mekko. He ovat naimisissa.

Lapsuuden ensimmäinen oma ystäväni meni naimisiin maistraatissa. Minä olin todistamassa kyseistä tapahtumaa ja vein morsiamelle lahjaksi kauniin hääkimpun. Eivät edes kahville pyytäneet. Morsian ehdotti että mentäisiin paikalliseen ottamaan oluet, mutta sulho torppasi asian. Hyvä niin. Ei se olisi oikein sopinut. Vastanaineet menivät juomaan kuohuviiniä morsiamen kotiin. Minä menin takaisin kotiini nukkumaan. He eivät ole enää naimisissa.

Yläasteaikaisen bestiksen häihin menin ensimmäistä kertaa oman poikaystävän kanssa. Miten hienoa olikaan mennä häihin yhdessä PUOLISON kanssa. Kummatkin olimme pukeutuneina niin viimeisen päälle ja siemailimme punaviiniä enemmän kuin tarpeeksi. Tanssilattian vintille perustimme toisen pariskunnan kanssa oman viinikerhon ja viini virtasi. Loppuillasta olimme yhtä kännissä kuin bestman. Kaikki on videokuvattu. He ovat naimissa edelleen.

Isolla kesämökillä, meren rannalla, olivat erään ystäväni häät. Ystäväni oli kyllästynyt odottamaan hämäläisen hitaan miehensä kosintaa ja kosi itse varmuuden vuoksi että pääsi naimisiin. Tunnelma oli lämmin ja ympäristö kaunis, mutta minä itse en ollut silloin hehkeimmilläni. Eihän minun niin väliäkään ollut, mutta en halua edes nähdä itsestäni otettuja valokuvia niissä juhlissa. Sulhasen äiti täytti samana päivänä vuosia, mutta booli loppui kesken kaiken, koska kukaan ei uskaltanut sitä tehdä lisää. Alkoholi oli morsiamen isän ostamaa ja hän päätti olla huomaamatta boolin loppumista. Kuivahko päätös pirskeille. He ovat naimissa edelleen.

Toinen ääripää oli ystäväni häät. Viina virtasi ja musiikki soi. Morsiamen sisko istuskeli kännipäissään naisten vessan lattialla jo alkuillasta eikä saanut sanaa suustaan. Hääjuhlaan oli kutsuttu runsaasti ystäviä, sukulaisia ei niinkään. Bändi soitti hyvää musiikkia ja silloinen poikaystäväni kohtasi ex- poikaystäväni ja loppuillasta hekin tappelivat pihalla. Lisäksi röpöttelin kermalikööriä leningilleni. He ovat naimisissa edelleen.

Fasaani

Vielä silloin tällöin sitä törmää luonnossa fasaaniin. Tuohon pitkäpyrstöiseen kaakattavaan lintuun. Taas pitänee palata lapsuusmuistoihin, sillä jos siellä saimme fasaanin pihamaallemme tepastelemaan, se oli suuri juttu. Maalla kun ei muutenkaan "tapahtunut mitään." Olin varmaan reilu 10- vuotias, kun oli kesä ja oli se fasaani. Yritin ottaa tietysti heti valokuvia muistoksi. Taitaa olla minulla vieläkin ne jossakin tallessa. Kaukaa otetut fasaanin kuvat.

Kanttarelli

Huomenta!

Kanttarelleja on tullut  kerättyä tänä kesänä enemmän kuin koskaan. Syynä on se, että niitä löytyi mökkirannastamme todella kivasti. Minulla on jopa kuivumassa niitä pari uunipellillistä, kun en viitsinyt niitä alkaa höyryttämään.

Kaksi kanttarellikastiketta tein meille kotiin ja muut leivonnaiset ovat sitten jääneetkin.

Kanttarellinkeltainen retromekko löytyy täällä, jonka juuri äsken postasin retroblogiini. Muistelin samalla lapsuuttani <3

Mukavaa päivää Sinulle!

Espanja

Ajattelin eilen aloittaa harrastuksen nimeltään Rumbita. Se liittyy espanjaan, ja on salsan askeleita ja muutakin venkutusta, juuri sellaista mistä minä ja minun pelastusrenkaani tykkäävät. Jospa ne siitä pienenisivät. Katsotaan miten muijan käy. Viime syksynä kokeilin Nia- tanssia, ja se ei kyllä ollut mun juttu.

Ystäväni menee kahdettatoista kertaa Turkkiin, Marmarikseen. Paikkaan, jota hän rakastaa. Joka vuosi. Samaan paikkaan. Miettikää sitä? Jotain taikaa siinä pitää olla? Hän ilmoitti iloisena, miten heillä on nyt taas iso porukka sinne menossa ja hän voi toimia matkaoppaanakin siinä sivussa, kun mukana on ensikertalaisia. Hän lähtee lomalle. Mutta tarkemmin ajatellen mietin, että hän onkin sen tyyppinen ihminen että tykkää järjestää ja touhuta ja tuntea itsensä tärkeäksi, kun tietää paikallisista nähtävyyksistä niin paljon. Hän voi osoittaa tietämättömille että tietää.  Ja koska hän on vieraillut yli 10 vuotta samassa lomakohteessa, ehkä jopa samoissa hotelleissa, tiedän että karvakädet ottavat hänet ilomielin vastaan. Joka vuosi. Hänen seuruessaan voisi olla mukavaa olla? Mene ja tiedä.

Vauras

Katsoin tässä juuri äsken tiliotetteitani. Loma alkaa olla loppumaan päin, samoin rahat. No, kaikki on niin maallista ja tämän piti olla henkinen blogi. Siispä henkisiin asioihin.

Tiedättekö tunteen, kun ei ole hyvä olla missään? Tulin nimittäin eilen mökiltä kotiin ja miten ihanaa ja näppärää olikaan tiskata ja pestä pyykkiä. Siihen se sitten jäikin. Ne näppärät asiat. On ikävää tulla kotiin, kun asuu sellaisessa paikassa missä ei viihdy.

Yöllä kun nukuin, kuvittelin koko ajan olevani mökillä ja hämärässä kun käänsin kylkiä kuvittelin näkeväni takan muurin. Kotona silti olin. Voi olla että lähden tänään mökille uudestaan tai sitten en. Lähden huomenna vasta. Onko sen sitten väliä, vaikka kulutan bensaa ja vaihdan paikkaa mielialan mukaan? Minulla on vielä kaksi viikkoa lomaa, tai oikeastaan kaksi ja puoli viikkoa, mutta Maljojen Ritari on jo töissä. Niinpä minulla on päivisin aikaa toimitella asioita, kaikenlaisia.

Täysikuu on saanut aikaan väsymyksen. Sitä kesti jo hyvän aikaa ennen Blue Moonin aikaa, mutta olen nukkunut kuin vauva kehdossaan, siellä takan muurin vieressä. Sellaista 10h yöunta ja pahimmassa tapauksessa päikkärit päälle. Olen herännyt yleensä vasta klo 11.00 tai siinä main. Kummallista! Nyt kuitenkin olen hereillä hyvissä ajoin, sillä ei vaan huvittanut nukkua. Taivas on sininen, onkohan koko päivän?

Vaikka tässä ei niin vauras olo olekaan niin asiat ovat kuitenkin hyvin. Mitä sitä enempää valittamaan? :-) Pitänee tehdä muutama käytännön järjestely, ehkä tilisiirto, ja murehtia maallisia asioita kun sen aika on. Nyt yritän nauttia näistä viimeisistä lomaviikoista.

Ajan kysymys

Tulimme eilen illalla mökiltä kotiin. Olimme melkein kaksi viikkoa siellä yhteen putkeen, kun Maljojen Ritarilla oli loma. Tänään hän lähtee töihin. Ihan kuin minäkin lähtisin, sillä olen jo hereillä. Hupsista keikkkaa, vaaka näytti +3.2 kiloa. Tämä on siis koko heinäkuun saavutus. ON VAIN AJAN KYSYMYS koska pääsen näistäkin kiloista eroon. Ja tämän jo huomaa. Ja tuntee. Ja tietää mistä se on tullut.

No kyllähän te tiedätte, minkälaista on olla vanha ihminen ja mökillä. Vettä sataa melkein joka päivä ja on koleaa. Mikäs sen mukavampaa kuin syödä ja juoda ja etenkin syödä. Ja koska ollaan lomalla, voi ostaa karkkipussin hyvällä omalla tunnolla ja kaupasta vielä jäätelönkin kaupan päälle. Illalla voi ottaa ehkä vähän pari saunasiideriä, tai kun iltaongelle mennään niin pari kalastussiideriä mukaan.

Aamupuuroa en viitsinyt keittää, koska sitä syön aina kaupungissa. Sitä paitsi siitä olisi tullut tiskiä, ja mikropuurosta en perusta. Niinpä söin leipää. Leipää, leipää ja leipää, vaikka se lihottaa ja etenkin minua myös turvottaa, koska se ei sovi minulle. Mutta kun se on niin hyvää. Ja helppoa. Ja lapsesta siihen on minut opetettu. Ostin leivän päälle oikein sellaisen vanhanajan makkarapötkön lauantaita, josta rilloja sitten leikkelin leivän päälle. Ostin myös varrasleipää, jota voin syödä pari rinkulaa oivariinin kanssa siltä istumalta.

On itsensä pettämistä kutsua mökille lihavia vieraita. Hekin nimittäin syömisestä. Pakko myöntää, että jopa minä jäin toiseksi. Vieraamme söivät koko ajan jotain. Tai ainakin melkein. Se melkein antaa luvan itselleenkin syödä tai ainakin syödä vähän reilummin, koska helposti ajattelee että eihän MINULLA tässä mitään hätää vielä ole, katsoppas häntä!

Reppu on tullut takaisin. ON VAIN AJAN KYSYMYS koska pääsen siitä eroon.

Kallon kutistaja

Ei mennyt eilinen postaus huutaa perään ihan putkeen. Tänään onkin jo 24.7. Olen jo ihan mökkihöperö. Oletko käynyt koskaan kallon kutistajalla? Mikä se on? Päälääkäri? Kansanomainen sanonta psykiatrista?

Kissa löytyi eilen illalla naapurimökin terassilta. Ruoho oli aidan takana vihreämpää, ja pakko sanoa kun katsoin ympärilleni, että olihan se paljon viihtyisämpi ja laitetumpi kuin meidän vaatimaton versio. Mutta ei sen väliä.

Olen tavannut monenlaisia kallonkutistajia. Sekä työni puolesta että myös asiakkaana. Rajapinta on niin hatara. En kuitenkaan saa mitään ahaa- elämystä niitä tässä alkaa kuvailemaan. Kallonkutistaja mikä kallon kutistaja. Mistä tuokin sanonta tulee?

Ajatusko liian suureksi tulee, jotta se pitää kutistaa? Pää kasvaa kuvainnollisesti liian suureksi? Niin se taitaa olla. Onneksi on näitä oma apu- kallonkutistajia.

Hyvät ystävät ovat mitä parhaita, kunhat et rasita heitä liikaa.
Luovuus pitää pään kunnossa. Mitä se sitten ikinä onkaan? Käsitöitä, askartelua, kirjoittamista....ihan mitä tahansa missä voi käyttää omaa luovuuttaan.
Tarot- kortit auttavat minua pitämään ajatukseni koossa tiukan paikan tullen.
Liikunta. En tiedä mistä johtuu, mutta taas tuntuu niin vastenmieliseltä liikkua. Siis kunnolla. Kahvakuulakin ollut tuossa mökin terassilla käyttämättä.

Mukavaa päivää Sinulle!!!

Huutaa perään

Nyt mennään vähän hakuammunnalla, sillä tämä mökkielämä on vienyt ajantajun kokonaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä päivä tänään on, mutta luulisin että huutaa perään- päivä voisi olla ajankohtainen...Me olemme huudelleet kissojen perään, sillä ne tuppaavat kovin viihtymään luonnossa täällä mökillä. Ihana asia järjestää heille se mahdollisuus samoilla luonnossa, mutta nyt on sitten yksi heistä ollut koko yön reissullaan enkä ole vieläkään tavoittanut. Hmmmmmhhhh. Käyn välillä kuikuilemassa, josko neiti suvaitsisi saapua ja kohta puoliin lähden ryteikköön sitä etsimään. Luulenpa että sillä on joku salainen piilopaikka, missä se tykkää luurata. En edes halua ajatella sitä mahdollisuutta, että se katoaisi tai sille tapahtuisi jotain. Sen aika ei ole vielä. Nyt pitänee itse pysyä rauhallisena ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin ja neiti löytää kotiin. Hän on ennenkin ollut pidemmän aikaa ns. kadoksissa ja sitten saapunut. Yli vuorokautta ei vielä kuitenkaan ja luulenpa että jos häntä ei iltapäivään mennessä ole saapunut, sitten alkaa se 24 h olla täynnä. Peukut pystyyn että routa porsaan kotiin ajaa.

Viheriö

Viheriö tarkoittaa golfreiän tasaista nurmiympärystä. Toisaalta voidaan sanoa että metsä viheriöi. Vai voidaanko? Viheriö, vihertää, kyseessä on kuitenkin vihreä väri. Täällä meidän mökillämme on vihreää yllin kyllin. Nurmikko ei täällä kylläkään viheriöi, sillä tämä on hyvin luonnonmukainen tontti. On metsää, niittyä, mustikanvarpua. Mutta täällä ei ole rantakallioita, mitä meillä viimeksi oli. Tämä on hyvin erityyppinen paikka.

On oikeastaan ihanaa olla turisti. Meillä on nyt ihan uudet kuviot täällä, minne mennään ruokakauppaan tai minne mennään jonnekin muualle? Vieressä kaksi ihan vierasta kaupunkia ja omasta kylästä saa ostettua kaiken tarpeellisen. Edellispäivänä ostin kesäkukkia ja istuttelin niitä vanhoihin emaliämpäreihin. Vähän kukerrusta tämän viheriön ympärille. Pöydällä on valkoinen syklaami ja ruokapöydällä niittykukkakimppu, koottu luonnon kukista!

Ajatuksena olisi ottaa myös paljon valokuvia ja lisätä niitä tännekin, saa nähdä miten se tällä läppärillä onnistuu. Viime kesänä taisi onnistua jotenkin, mutta hankalampaahan se on.

Kissagobeliini ei ole vielä löytänyt paikkaansa. Voi että. Täällä mökin tuvassa ei sille oikeastaan ole hyvää paikkaa ollenkaan. Hmmmmhhhppph. Ehkä se pitää laittaa meidän makuuhuoneeseen.

Aamukahvilla, ja kello lähenee puolta päivää. Haittaako tuo? Nythän ollaan lomalla :-D

Hurakka

Kohu, metakka, remu ovat internetin mukaan synonyymina hurakalle. En ole kyllä moista sanaa kuullutkaan. Ilmeisesti on vanhan kansan kieltä, ja jo poistunut käytöstä. Tai sitten hurakka on murresana, jota jossain päin Suomea vielä kovin käytetään?

Tämä päivä on mennyt pelastusarmeijalle. Heräsin tunnollisesti aamulla ja huomasin että aamun lehteä ei postimies pate enää meille tuo. Maljojen Ritari lähti töihin ja minä jäin kahvittelemaan koneen äärelle. Sitten lenkille koiran kanssa. Painokin oli taivaissa ja siitä tuohtuneena ostin pakkauksen varsiselleriä ja tein sosekeiton. Josko lähtis nesteet kiertoon? Otin varmuuden vuoksi päiväunet, sillä nythän ei ole kiire minnekään, olenhan lomalla.

Ennenkuin olin maistanutkaan sellerikeittoa, oli pakko tehdä ruisleipä grillimakkaralla. Se siitä laihtumisesta. Nyt onkin maha täynnä om nomnom ja lupasin tehdä Maljojen Ritarille ruuan valmiiksi kunhan hän saapuu töistä. Jotain makkararuokaa, sillä makkaraa tuli muutama takaisin viikonlopun jäljiltä, kun vietimme sen mökillä.

Kivan paikan saimme, en voi muuta sanoa. Ei vain vielä ole lomafiilistä täysin tullut, enhän ole ollut viikkoakaan vielä lomalla. Kyllä se tästä :-)

On päiviä ja on näitä päiviä. Pesukone laulaa ja tuuletin hurisee nurkassa. Mikä maanantai!

Tupenrapinat

Nyt tuli tupenrapinat!

Eilen nimittäin allekirjoitettiin vuokrasopimus ja saatiin taas kesämökki täksi kesäksi ja ehkä myös tulevaksikin....Mökki on todella herttainen ja eri tyyppinen kuin mitä aikaisempi oli, mutta tosi kiva! Odotan oikein että pääsen sinne rentoutumaan, mutta sitä ennen on tehtävä kova työ.

Kaikella on siis aikansa ja paikkansa, ja löytyihän se uusi paikka meillekin! Lisäksi tuo Sauvojen 6. Voitto, mikä tuossa heinäkuun tarot-katsauksessa tuli ilmi, sopii hyvin tähän alkavaan teemaan! Voi että, miten ihanaa!!! Olen niin onnellinen!

Kokko

Kokosta ei ollut tänä juhannuksena tietoakaan. Ei silti, ei meillä ole ollut mikään juhannus omaa kokkoa, mutta tämä juhannukseni on ollut varsin erilainen. Kuten jo aikaisemmin täällä totesin, meille kävi ohraisesti mökin suhteen ja nyt sitten epätoivosesti yritämme etsiskellä jotain uutta kivaa paikkaa. JOS löytyy. Tai sitten teemme lomallamme jotain todella erilaista.

Juhannusaattona teki mieleni lähestulkoon vain nukkua. Nukkua, nukkua nukkua. Se tunne, kun ei keksi mitään hyvää syytä nousta sängystä ylös. Ja haluaisi nukkua 100 vuotta ruususen unta. Juhannusaatto tuli ja meni. Kävimme illalla ajelulla ja olikin mukavan rauhallista. Tänä aamuna kävin ystäväni kanssa lenkkeilemässä koiran kanssa niin oli myös mukavan rauhallista. Ihmiset ovat mökeillään tai reissussa. Harva kotona on.

Voi, kunpa näkisin tulevaisuuteen ja osaisin ennustaa, mitä tuleman pitää. Kesäkuu on loppuun saakka meillä kovin ohjelmoitu, mutta heinäkuussa alkaa sitten lomat pyörimään ja sitten on aikaa. Kaihoten muistelen sitäkin aikaa, kun aina aamkahvilla päivittelin tätä blogia ja katselin samalla merelle. Miten ihanaa se olikaan!!! En voi muuta sanoa.
***
Mukavaa juhannuspäivää sinulle!

Hiiva

Minulla ei ole oikeastaan hiivasta mitään mutta sanottavaa, kuin että se ei sovi minulle. Olen ollut viime aikoina kovin murheellinen, sillä menetimme kauniin vuokramökkimme. Asia on pitkä ja kimurainen, enkä halua sitä alkaa tässä julkisesti enempää ruotimaan. Ainoa asia, mitä kykenen tässä sanomaan on, että olen nyt mökitön. Ahdistaa.

Ahneella on paskainen loppu. Uskon niin.

Intiaani

Minä esitin ekaluokalla koulussa intiaanitanssin yhdessä toisten ekaluokkalaisten kanssa. "Hiiooo hoi uhh huuh huuh ja rumpu kaikaa vilja kuivaa on..." Tunnelma oli suorastaan juhlallinen kun me tytöt ringissä ratsastimme lavalla sulat päässä. Pojat olivat olevinaan hevosia, ja he kyyristyivät eteemme. Meillä jokaisella oli sitten oma hevonen, jonka selkää suimme. Ja voi että minua harmitti, kun minulle tuli pulleroinen Manu, jonka selkää minä suin. Olisin halunnut tietysti suosikkini vaalean ja villin Einon tai edes Säkkisen Villen!

Yhteiskuntasopimus

"Yhteiskuntasopimus on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä siis käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota." Näin sanoo wikipedia.

Minä en jaksa perehtyä nyt yhteiskuntasopimukseen sillä minä odotan kesää. Joka toinen päivä murehdin sitä, koska mökkiremonttimme valmistuu ja joka toinen päivä mietin sitä, että hyvää kannattaa odottaa. En tiedä sitten kummassa on järkeä, mutta nyt kesäkuu ja mökkimme edelleen remontissa. Puolet vuokraakin on maksettu. Äh, alkaa ärsyttämään. 

Toisekseen nukahdin eilen noin klo 19.30 ja nukuin, nukuin ja nukuin. Nukahdin meikit ja vaatteet päällä ja Maljojen Ritari tuli kymmeneltä sanomaan että nyt alkaa Game of Thrones. Tulkoon, minä nukuin. Nyt sitten uni loppui siinä klo 2-3 ja menen seitsemäksi töihin. Ihme väsymystä ilmassa, vaikka viikonloppunakaan en ollut missään, en valvonut enkä muutenkaan tehnyt mitään todella rasittavaa.

Ehkä teen nyt aamukamman, sillä tämä kuukausi enää töitä ja sitten alkaa LOMA!!!

Kirkko

Olen menossa ensi lauantaina kirkkoon, sillä lapsuuden ystäväni menee naimisiin. Mukavaa mennä kerrankin ilon juhlassa kirkkoon, sillä yleensä kirkkokäymiseni ovat liittyneet hautajaisiin. Siis siviilielämässä.

Nyt pitänee sanoa, että tällä hetkellä työpaikkani sijaitsee kirkon kupeessa, joten on hauskaa ajaa autolla töihin ja kun näen tutun kirkon, tiedän että olen perillä. Tähän työpaikkaani liittyy myös kirkossa käynnit, joten olen saanut koko kevään käydä noin kerran kuukaudessa kirkossa yhdessä asiakkaideni kanssa. Sekin on ollut kivaa vaihtelua ja pitänee sanoa että kirkossa on kyllä ihan kiva käydä.

Viime viikonloppuna suuri osa nuorista kirjoitti ylioppilaaksi. Pitänee todeta, että omista juhlistani on jo ikuisuus, mutta muistan, miten vastasin ylioppilaskirjoituksissa kysymykseen KIRKKO. Se oli jokin yleispätevä kysymys, mitä kaikkea kirkko edustaa ja on ja onhan sillä monta eri merkitystä; muutakin kuin tämä perinteinen jumalanpalveluskirkko. Sain vastauksesta muistaakseni kolme pistettä.

Minut on kastettu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Teinivuosinani kävimme joulukirkossa perheeni kanssa, mutta koin sen liian teennäiseksi, ainakin tuolla meillä maalla. Sittemmin joulukirkkovierailut ovat jääneet väliin. Nuoruusvuosina erosin kirkosta ja olinkin muutaman vuoden kuulumatta kirkkoon ja nyt sitten olen taas muutama vuosi sitten liittynyt. En tiedä onko siinäkään mitään järkeä, uskon mihin uskon mutta välillä lasken rahoja enemmän, välillä vähemmän.

Äitini kuoleman aikaan halusin kuulua kirkkoon ja eikä maksuilla ollut merkitystä. Nyt on siitäkin jo aikaa kulunut sen verran, että voisinpa vaikka heittäytyä villiksi. En kuitenkaan ymmärrä sitäkään, että toiset ovat niin kiihkoateisteja kuin olla ja voi. Eräs kaveripariskuntani on. Minun mielestäni jokainen saa olla sitä, mitä on ja uskoa siihen, mitä on.

Ehdotin eräälle sukulaisrouvalle osallistumista seurakunnan sururyhmään. Hän sanoi että eivät miehensä koskaan kuuluneet kirkkoon, he uskovat siihen että ovat lopulta vain horsmia täällä maan päällä. En tiennyt.