Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
torstai 23. heinäkuuta 2015
Huutaa perään
Nyt mennään vähän hakuammunnalla, sillä tämä mökkielämä on vienyt ajantajun kokonaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä päivä tänään on, mutta luulisin että huutaa perään- päivä voisi olla ajankohtainen...Me olemme huudelleet kissojen perään, sillä ne tuppaavat kovin viihtymään luonnossa täällä mökillä. Ihana asia järjestää heille se mahdollisuus samoilla luonnossa, mutta nyt on sitten yksi heistä ollut koko yön reissullaan enkä ole vieläkään tavoittanut. Hmmmmmhhhh. Käyn välillä kuikuilemassa, josko neiti suvaitsisi saapua ja kohta puoliin lähden ryteikköön sitä etsimään. Luulenpa että sillä on joku salainen piilopaikka, missä se tykkää luurata. En edes halua ajatella sitä mahdollisuutta, että se katoaisi tai sille tapahtuisi jotain. Sen aika ei ole vielä. Nyt pitänee itse pysyä rauhallisena ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin ja neiti löytää kotiin. Hän on ennenkin ollut pidemmän aikaa ns. kadoksissa ja sitten saapunut. Yli vuorokautta ei vielä kuitenkaan ja luulenpa että jos häntä ei iltapäivään mennessä ole saapunut, sitten alkaa se 24 h olla täynnä. Peukut pystyyn että routa porsaan kotiin ajaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)