Ei mennyt eilinen postaus huutaa perään ihan putkeen. Tänään onkin jo 24.7. Olen jo ihan mökkihöperö. Oletko käynyt koskaan kallon kutistajalla? Mikä se on? Päälääkäri? Kansanomainen sanonta psykiatrista?
Kissa löytyi eilen illalla naapurimökin terassilta. Ruoho oli aidan takana vihreämpää, ja pakko sanoa kun katsoin ympärilleni, että olihan se paljon viihtyisämpi ja laitetumpi kuin meidän vaatimaton versio. Mutta ei sen väliä.
Olen tavannut monenlaisia kallonkutistajia. Sekä työni puolesta että myös asiakkaana. Rajapinta on niin hatara. En kuitenkaan saa mitään ahaa- elämystä niitä tässä alkaa kuvailemaan. Kallonkutistaja mikä kallon kutistaja. Mistä tuokin sanonta tulee?
Ajatusko liian suureksi tulee, jotta se pitää kutistaa? Pää kasvaa kuvainnollisesti liian suureksi? Niin se taitaa olla. Onneksi on näitä oma apu- kallonkutistajia.
Hyvät ystävät ovat mitä parhaita, kunhat et rasita heitä liikaa.
Luovuus pitää pään kunnossa. Mitä se sitten ikinä onkaan? Käsitöitä, askartelua, kirjoittamista....ihan mitä tahansa missä voi käyttää omaa luovuuttaan.
Tarot- kortit auttavat minua pitämään ajatukseni koossa tiukan paikan tullen.
Liikunta. En tiedä mistä johtuu, mutta taas tuntuu niin vastenmieliseltä liikkua. Siis kunnolla. Kahvakuulakin ollut tuossa mökin terassilla käyttämättä.
Mukavaa päivää Sinulle!!!
Onpa hyvä kun kissa löytyi. Askarteleminen on minulle kallon kutistamista.
VastaaPoistaTotta, ja hyvää kutistamista onkin :-D
Poista