Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kosminen yksinäisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kosminen yksinäisyys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. elokuuta 2026

Tajunnanvirtaa

Pitäisikö nyt kokeilla sitä 10 minuutin kirjoittamista joka aamu? Voisihan sitä. Kirjoitan kuitenkin koneella vaikka pitäisi ehkä kirjoittaa käsin. On sunnuntai ja oloni on hiven masentunut mutta myös hyvä, sillä tänään on vielä vapaapäivä ja saan olla kotona ihan miten lystään. Nyt juon aamukahvia ja katsotaan sitten mihin ryhdyn. Sen huomaan, ettö työasiat ovat todella vahvasti mielessäni eikä se ole hyvä juttu. Koko ajan huomaan että mietin jotain työkaveriani,miten se sanoi tms. ja sitten tajuan että nämä ovat minun automaattisia ajatuksiani joissa ei välttämättä ole totuuden häivää. Ja kun on vilkas mielikuvitus, niin senpäs tiedät. Eilen olin lapsuudenkodissani ajamassa nurmikkoa, se on jokakesäinen perinne ja pidän puuhasta varsinkin kun on lämmin keli. Kirpputoreilla käyminen on nyt jäänyt.

Jatkan tätä tekstiä nyt tiistaiaamuna aikaisin. Paha ahdistus herätti minut kolmelta, sillä eilinen työpäiväni oli helvetistä ja sen lisäksi autoni hajosi kesken ajon. Se oli hirveää. Ensin kun koko päivän olit katsonut kelloa koska pääsee kotiin ja kun hoohetki koittaa, et pääsekään kotiin koska autosta kuului kova pamaus ja ONNEKSI pääsin tienristeykseen hätävilkut päällä etten jäänyt tukkeeksi. Ruuhka- aikaan autoja meni ohi hurumykke, mutta onneksi sain tuttavalta vinkin minne korjaamolle autoni hinataan. En edes tiedä maksaako vakuutukseni hinaukseni vai ei, mutta maksoin sen nyt ensin ainakin itse. Positiivista oli se, että hinuri oli mukava, en joutunut kovin kauaa odottamaan sitten kuitenkaan, vajaa tunti, ei satanut eikä ollut kylmä ja Maljojen Ritarikin pääsi minut hakemaan etten joutunut kävelemään kotiin saakka. Mutta nyt sitten onkin ketutus, kun joudun pomolle soittamaan ja pyytämään lomaa, koska olen autoton ja bussimatkasta tulisi turkasen pitkä. Varsinkin kun olen ollut pitkään pois, niin en millään haluaisi olla nyt heti lomalla, mutta toisaalta haluan olla rehellinen enkä keksiä mitään kuumetautia tähän hetkeen. Mutta kyllä ahdistaa. Onneksi on tämä blogi johon voin lämpimikseni kirjoitella... 

perjantai 14. elokuuta 2026

Työhönpaluuta

Hei taas!

Ajattelinpa kirjoitella tänne muutaman sanan töihin paluusta, sillä onhan siitä aikaa jo yli vuosi, kun viimeksi tein töitä ja olin työkykyinen.

Työelämässä olen ollut nyt kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä, oli vielä rauhallista osan lapsien ollessa vielä kesälomalla. Tällä viikolla sitten totuus iski päin kasvoja.

Tiimikaverit: Yksi ei puhu mitään, vaikka on vuosikymmenien kokemus.

Toinen on ihan ääripää, puhuu vain omista asioistaan ja on muutenkin erikoinen ja lapset ovat toissijaisia aina välillä.

Kolmas on ihan ok, mutta yhteistyö hakee vielä paikkaansa. Ei puhu ylimääräisiä. Ja tuntuu että hän tekee nyt minunkin työt.

Ja minä kun haluaisin PUHUA! 

Kaikki muu mikä on p***kaa:

Autoille ei ole omaa parkkipaikkaa, vaan ajat jonnekin kadun varteen minne satut auton saamaan parkkiin. Lähistöllä on paljon kouluja ja asutusta, joten et ole ainoa parkkipaikan etsijä.

Ruoka on kehnoa. En millään viitsisi alkaa eväsrumbaan, mutta kai se on pakko. Lapset ottavat ensi ruoan ja sitten minä viimeiseksi. En edes halua ajatella, mitä kaikkea ylimääräistä ruokaan on tullut. Ensi maanantaista asti siis omat eväät! 

Ryhmässä on välillä kovakin melu, joten korvatulpat on ostettava. Kaikki huutavat ja kiukuttelevat pikkutytöt ottavat hermoihin! Pojat ovat paljon suoraviivaisempia.

Positiivista oli puolestaan se, että kaikki vähänkin tutut työkaverit toivottivat minut tervetulleeksi ja näin ollen tunsin oloni kotoisaksi.

Olonikin on kotoisa vaikka on paljon uutta. Kuitenkin vanha työpaikka ja paljon tuttuja työkavereita.

Viime viikonlopun nukuin, ekan työviikon jälkeen. Nyt saa nähdä mikä meininki. Koko alkuviikon olen kaatunut sänkyyn töiden jälkeen ja nukkunut päikkärit. 

Nyt alan viikonlopun viettoon.

Rauhallista ja palauttavaa viikonloppua teille kaikille! 

torstai 23. heinäkuuta 2026

Päivät vähenee

Päivät vähenee tai oikeastaan lomapäivät. Koko alkuviikko on mennyt jossain ihme jumituksessa enkä ole kunnolla ole ollut ulkona edes koko alkavana viikkona. Jotenkin tietysti masentaa koska Ritari meni töihin ja ylitöitä on taas runsaasti tarjolla, joten se siitä yhdessä tekemisestä sitten. Toisaalta on ihana olla rauhassa. Ja stressata niiden työasioiden kanssa.

Mulle siis soitetaan ensi viikon alussa, pääsenkö töihin uuteen työpaikkaan vai menenkö kahden viikon päästä vanhaani. Tämä ajatus on jäytänyt taka- alalla koko ajan, vaikka yritän olla ajattelematta. Olen melko varma että otan uuden vastaan jos se on otettavissa.  Toki kuitenkin epäilen ja pelkäänkin ehkä meneekö kaikki sitten ojasta allikkoon. Eli: PELKO estää meitä ottamasta uutta vastaan.

Toisaalta ajattelen että ihan turhaan tässä mitään mietin, koska en tiedä miten ensi viikolla käy. Voihan olla että ajatteluni on ollut täysin turhaa. Enkä sinne edes pääse. No, äh, en nyt jaksa tässä enää sitä jahnata. Oma pää riittää.

Jaahas jatketaan aamupuuhia.

Voi hyvin! 


sunnuntai 19. heinäkuuta 2026

Voimaeläimenä kyy?

Innostuin Inspiration Blogi ssa olevasta Voimaeläinkirjoituksesta niin paljon, että haluan jakaa teille kaikille oman ristiriitaisen voimaeläimeni.

Olin ehkä vuoden ikäinen, enkä osannut vielä edes kävellä. Äitini jätti minut kotipihalle yksin istuskelemaan ja "leikkimään" hiekalla ja lusikalla ja katseli välillä tuvan ikkunasta miten minulla menee (joo joo ainakin meillä tuo yksin oleminen oli ihan tavallista 1970- luvulla...) 

Istuskelin siinä ja katselin ympärilleni. Sitten kuulin rapinaa ja joku otus tuli minua kohti. Käänsin katseeni pois, etten nähnyt sitä ja sitten taas katsoin. Se jäi paikalleen ja meillä oli välimatkaa ehkä reilu metri. En siinä kovin kauaa ollut ja ihmetellyt, enkä tietenkään yhtään ymmärtänyt mikä otus on kyseessä. 

Äitini päätti että nyt on leikit leikitty ja haki minut tupaan. - Ai kauheeta täällä on KYYN poikanen äitini huudahti ja nosti minut äkkiä syliinsä. Minulle ei tapahtunut mitään pahaa, mutta uskon että tällä KYYllä oli jokin suurempi rooli, mitä hän halusikaan tulla minulle kertomaan. Olen ajatellut että tämä saattaa olla voimaeläimeni, vaikka pelkään ja inhoan käärmeitä. Ihan oikeasti. Isä tuli sitten ja tappoi kyyn.

Tämän jälkeen olen noin 45 vuotta saanut kuunnella miten meillä ei koskaan ole ollut kyytä pihassa ja minä istuin siellä ja onneksi ei sattunut mitään. Onneksi ei.

Olen kiinalaisessa horoskoopissa käärme. Siinäkin on sulattelemista...fobiani on todellinen. 

Mutta kyyssä taitaa piillä jotain voimaannuttavaa minua kohtaan... 

maanantai 13. heinäkuuta 2026

Viikko alkaa taas...

 ...ja vähiin käyvät lomapäivät. Toki niitä vielä on, mutta tämä on Maljojen Ritarin kanssa viimeinen yhteinen lomaviikko. 

Olen koko ajan alitajuisesti miettinyt näitä työasioita. Näen niistä unta, epäröin, päätän, mieli vaihtelee jne. taitaa olla silti tavallista. Toki kuun viimeisellä viikolla sitten varmistuu, olenko pähkäillyt turhaan. No ilmoitan sitten!

Olin pomon kanssa työhönpaluukeskustelussa, ja se meni ihan hyvin. Hän ei paljon hymyillyt ja minä yritin keventää välillä tunnelmaa niin en onnistunut. Ehkä hän piti minua hulluna?

Mitä on tämän vuoden aikana tapahtunut, pitkällä sairaslomalla?

- Olen levännyt enemmän kuin tarpeeksi ja lepo on tullut tarpeeseen

- Jos pääsisin 25 vuotta taaksepäin, valitsisin ihan toisen alan

- Olen yrittänyt keskittyä mielen hyvivointiin 

 

Mitä uutta?

- Olen lukenut paljon kirjoja. Sanotaan että noin 14-19 kirjaa per kuukausi

- Ulkomaalaiset kirjekaverit

- Post crossing

- Käsillä tekemistä: Isoäidin neliöt, villasukkia, mattoa, palapelejä, korttiaskastelua, tussittelua, leikekirjan tekemistä 

- Lääkkeitä

- Elämäni ensimmäinen juurihoito 

- Sukunimeni vaihtuu

 

Mitä en tehnyt?

- Liikkunut säännöllisesti vaikka yritystä on ollut

- Laihtunut

- Tavannut ystäviäni 

- Harrastanut mitään sosiaalista 

- Oppinut kaikenkattavia rutiineja aamusta iltaan

***

Näillä mennään tänään.

Voi hyvin! 

 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2026

Puoli vuotta jouluaattoon!

Se olikin ensimmäinen ajatus, mikä mieleeni tulla tupsahti kun aloitin tätä postausta ja katsoin päivämäärää. Tällä hetkellä täällä meillä satelee vettä ja Maljojen Ritarin kanssa lähdemme kohta verikokeeseen.

Olen paljon miettinyt työasioita vaikka ei olisi pitänyt. Ennen juhannusta sain nimittäin puhelinsoiton, jossa kyseltiin josko kuitenkin pääsisin ehkä töihin sinne paikkaan b, minne hain keväällä? Olin iloinen soitosta, vaikka paikka ei ihan se, mihin hain. Se kuitenkin muuttaisi koko elämäni, ja toivottavasti hyvään suuntaan. Sitten paikka a, minne hain myös keväällä, hakee nyt uudelleen työntekijää ja tietysti mietin, miksi vanhoja hakijoita ei ole kyselty vaan haku on ihan uusi. Ehkä en kelvannut sinne ollenkaan. Tai sitten tämä on käytäntö. No, en tiedä, mutta ajattelin josko piruuttaan kysyisin että teille haetaan uutta työntekijää, muistatteko minut?

Tämän lisäksi mustarastaan pesintä etuovellamme meni piloille. En tiedä mikä tai kuka varasti munat pesästä, joten se on its over. Harmin paikka. Kyllä täältä pesäpaikkoja löytyy, joten uutta putkeen vaan, rastaat!

Olen harkinnut sukunimen vaihtoa. Se on varmaan tämä viidenkympin villitys, mutta olisi aika päästää nykyisestä nimestäni irti ja keksiä jotain ihan muuta. Pari vaihtoehtoa on jo valmiina, mutta en ole vielä hakenut. Ehkä se juontaa juureensa tyyliin uusi elämä alkaa tai jotain sen suuntaista...

Näihin tunnelmiin! 

tiistai 16. kesäkuuta 2026

Virkistystä

 Hellurei!

Nyt on ollut sellainen tilanne, että olen herännyt joka halvatun yö siinä 2-3 aikaan ja valvonut siinä 2-3 h. Viimeyönä tapahtui kuitenkin sellainen ihme, että sain kuitenkin suht nopsaan unen päästä kiinni, joten olokin on ihan erilainen. Mulla on nimittäin ollut sellainen 7 päivän väsymys. Olen vain kääntänyt kylkeäni ja lukenut ja nukkunut, välillä syönyt ja käynyt vessassa. Ja minunkun piti leikkiä että olen kesälomalla, enkä kyllä halua tällaista kesälomaa! Nyt tarvitaan virkistystä!  

Juhannus on tulossa. Mitä aiot tehdä asian eteen? Täällä olisi suunnitelmissa pientä laittoa, hyvää ruokaa ja grillausta.

Reipasta viikkoa!  

maanantai 8. kesäkuuta 2026

Terapian tarpeessa?

Luin tuossa äsken Kauko R. kirjoittaman facebook postauksen ja hän kirjoitti siinä että kirjoittaa joka aamu someen ja se on terapeuttista. Minäkin uskon tähän, mutta jotenkin huomaan että kirjoittaminen on jäänyt...pitää kunnostautua ja joka aamu kirjoittaa jotakin! Sillä se tunne, kun on tänne saanut mukavaa aikaan, niin olo ihan tosi tosi hyvä!


 

Ei mitään tavoitteita eikä rajoitteita niin eiköhän tekstiä ala syntymään. Välillä olen tässä istunut ja pöh, ei mitään mielestä. Korttien katsominen on kuitenkin erilaista kuin henkilökohtaisten juttujen kirjoittaminen.


 

Pörssisähkö on nyt kallista, emmekä ole vieläkään laittaneet allastamme takapihalle. Ei ole oikein mitään intoa, vaikka kyllähän se sitten ihan kiva kapistus on. Se nimittäin maksaa näillä hinnoilla. Maljojen Ritari on jutellut kiinteän sopparin hankkimista, mutta minä en ole vielä siihen taipunut. Sähkön hintahan on juuri se, mikä on puhuttanut ihmisiä jo monta vuotta. 



 

Nyt yritän psyykata itseäni lenkille. Viime viikolla taisi tulla ennätystulos. Olisiko ollut 25km yhteensä, mutta eilen oli lepopäivä ja nyt pitäisi taas aloittaa. Yksi hyvä motivaatio on sopia puhelutreffit kaverin kanssa. Tai sitten tehdä soittolista you tubeen niin johan askel nousee. Äänikirjojakin olen kuunnellut, mutta se ei ehkä ole niin motivoivaa.

Nyt on energiajuoman jämät juotu ja kohta lenkkarit jalkaan. Ai niin, en juo energiajuomia koskaan, mutta yhden ostin kun sai puoleen hintaan :-)

Nautitaan kesäisestä päivästä! 


 

 

maanantai 25. toukokuuta 2026

Valituksia valituksen perään...

Odotusta

Aloitin jo kerran tämän postauksen kirjoittamisen, poistin sen, mutta päätänkin nyt kirjoittaa. Tämä on aina se vmäinen hetki ennenkuin lääkäri soittaa. Ei tiedä miten päin olisi ja pitää odottaa...Tänään on nääs etävastaanotto ja olenkin mukavasti aivan mt- potilaan näköinen täällä. 

Pää on raskas, sillä valvoin viime yönä ehkä 3h ja sitten nukahdin uudelleen. No nyt en meinaa millään herätä. Ulkona tuulee ja on aurinkoista. Viikko on aluillaan enkä meinaa millään uskoa että viikon päästä on kesäkuu.

Koko

Minun piti olla paljon pienempi ja paremmassa kunnossa tässä vaiheessa kevättä, niin Ritarinkin. Mutta mitään ei tapahdu hetkessä ja laihdutus tarvitsee pitkäjänteistä toimintaa. Siihen ei ole ollut nyt paukkuja. Huomaan, että häpeän itseäni siinä määrin, että en halua osallistua mihinkään juttuihin, jossa saattaa olla esim. sukulaisiani, koska en halua että he siunailevat miten lihava olen. Ja meidän suvussa siunaillaan. En ole koskaan elämässäni ollut näin lihava - paitsi ehkä pari vuotta sitten hetken, mutta tämä masennus jotenkin saa kaiken tuntuvat tuhat kertaa pahemmalta ja vaikeammalta ja olo on todella saamaton. 

Viime viikonloppuna oli yhdet sukulaisen valmistujaiset ja minut ehkä kutsuttiin tai sitten ei, sekin oli niin pirun epäselvää, mutta päätin jo ajat sitten että en mene, jos kutsutaan. Elokuussa on häät, jonne en todellakaan lähde pyörimään makkaroineni. Ja tämä ei tosiaan ole sitä turhamaista juttua, joita jotkut pitävät - on vähän ylimääräistä..mulla sitä on nimittäin 40-50 kiloa, joten tiedän mistä puhun ja miltä näytän. 

Edesmennyt isoäitini muistutti joka kerta kuin näimme että "sie oot lihava." Varmaan viimeisellä kerralla kun näin hänet, hän ei sitä enää sanonut, mutta tätä kesti monen monta vuotta. Kun olin tätini luona päivällisellä nyt keväällä, otimme muutamia valokuvia ja minä tietysti jouduin etualalle joten näytin kuvassa erittäin isolta. Sanoinkin ääneen että ai kauhee kun olen paksu. Tätini totesi siihen, että no kyllä sie aika paksu oletkin...Ja kun juhlimme serkkuni syntymäpäiviä niin enoni sanoi minulle pienessä huppelissa että "sä oot vähän lihonut." Ja kun olin messuilla pari kevättä sitten niin puolituttu tuli kysymään että "koska vauva syntyy?" Että näilllä mennään. Näitä muistoja olisi varmaan enemmänkin, mutta kerron nyt nämä mitä tulee mieleen ja eritoten nämä sukulaisiini liittyvät urbaanit legendat.

Että paksuja tässä ollaan, mutta hengissä vielä. Kesä on ollut vaan aina mulle kurjaa aikaa painon kannalta, yleensä lihon sen 5 kiloa ihan vaan grillaamalla ja syömällä. Huh huijaa. Yritän edes näyttää ihmiseltä kun menen elokuussa töihin.  

Tämä postaus jäi näköjään puolitiehen. Lääkäri soitti ja olen nyt kesällä sairaslomalla, vuosilomalla ja sitten töihin. Amen. Olen nukkunut koko päivän.

Voi hyvin. 

perjantai 22. toukokuuta 2026

Päivien viemää, hyvää ja huonoa

Kyllä se kuulkaas niin on, että päivät ovat niin erilaisia että oksat pois. Olen ollut nyt jo kolmatta viikkoa todella väsynyt ja päivät ovat kuluneet lähinnä välttämättömimmät kotityöt tekiessä, lukiessa ja nukkuessa. Tänään ajattelin olla aktiivisempi ja olokin on taas erilainen reilun 10h unien jälkeen. Olen kyllä niin tottunut tähän jo, että aina ei jaksa, mutta toivoisin että olisi enemmän niitä päiviä kun jaksaa.

Tällä hetkellä suurin murheeni on varjoisa kukkapenkki, johon yritän keksiä jotain sopivia kukkia. Ehkä lähden taas ostoksille ja keksin jotain sopivaa. UudenGuinean liisat, ahkeraliisat nyt sopivat ainakin ja ainakaan nuo ahkerat eivät ole yhtään minun makuuni. Postipaketti pitäisi hakea postista ja tämän viikon ensimmäinen lenkkikin on tekemättä.

Kirjoista puheenollen, luen nyt mielenkiintoista kirjaa skientologiasta ja siitä eroamisesta. Todella mielenkiintoista ja omituista. Suomessa ei taida skientologeja olla ollenkaan kun rahatkin loppuivat jo toista vuosikymmentä sitten.

Asiat jotka ketuttaa tällä hetkellä:

Paha maku suussa johtuen kahvista, taas pitää siivota, lenkkivaatteita pitää miettiä ettei tule kuuma ja toisaalta sellaiset että kehtaa tälläinen tuhtikin täti kävellä ihmisten ilmoilla, kukkapenkin kitkeminen ja takapiha on muutenkin kuin rytökärpän pesä.

Hyvää mieltä tuovat tällä hetkellä:

Hauska uni viime yönä, eilinen Farmiohjelma, ei sada, olen virkeä, Suomen peli on tulossa, klo 12 minulla on zoomtapaaminen, perjantai ja Ritarilla vapaa viikonloppu. Lisäksi kesäkukkien osto (taas vaihteeksi.)

Mikä sinulle tuo hyvää mieltä juuri nyt? 

perjantai 15. toukokuuta 2026

Aurinko nousee

Aurinko nousee hiljalleen, koivun lehdet kimaltelevat kevään vihreää. Linnut laulelevat puissa ja maa on kostea yöllisen sateen jäljiltä. Olisko tänään jo parempi päivä? Paistaako aurinko risukasaankin?

Se tunne, kun mikään ei huvita, mitään ei jaksa ja samalla kamala syyllisyys kun mitään ei jaksa. Sitä on ollut koko viikko. Eilisenkin makasin ja luin ja nukuin ja söin vuorotellen. En edes jaksanut istua. Mutta haaah - lakanat vaihdoin - ja siinäkin meinasi voimat loppua kesken. Mutta kun väsyttää.

Tänään on herätty sitten jo kukonlaulun aikaan ja toiveita olisi tälle päivälle. Että pääsisin ulos. Olen koko viikon ollut sisätiloissa ja katsellut kevättä olohuoneesta käsin. Imurointia ja järjestelyä on tiedossa, sillä arvaahan sen, että mitään ei ole tapahtunut kun mitään ei jaksa. Kaupassakin pitäisi käydä, koska jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.

Se tunne, kun ammatillinen identiteetti on murskana, se uhkaa minuutta ja omanarvontuntoa. Niitä ei enää ole. Mitä minä haluan elämältäni? Miksi minä olen valinnut näin karmean alan joka on kuin pallo nilkassa joka vetää minua meren pohjaan? Miksi minä AIKOINAAN valitsin näin paskan alan? Jos olisin pystynyt katsomaan tulevaisuuteen, en olisi tätä valinnut. Sillä tilannehan on tämä, koska työkokemusta ei muualta ole, ainoat paikat minne voin hakea töihin on tämä karmea ala ja sinnekään ei näköjään pääse, ei mihinkään muuhun, uuteen paikkaan. Hulluahan se olisi itsensä irtisanoa tässä Suomen tilanteessa? Pitäisikö hankkia vielä vahvempi lääkitys?

Ei jumalaare, nyt nostan kyllä henkieläinkortin vielä tähän päivään...

KUIKKA - INTUITIO

 

-kuuntele sielusi laulua

- luota intuitioosi, kun sinulla on tapana tietää

-vapaudu kiireisestä elämästä ja etsi enemmän rauhaa ja yksinäisyyttä

- tiedosta että olet uniikki ja rakastettu

***

Parempaa päivää! 

 

 

tiistai 12. toukokuuta 2026

Niin paska viikon alku että morjens!

Kyllä on kuulkaas ollut niin paska koko alkuviikko että ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Eilen minulta poistettiin käsivarresta yksi ihomuutos ja tämään koitoksen jälkeen nukuinkin koko päivän. Noh, ei siinä mitään...vaan...

Tänään aamupäivällä sain tiedon, että en ole päässyt MINNEKÄÄN hakemaani työpaikkaan ja niitä paikkoja oli oikeasti pitkälti toistakymmentä. Mä olen vaan NIIIIIN huono. Otin tämän todella raskaasti, sillä ammatillinen identiteettini on murskattu. Niinpä olen parkunut täällä paskaa elämääni ja itkin jopa Ritarille puhelimessa, mitä en yleensä tee. Päivä meni piloille ja silmät ja naama turposi entisestään. Olen pohtinut syitä, miksi mua ei valittu.

a) kunnallisella alalla voi olla tekijät jo valmiina ja lain mukaan toimet on pakko laittaa hakuun. Tällä tavoin minutkin vakinaistettiin aikoinaan.

b) Olen liki 50v. Kaikki valitut olivat minua noin 16v. vähintään nuorempia.

c) Ylipaino. Olen lukenut että tämänkin takia voi syrjiä. 

d) Uupumuksen ja masennuksen vuoksi en osannut myydä itseäni tarpeeksi hyvin tai se jotenkin huokui minusta.

e) Olen ollut niin pitkään pois töistä että kaikki ammattisanasto on vähän hakusessa.

f) Pienet on piirit ja olen osittain polttanut vanhoissa työpaikoissa siltoja takanani. Joten joku voi sanoa jotain epävirallisesti, koska aina joku tuntee jonkin jne. 

g) En käyttänyt suosittelijoita, sillä en ole niitä ennenkään käyttänyt enkä ole puhunut nykyisessä työpaikassa että haen muuallekin.

Nämä asiat nyt tulivat ensimmäiseksi mieleen. Ei siinä auta kuin mennä häntä koipien välissä vanhaan työpaikkaan...

Nostin tarot- kortteja avukseni, mutta nostan vielä yhden henkieläinkortin, jonka laitan tänne näkyville. 

KETTU- Älykäs

Olet fiksu ja älykäs.

Ratkaisun avaimet on helppo löytää.

Kuuntele aina vaistojasi.

Voimavarat ympäröivät sinua.

Ole avoin romanssille.

***

Tämä on ihana kortti, sillä pidän kovasti ketuista. Tämä kortti tuo lohtua, turvaa ja toiveikkuutta tähän mustaan päivään. 

Ehkä nämä työpaikat eivät olleet minulle tarkoitettu. Jotain parempaa on tulossa! 

 

perjantai 8. toukokuuta 2026

Perjantain pohdinnat ja tosi teeveetä.

Nyt kirjoitan tajunnanvirtaa, sillä se sopii mainiosti tähän kosmiseen yksinäisyyteeni. Eilen olin Arkkienkeli Gabrielin tukemana työhaastattelussa joka meni mielestäni kivasti. Uskon silti, että taso on kova, eikä minulla ole suuria odotuksia että pääsisin sinne, mutta toivoa on hyvä pitää yllä. Tämä työ muuttaisi koko elämäni. Myöhemmin päivällä sain ensimmäiset tulokset eräästä toisesta työhaastattelusta, missä olin ja ainakaan toistaiseksi onni ei kääntynyt kohdalleni. Kaikella on tarkoituksensa. Voi hyvin olla että routa porsaan kotiin ajaa.

Tämän päivän kortti on mänty. Mänty on mulle rakas puu, ja tavalla tai toisella yritän pitää sitä elämässäni muutenkin kuin ulkona. Rakastan mäntyaiheisia tapeetteja ja kuoseja ja tuon mielelläni männynoksia esim. kukkakimppua piristämään. Etupihallani kasvaa mäntyjä, mutta lapsuudenkodissani on isoja vanhoja mäntyjä. Välillä käyn halaamassa niitä, niistä saa voimaa ja on ihana katsoa miten ne huojuvat tuulessa. Itsekin huojuu siinä mukana.

Seuraan kotimaisia laatu- ohjelmia. Mielellään tositv:tä. Siispä onkin mukava arvostella niissä tapahtuvaa toimintaa. Mielellään ärsytyksiä. Siitä tulee mieleen sunnuntai- illan Summit, missä tämä Joonas, joka näyttää ihan Harry Potterilta, saisi vetää hameen päälleen ja lähteä kotiin. On kyllä niin nössykkä ukko että oksat pois. Hän vaan seisoo siinä tyttölauman keskellä ja välillä on tirauttanut itkut kun häntä pidetään pelinappulana. Sitten tämä Alexandra on ollut alusta asti todella ärsyttävä ja näyttänyt lapsellisuutensa mm. huutamalla Roylle asiattomuuksia. Miten ihmeessä tämä A on saanut olla siellä niin kauan? Ehkä hän on nyt vähän rauhoittunut, kun väki on vähentynyt, on varmaan pakkokin olla tai tulee kotiinlähtö.

Farmi puolestaan on jännittävä, hauskakin. Kyllä nauratti kun äijät veivät ukkovuohen lypsylle ja huomasivat että ai hitto, utareet puuttuivat. Uusi tulokas tuo kivasti vipinää taloon. Tylsänä koen sen, että leiri on niin selvästi jakautunut miehiin ja naisiin ja miehiä on yksitellen pudotettu pois. Kuka nyt jaksaa pelkkää akkalaumaa seurata? Ohjelmaa katsoessa pääsee aina omaan lapsuuteensa pehtoorin traktoria myöten. Ihanat eläimet, voi kun niitä pääsisi hoitamaan!

Erikoisjoukoissa on tietysti silmäniloa tällaiselle keski- ikäiselle tädille. Eniten minua kilpailijoista kiinnostaa Martina, joka onkin kova luu siellä muiden joukossa. Kaikki väijytysjutut ovat tylsiä, mutta kaikki fyysiset rääkit ovat mukavia katseltavia, varsinkin kun itse voit samalla syödä jäätelöä oman vatsan vieressä ja ajatella - kyllä minäkin joskus...

Voice on loppunut ja Master Chefistä ei ole pahaa sanottavaa. Vappukin on ottanut vakuuttavasti tuomarin roolin, vaikka sitä aluksi epäilin. Amazing Race on myös päättynyt. Siellä oli tämä ihana Edi vai Enkka, appiukko kuitenkin. Tiukan paikan tullen hän on sanonut "enkeli enkeli enkeli" ja hommat ovat menneet putkeen. Sara Siepin Artturi oli rauhallinen lehmänhermoinen mies. Täysin vastakohta siskonsa kanssa. Maria Guzenista taas paljastui aikamoinen kiukuttelija, kun asiat kävivät hermoon. Kenelläpä ei olisi käynyt?

Mitään muuta tosi tv:tä ei nyt lähiajoista tule mieleen. Petollisia en ole seurannut, enkä Tähdet tähdet, enkä Elämäni Biisi, enkä Masket Singer enkä.....

Tänään paistaa aurinko ja ilma on suorastaan kutsuva. Tarkoitus olisi tehdä puutarhatöitä ja elää säästeliäästi. Kirppislöydötkin tein tällä viikolla, joten postaanpa niistä lähiaikoina erikseen.

Voi hyvin! 

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Lautasia ja sen sellaista

Kävin eilen pitkästä aikaa lapsuudenkodissani katsomassa miten myrsky on tehnyt tuhojaan. Ei onneksi pahoja, yksi kookas männynoksa roikkui puussa ja vanhasta hopapajusta oli eräs runko katkennut. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun en itkenyt kun kävin siellä. Tyhjät seinät huokuvat kylmyyttä ja yksinäisyyttä ja muistuttavat minua siitä, mitä ei enää ole. Viiden hengen koti on tyhjä ja vain minä olen jäljellä. Minä, jolle jokainen käynti siellä tuo yksinäisyyttä, surua, syyllisyyttä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta en yksinkertaisesti jaksa hoitaa kukkapenkkejä enkä mitään muutakaan. Ainoastaan ruohon leikkaan jotta paikka pysyy edes jotenkin siistinä. 

Viimeksi kun kävin siellä aikeinani oli ottaa mukaan mummon vanha nahkakantinen raamattu. Selailin sitä läpi ja sinne oli kerätty kuolinilmoituksia. En yht äkkiä halunnutkaan ottaa sitä mukaan. Siellähän on siis kaikki kuten ennenkin, valokuvat seinillä ja päiväpeitot sängyillä. Ainoastaan jääkaappi ja pakastin ovat tyhjennetty. Sitten muistin nämä ihanat englantilaiset lautaset. Käytin niitä lapsena hoitopaikassani ja ostin nämä kirpputorilta vuosia sitten. En muista kuinka monta niitä oli, mutta nämä olivat jäljellä. 

Yksi syvä lautanen ja kaksi tavallista. 



Kyseessä on Woods & Sons Seaforth Blue sarjaa, jota on saatavilla myös punaisena. Mutta tämä sininen on ihan must! Ajattelin kukkalautasiksi, mutta voi olla etten raaskikaan. Ainakin tuo syvä lautanen on oikein hyvän kokoinen puuro/ keittolautaseksi.

Kirpputoreilla taitaa mennä nyt vähän huonosti. Tiedän parikin kirppistä jotka ovat lopettaneet toimintansa tänä keväänä. Samoin kun olen kierrellyt kirppiksillä, niin aika paljon tyhjää on. Monet käyttävät etenkin nuorten suosimaa Vintediä. Netti on niin kätevä, jos vaan viitsii kuvata...Itse en ole tähän vielä lähtenyt.

Mukavaa pyhän jatkoa teille! Ja valmistautukaa huomiseen arkeen! 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2026

Mutinoita

Pitääpä jälleen kerran todeta, että ihanasti kortit kertoivat taas "kohtalomme." Eilenhän kortiksi tuli soma Maljojen 6 . Tapasin eilen kaksi ystävääni ja söimme ja jutustelimme ja siinähän meni vajaat 6 h matkoineen kaikkineen. Olenkin kertonut, että meillä on neljän naisen ryhmä ja tapaamme kaikki muutaman kerran vuodessa hyvän ruoan äärellä. Olemme kaikki vanhoja työkavereita. Nyt kun olen ollut tässä tilanteessani jo pitkään, olen jäänyt pois aika- ajoin tapaamisista. En ole vain jaksanut mennä. Eilen eräs toinen ei päässyt tulemaan ja olemmekin sopineet että vaikka kaikki eivät pääse, mennään silti. Olin epämukavuusalueellani ravintolassa, mutta kaikki meni hyvin, ruoka oli hyvää ja sitä rataa.   

Kortti muistuttaa, että sinun kannattaa nauttia enemmän elämän pienistä iloista. Spontaani ja iloa tuottava tekeminen jopa ruokkii luovuutta ja intuitiota! 

Juuri näin. Yritän iloita pienistä asioista. Kuten että pääsin ruokailuun ystäväni kyydillä ja hän ajoi kaupungin keskustaan suoraan "ravintolan" alle, eli siis kävelymatkat olivat lyhyitä jne. Minä kun olen huono ajamaan kaupungissa ja vielä huonompi parkkeeraamaan.

Huolehdi perheestäsi ja pidä yhteyttä sisaruksiisi ja ystäviisi. Jos kysyit korteilta töihin liittyvän kysymyksen, kortti voi viitata uraan lasten tai nuorten parissa. 

Ystävät nähty/ Check

Perheestä huolehdittu tuomalla Maljojen Ritarille kotimatkalla eväitä töihin/ Check

Työstä saatu vastaus, että en päässyt ihan siihen paikkaan mihin olisin halunnut, mutta muita vaihtoehtoja olisi saatavilla / check

Tänään taas korteista nousi vakaa Maaperä Tuota juuri aion tehdä, upottaa kädet multaan sillä olen ostanut uutta multaa ja vaihdan pariin viherkasviini mullat. Lisäksi ostin pari linnunpönttöä ja ne olisi tarkoitus kiinnittää puihin jotta linnut saavat somat pesämahdollisuudet.

Tuulista päivänjatkoa! 

  

sunnuntai 19. huhtikuuta 2026

Kukkajuttuja ja muuta

Heippa taas rakkaat lukijani! 

On tullut aika kirjoitella vähän kuulumisia, sillä viime kerrasta onkin jo pitkä aika.

Kukkia

Eilen iski kukkahulluus ja tosiaan pääsiäiseksi ostin kauniit narsissit, jotka voivat edelleen hyvin ja kukkivat kuin viimeistä päivää. Tämän lisäksi otin kymmeniä gladioluksen sipuleita talvehtimistilasta ja istutin sipulit pieniin ruukkuihin, ikäänkuin esikasvatan ne auringossa meidän takapihalla. Ja kolmanneksi - tadaa! Laitoin jo orvokit kukkimaan ikkunalaudoille. Meillä on kaksi ikkunaa kylälle päin, niin laitan aina parvekelaatikot ns. ikkunalaudalle koska meillä ei mitään telineitä ole. Jotenkin niin kaunista ja keväistä. Lisäksi olen haravoinut kukkapenkkini ja nyt odotellaan mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään. Vielä voisin haravoida enemmän ja katkoa pensaita. Ettei ole niin runsasta.

 Mieli

Mieliala on vaihdellut laidasta laitaan. Tällä viikolla olen nukkunut kaksi kokonaista päivää, eri päivinä, en perättäisinä, ja sen jälkeen onkin sitten ollut valoisampi olo. Ja tosiaan ahkerampi fiilis. Niin se mieli muuttuu päivien myötä. Toki näillä ihanilla ilmoillakin on vaikutusta asiaan, mutta ei aina. On sitä tullut nukuttua koko päivä vaikka ulkona olisi ilma kuin morsian. 


 

Kuvat ovat vanhoja kuvia blogistani.

Nyt taidan lähteä perinteiselle mielenterveyslenkille, joka onkin toinen vasta tällä viikolla.

Voi hyvin! 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2026

Kesäaikaan!

Muistithan siirtää kellot kesäaikaan? Aina tunnilla kohti kesää, on mainio muistisääntö...

Päivän korttihan oli TALVI, joten nyt on hyvä aika heittää hyvästit kaikelle talviselle meiningille. Kellot on siirretty ja talvitakit pakataan vaatehuoneeseen ja talvikengät varastoon. Luulenpa, että moni teistä on sen jo tehnyt, mutta mulla tuntuu nyt kaikki kestävän. 

Eilinen meni nukkuessa ja syynä on varmasti huonosti nukuttu yö joka käytännössä pilasi päivän. Mutta hyvähän se on ihmisen nukkua. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Olen kylläkin pettynyt ja oloni on syyllinen, koska en jaksanut tehdä Ritarin kanssa yhtään mitään. Viikonloput kun on yhteistä aikaa ja viikot vietän käytännössä ominpäin. Mutta onhan tämä päivä vielä olemassa! Nyt heräsin viideltä mutta onneksi se olikin jo kuudelta, niin kehtasin nousta ylös.

Olen lukenut ja kuunnellut äänikirjoja. Joudun ostamaan monta kertaa lisätunteja, sillä 100h ei riitä millään kuukaudeksi sillä kuuntelen ja luen kirjoja miltei joka päivä. Halvemmaksi tulisi kirjastot, mutta tämä on niin helppoa. Maksetaan siis!

Olen aina pitänyt pääsiäisestä. Se on sellainen kevään merkki, riippuen toki missä vaiheessa kevättä se on. Arvatenkin pääsiäiskoristelut ovat vielä vaiheessa. Jotain kivaa pitää aina keksiä ja kissa antaa koristeiden olla rauhassa sen minkä antaa.

Tässä masennuksen suossa ei tapahtu oikeastaan mitään uutta. Yritän löytää iloa pienistä asioista. Ne ovat olleet esim. kävelyllä näin saksanpaimenkoiran, mikä on eräs suosikkirotuni. Pihallani näin punarinnan, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Samoin kaksi sepelkyyhkyä on tepastellut takapihalla muiden "tavislintujen" lisäksi. 

Jääkaappi on tyhjä. Koska pari päivää on mennyt sumussa, niin kaikki on ihanasti rempallaan. Nyt odotan että kello tulee 8.00 ja pääsen kauppaan. Se on moro! 

maanantai 23. maaliskuuta 2026

Viikko alkaa taas

 ...ja taas ja taas.

On taas maanantai ja viikko on aluillaan. Aurinko paistaa kutsuvasti ja auton ikkunat ovat jäässä yöpakkasten vuoksi. Terassilla on lehtiä ja muuta sellaista, se pitäisi haravoida. Samoin kukkapenkit ovat järkyttävässä kunnossa talven jäljiltä, mutta äkkiä ne siitä sitten laittaa kuntoon. Antaa nyt kevään tulla oikein kunnolla.

Viime viikko meni ihan mukavasti, mieliala on ollut huomattavasti parempi kuin aikaisemmin, vaikka taitaahan se sahata ees sun taas. Olen kunnostautunut ulkoilussa, kävin monena päivänä kävelyllä ja yritän tehdä niin tälläkin viikolla. Se kyllä piristää ja ulkoilma on ihan parasta. Kohta taidan päästä ihan metsäänkin, vaikka märkää taitaa vielä olla. 

Näistä aamurutiineista tuli mieleeni, että sairaslomani aikana tilasin Mielikirjan, jota täyttelin aikani, sitten sain ystävältäni kiitollisuus- kirjan jota täyttelin aikani. Sitten aloin itse kirjoittelemaan muistikirjaani aamun tunnelmia ja tehdä päivän to do- listaa ja samalla tänne kirjoittelu on vähentynyt. Nyt olen taas täällä kirjoittelemassa kuulumisiani. Vaihtelu virkistää. Ja huomaan tästä miten innostun jostakin ja sitten se jää. No tämä blogini ei ole jäänyt, tämähän on ollut olemassa jo "ikuisuuden." 

Aurinkoista päivää! 

 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2026

Keskellä viikkoa

Heipparallaa!

Voi miten lohduttava kortti tuo tämän päivän Arkkienkeli onkaan. Parantaja. Sitä tässä tarvitaan. Rafael

Terveysasioita

Minulla oli eilen lääkäri (etäyhteys) aamulla klo 10.00 ja sitä jotenkin jännitin koska hänen käsissään on tulevaisuuteni. Heräsin jo seitsemältä ja sitten ennen kymmentä jo nukahdin uudestaan joten onneksi laitoin kellon soimaan. Voi että miten kamalalta minä näytinkään siinä videolla. Inhoan muutenkin itseni katsomista mutta näytin oikeasti ihan hirveältä. Olin ihan kuin joku juoppo mielisairas likaisine hiuksineen ja punaisine naamoineni. Noh, ei siinä mitään.

Kuukausi tuli lisää sairaslomaa joten toisaalta olin helpottunut mutta toisaalta on ahdistanut tämä tiedoton tulevaisuus. Pitäisi osata elää vain tässä hetkessä. Noh, eilinen päivä meni sitten penkin alle, sillä en osannut tehdä enää MITÄÄN koko päivänä. Jäin sohvalle jumittamaan ja sisälle muutenkin. Linnut ruokin ja tyhjensin astianpesukoneen. Ja kävin suihkussa! Rasti vihkoon. Suihkussa käyminen on aina saavutus! Illan huipentuma oli Erikoisjoukot, joita seuraan.

Tämän lisäksi olen kärsinyt hammasjomotuksesta. Minulla aloitettiin viime viikolla elämäni eka juurihoito ja olin toki ylpeä että annoin sen tehdä ja toisekseen se oli aivan kivutonta ja kallista. Menen loppuviikosta uudelleen. Olen tyytyväinen että olen löytänyt itselleni luotettavan hammaslääkärin. 

Tänään yritän tehdä erilaisen päivän. Paljon on hommaa, kuten kuvitella saattaa. Kotona tämä siivoustyö ei lopu koskaan. Yritän nyt nauttia siitä, että saan olla kotona ja hoitaa itseäni. Joskus tämäkin loppuu.

Otetaanpa vielä yksi kortti tähän loppuun.

LANTTIEN 3.

 

yhteistyö, rakentaminen, mentorointi

Kortti kuvastaa yhdessä rakentamista. Kun kokoat ympärillesi omia taitojasi täydentävän tiimin, tulet saavuttamaan tavoitteesi vaivattomasti.

Kun nostat tämän kortin, pääset rakentamaan omin käsin jotain hyvin konkreettista. Lanttien energia on hidasta, joten kärsivällisyyttä vaaditaan. Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä kirkkoa yhdessä yössä. Jos olet valmis näkemään aikaa ja vaivaa, tästä syntyy ajan saatossa jotain vankkaa ja kestävää. Tähän ei kannata suhtautua yhden illan urakkana tai harmittomana puuhasteluna. Laadi siis yksityiskohtainen suunnitelma ja sitoudu noudattamaan sitä.

Kortti kuvastaa erityisesti yhteistyötä, joten oletettavasti tässä projektissa useampi henkilö laittaa lusikkansa soppaan. Pohdi omaa rooliasi tehtävän parissa. Jos sinusta tuntuu ettei taitojasi hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla, uskalla sanoa se ääneen. Älä vähättele itseäsi – tässä projektissa hedelmällisin lopputulos syntyy ihmisten erilaisia vahvuuksia soveltamalla.

Mikäli olet aloittamassa projektia yksin, tämä kortti huomauttaa, että hyötyisit ulkopuolisesta avusta. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Jos olet tottunut pitämään kaikkia lankoja käsissäsi, kontrollista luopuminen voi olla haastavaa. Mutta jos et koskaan opi delegoimaan tehtäviä muille, et myöskään pääse hyödyntämään täyttä potentiaaliasi omien vahvuuksiesi parissa. Saavutat myös unelmasi huomattavasti nopeammin, jos turvaudut muiden apuun. Miksi et siis luottaisi yhteistyön ja verkostojen voimaan? Mikäli et halua toteuttaa projektiasi yhteistyössä jonkun kanssa, voit tukeutua opettajaan tai mentoriin, joka auttaa sinua matkallasi.

Näen tämän kortin vastakohtana Sauvojen vitosen kaaokselle, jossa kaikki haluavat saada tahtonsa läpi muiden mielipiteistä välittämättä. Tämän kortin energia on hyvin harmonista – tässä kortissa jokainen tietää vahvuutensa ja paikkansa ryhmässä. Jos erimielisyyksiä tulee, niistä voidaan keskustella asiallisesti.

***

 

 

 

                                                                                                                                                                                                                             

maanantai 2. maaliskuuta 2026

Lepoa ja pohdiskelua kuten päivän kortti kertoo.

Heipparallaa!

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne kuulumisia. Syy, miksi en ole niin usein nyt kirjoitellut on se, että olen yrittänyt aamuisin kirjoitella päiväkirjaani tuntemuksia ja päivän to do- listan. Sitten on jäänyt kaikki ylimääräinen täältä koneelta istumiselta pois. Mutta nyt yritän. Tänään on nimittäin lääkäri klo 11.00 ja sitä ennen pitää ruokota itsensä edes vähän siistiin kuntoon. Suihkussa käynti on urakka.

Helmikuu oli ihan paska. Koin suurta ahdistusta eikä sitä lievittänyt ollenkaan Maljojen Ritarin miesflunssa, joka melkein sai minut vetämään ranteeni auki. Kyllä on rankkaa, kun mies ei pysty mitään tekemään. Ainakin rankkaa minulle. Onneksi hän on taas työkykyinen. Toisin kuin minä. Flunssa tuli minullekin ja sitten jäivät päivän mielenterveyskävelyt tyystin. Nyt ne jäivät toiseen kertaan, kun ilmat olivat peestä. On liian liukasta. On liian sateista. Ehkä tänään lähden, kun tiet ovat kuivia vaikka metsään en vielä pääsekään. Sairaslomaa on kuun loppuun. Ehkä jatkuu, tai uskoisin että jatkuu vielä. 

Mutta jotenkin ankea olo jäi koko helmikuusta. Mitä sitä enää miettimään, nyt on maaliskuu ja kohta onkin toukokuu ja kesä tulossa. Missäköhän minä silloin olen? Ei aavistusta. Suunnittelin hakea työpaikkaa, mutta se kaatui ristiriitaan onko oikein hakea sairaslomalla töitä? Vielä ehdin. Aina sitä hakea voi, nykyään on kuulemma niin paljon hakijoita kaikkialle, että on ihme jos joku työntynkä löytyy.

Positiivista: Ystäväni on tullut perheineen alkuviikoksi lapsuudenkotiinsa, joten voi olla että näemme alkuviikosta. Lisäksi enoni soitti minulle eilen ja olikin mukava jutella hänen kanssaan. Valehtelin suoraan että olen töissä, sillä en halunnut kertoa sairaslomastani, kuten en ole kertonut muillekaan sukulaisille paitsi ihan lähimmille ja heitä on kolme. Eihän se heille kuulu ja arvaan että se menisi vain säännölliseksi kyselyksi koska menet töihin?

Eipä nämä kuulumiset ihmeitä ole, päivät menevät nopeasti vaikka ei tekisi yhtään mitään.

Voi hyvin.