Se olikin ensimmäinen ajatus, mikä mieleeni tulla tupsahti kun aloitin tätä postausta ja katsoin päivämäärää. Tällä hetkellä täällä meillä satelee vettä ja Maljojen Ritarin kanssa lähdemme kohta verikokeeseen.
Olen paljon miettinyt työasioita vaikka ei olisi pitänyt. Ennen juhannusta sain nimittäin puhelinsoiton, jossa kyseltiin josko kuitenkin pääsisin ehkä töihin sinne paikkaan b, minne hain keväällä? Olin iloinen soitosta, vaikka paikka ei ihan se, mihin hain. Se kuitenkin muuttaisi koko elämäni, ja toivottavasti hyvään suuntaan. Sitten paikka a, minne hain myös keväällä, hakee nyt uudelleen työntekijää ja tietysti mietin, miksi vanhoja hakijoita ei ole kyselty vaan haku on ihan uusi. Ehkä en kelvannut sinne ollenkaan. Tai sitten tämä on käytäntö. No, en tiedä, mutta ajattelin josko piruuttaan kysyisin että teille haetaan uutta työntekijää, muistatteko minut?
Tämän lisäksi mustarastaan pesintä etuovellamme meni piloille. En tiedä mikä tai kuka varasti munat pesästä, joten se on its over. Harmin paikka. Kyllä täältä pesäpaikkoja löytyy, joten uutta putkeen vaan, rastaat!
Olen harkinnut sukunimen vaihtoa. Se on varmaan tämä viidenkympin villitys, mutta olisi aika päästää nykyisestä nimestäni irti ja keksiä jotain ihan muuta. Pari vaihtoehtoa on jo valmiina, mutta en ole vielä hakenut. Ehkä se juontaa juureensa tyyliin uusi elämä alkaa tai jotain sen suuntaista...
Näihin tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit, se ilahduttaa aina :-) Luen kaikki aina ajatuksella.