Kävin eilen pitkästä aikaa lapsuudenkodissani katsomassa miten myrsky on tehnyt tuhojaan. Ei onneksi pahoja, yksi kookas männynoksa roikkui puussa ja vanhasta hopapajusta oli eräs runko katkennut. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun en itkenyt kun kävin siellä. Tyhjät seinät huokuvat kylmyyttä ja yksinäisyyttä ja muistuttavat minua siitä, mitä ei enää ole. Viiden hengen koti on tyhjä ja vain minä olen jäljellä. Minä, jolle jokainen käynti siellä tuo yksinäisyyttä, surua, syyllisyyttä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta en yksinkertaisesti jaksa hoitaa kukkapenkkejä enkä mitään muutakaan. Ainoastaan ruohon leikkaan jotta paikka pysyy edes jotenkin siistinä.
Viimeksi kun kävin siellä aikeinani oli ottaa mukaan mummon vanha nahkakantinen raamattu. Selailin sitä läpi ja sinne oli kerätty kuolinilmoituksia. En yht äkkiä halunnutkaan ottaa sitä mukaan. Siellähän on siis kaikki kuten ennenkin, valokuvat seinillä ja päiväpeitot sängyillä. Ainoastaan jääkaappi ja pakastin ovat tyhjennetty. Sitten muistin nämä ihanat englantilaiset lautaset. Käytin niitä lapsena hoitopaikassani ja ostin nämä kirpputorilta vuosia sitten. En muista kuinka monta niitä oli, mutta nämä olivat jäljellä.
Yksi syvä lautanen ja kaksi tavallista.
Kirpputoreilla taitaa mennä nyt vähän huonosti. Tiedän parikin kirppistä jotka ovat lopettaneet toimintansa tänä keväänä. Samoin kun olen kierrellyt kirppiksillä, niin aika paljon tyhjää on. Monet käyttävät etenkin nuorten suosimaa Vintediä. Netti on niin kätevä, jos vaan viitsii kuvata...Itse en ole tähän vielä lähtenyt.
Mukavaa pyhän jatkoa teille! Ja valmistautukaa huomiseen arkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit, se ilahduttaa aina :-) Luen kaikki aina ajatuksella.