Kyllä se kuulkaas niin on, että päivät ovat niin erilaisia että oksat pois. Olen ollut nyt jo kolmatta viikkoa todella väsynyt ja päivät ovat kuluneet lähinnä välttämättömimmät kotityöt tekiessä, lukiessa ja nukkuessa. Tänään ajattelin olla aktiivisempi ja olokin on taas erilainen reilun 10h unien jälkeen. Olen kyllä niin tottunut tähän jo, että aina ei jaksa, mutta toivoisin että olisi enemmän niitä päiviä kun jaksaa.
Tällä hetkellä suurin murheeni on varjoisa kukkapenkki, johon yritän keksiä jotain sopivia kukkia. Ehkä lähden taas ostoksille ja keksin jotain sopivaa. UudenGuinean liisat, ahkeraliisat nyt sopivat ainakin ja ainakaan nuo ahkerat eivät ole yhtään minun makuuni. Postipaketti pitäisi hakea postista ja tämän viikon ensimmäinen lenkkikin on tekemättä.
Kirjoista puheenollen, luen nyt mielenkiintoista kirjaa skientologiasta ja siitä eroamisesta. Todella mielenkiintoista ja omituista. Suomessa ei taida skientologeja olla ollenkaan kun rahatkin loppuivat jo toista vuosikymmentä sitten.
Asiat jotka ketuttaa tällä hetkellä:
Paha maku suussa johtuen kahvista, taas pitää siivota, lenkkivaatteita pitää miettiä ettei tule kuuma ja toisaalta sellaiset että kehtaa tälläinen tuhtikin täti kävellä ihmisten ilmoilla, kukkapenkin kitkeminen ja takapiha on muutenkin kuin rytökärpän pesä.
Hyvää mieltä tuovat tällä hetkellä:
Hauska uni viime yönä, eilinen Farmiohjelma, ei sada, olen virkeä, Suomen peli on tulossa, klo 12 minulla on zoomtapaaminen, perjantai ja Ritarilla vapaa viikonloppu. Lisäksi kesäkukkien osto (taas vaihteeksi.)
Mikä sinulle tuo hyvää mieltä juuri nyt?
Meillä oli kaksi hellepäivää ja koska en pala, olin koko päivän kuin lahna auginkotuolissa. Tänään sataa ja huomasin, että kielot kukkivat. Iloa tuo myös neljä oravanpoikaa, jotka piilottavat pähkinöitä takamukset pystyssä ympäri pihaa. Ilo on pikkuasioita
VastaaPoista