Päivät vähenee tai oikeastaan lomapäivät. Koko alkuviikko on mennyt jossain ihme jumituksessa enkä ole kunnolla ole ollut ulkona edes koko alkavana viikkona. Jotenkin tietysti masentaa koska Ritari meni töihin ja ylitöitä on taas runsaasti tarjolla, joten se siitä yhdessä tekemisestä sitten. Toisaalta on ihana olla rauhassa. Ja stressata niiden työasioiden kanssa.
Mulle siis soitetaan ensi viikon alussa, pääsenkö töihin uuteen työpaikkaan vai menenkö kahden viikon päästä vanhaani. Tämä ajatus on jäytänyt taka- alalla koko ajan, vaikka yritän olla ajattelematta. Olen melko varma että otan uuden vastaan jos se on otettavissa. Toki kuitenkin epäilen ja pelkäänkin ehkä meneekö kaikki sitten ojasta allikkoon. Eli: PELKO estää meitä ottamasta uutta vastaan.
Toisaalta ajattelen että ihan turhaan tässä mitään mietin, koska en tiedä miten ensi viikolla käy. Voihan olla että ajatteluni on ollut täysin turhaa. Enkä sinne edes pääse. No, äh, en nyt jaksa tässä enää sitä jahnata. Oma pää riittää.
Jaahas jatketaan aamupuuhia.
Voi hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit, se ilahduttaa aina :-) Luen kaikki aina ajatuksella.