Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
torstai 4. kesäkuuta 2015
Intiaani
Minä esitin ekaluokalla koulussa intiaanitanssin yhdessä toisten ekaluokkalaisten kanssa. "Hiiooo hoi uhh huuh huuh ja rumpu kaikaa vilja kuivaa on..." Tunnelma oli suorastaan juhlallinen kun me tytöt ringissä ratsastimme lavalla sulat päässä. Pojat olivat olevinaan hevosia, ja he kyyristyivät eteemme. Meillä jokaisella oli sitten oma hevonen, jonka selkää suimme. Ja voi että minua harmitti, kun minulle tuli pulleroinen Manu, jonka selkää minä suin. Olisin halunnut tietysti suosikkini vaalean ja villin Einon tai edes Säkkisen Villen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)