- Tää on mun lusikka!
- Ei kun mun!!!
Huudot kajahtelevat hiekkalaatikolla ja Taru seuraa kinastelevia tyttöjä. Hän antaa heidän yrittää itse selvittää riitansa.
Kinastelu jatkuu ja kaksi pientä nyrkkiä on kiinni samassa, lähes antiikkisessa metallilusikassa.
Yht`äkkiä Sissi irvistää ja tarttuu Amandan päänahkaan. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Amanda ei irrota lusikasta vieläkään vaan tarttuu Sissin hiuksiin kiinni. Meno näyttää sen verran hurjalta että Taru osallistuu tilanteeseen. Hän erottaa tytöt tottuneesti toisistaan ja nappaa lusikan pois pienistä käsistä
- Minä leikin tällä jos riitely vain jatkuu? Vai onnistuuko jos Sissi leikkii ensin ja sitten Amanda?
- Onnistuu! Sissi sanoo.
Amanda jää ilman lusikkaa.
***
Viikon 18 krapusanat ovat päänahka, irvistää, ilman.
Täältä voit lukea toisia krapuja:
Sotaa hiekkalaatikolla...
VastaaPoistaSe on totisinta totta!
PoistaHyvin eläväinen kuvaus!
VastaaPoistaKiitos :-)
PoistaHuh, pienestä se alkaa se tappelu, kun on pieni.
VastaaPoistaNiin se alkaa, uskomattoman pienestä...
PoistaVarmasti tuttua monella hiekkalaatikolla, mutta kilttejä tytöt ovat kuitenkin, kun sovitteluratkaisu kelpaa molemmille heti.
VastaaPoistaHyvä huomio, kilttejä ovat :-)
PoistaTukkanuottasilla koko pienten mielensä palolla! Nämä leluista riitelyt lienevät aika yleisiä. Hieno krapu.
VastaaPoistaYleisiä ovat pienillä. Kiitos <3
PoistaEnnen tytöt oli kilttejä,nyt pojat melkein verissäpäin tappelee.
VastaaPoistaJepulis.
PoistaHieno kuvaus. Tuli mieleen aikuisten samanlainen taistelu joskus aikoinaan Stockan hulluilla päivillä kun aikuiset oikeesti tappeli jostain samasta tuotteesta! :)
VastaaPoistaOsuit asian ytimeen. Tai eläkeläiset perunalaarilla Prismassa....:-)
PoistaOnpa kuin kappale elävästä elämästä. Välillä pienestä asiasta syntyy suuri sota.
VastaaPoistaKyllä, juuri näin!
Poista