Kukkien kertomaa

 Moi!

Pitipä kertoa teille kosmista kukka- asiaa. Sain nimittäin eilen asiakkaaltani kukkatervehdyksen. Olin siitä suunnattoman iloinen - ei olisi tarvinnut jne. ja se oli jätetty edellisenä päivänä työpöydälleni. Kysyin myöhemmin kollegaltani että onko se saamamme kukka ulko- vai sisäkukka...Työkaverini kertoi että he olivat saaneet isot tuoreet kimput missä oli ruusuja ja kaikkea mutta koska minä olin juuri sen päivän lomalla niin meidän sijaisemme vei kotiinsa komean kukkapuskan ja minulle jätettiin tuo ruukkukasvi. 

Hohto katosi koko kukasta. Katselin sitä terassini pöydällä ja mitä enemmän sitä katselin sen pienemmältä ja olemattomalta se näytti. KAIKKI muut saivat tiimistämme hienot puskat - muistan nimittäin miten neljättä kollegaa muistettiin juuri alkukesästä kauniilla kimpulla...ja minä sain pienimmän ja vaatimattomimman vaikka olen vielä tiimin vetäjä, eli ikäänkuin boss. Ja siksi kun olin lomalla sen yhden ainoan päivän! Kyllä vitutti. Sitten alkoi ahdistamaan. Sitten aloin miettimään mikä tässä nyt ahdistaa niin helvetisti. Sitten muistin. Olen traumatisoitunut...

Kymmeniä vuosia sitten kun aloittelin uraani, asiakkaat usein muistivat keväisin tiimiä kukkasin. Muistan sen yhdenkin kerran kun toivottelimme rivissä hyvää kesää asiakkaille ja he tulivat komeiden amppelien kanssa paikalle. Kun minun vuoroni tuli, kukat olivatkin loppu. En saanut mitään. Minä jäin hämilleni paikalleni ja kollegat olivat ehkä vaivautuneita. En muista tästä tilanteesta oikeastaan mitään muuta. Seuraavana päivänä kyseinen asiakas toi vaatimattoman tupsukukan ruukussa ja pahoitteli kun heille tuli joku laskuvirhe tai muuta paskaa. Joopa joo.

 Toinen muisto samaan aiheeseen liittyen...en päässyt osallistumaan juhlatilaisuuteen keväällä, koska olin ollut suuressa leikkauksessa ja viisi viikkoa sen jälkeen sairauslomalla. Silloiset kollegat eivät kertoneet minulle ollenkaan puhelimitse että minäkin olin saanut asiakkailta kukkasia ja olin täysin tietämätön tästä. Sitten kun syksyllä palasin töihin, oli kuivuneet auringonkukat ja muut kukat kuolleina ja kuivuneina pukuhuoneessa. Purskahdin itkuun. Miten olisinkaan iloinnut näistä kukista jos olisin saanut ne jo silloin kun ne olivat elossa! Eniten minua loukkasi se, miten työkaverini olivat olleet ilkeitä minulle. Ei olisi tekstiviesti paljoa vaatinut. Miten inhottavia ihmiset osaavatkaan olla?! 

Tästä kaikesta johtuen on ollut vaikea suhtautua näihin muistamisiin. Ne herättävät tunteita. Miten minut on arvoitettu? Ovat kollegat olleet reiluja minua kohtaan vai vittumaisia ämmiä selän takana. 

Kysyin ystävältäni mikä tämä saamani ruukkukasvi oikein on. Joku vanhan ajan mukulakasvi kuulemma. Sen voi talvettaa seuraavaan vuoteen. Sopii minulle. Se säilyy ja tuo toivon mukaan pitkään vielä iloa minulle.

Kiitos ja anteeksi.

Kukat ovat kuvituskuvia.