Koronatesti

 Heippa!

Välillä kosminen yksinäisyys painaa päälle niin paljon, että tuijotan tätä tietokoneen näyttöä ja katson blogiani. Tämä blogi on jo vanha. Toistaa ehkä itseään. Välillä juttua tulee enemmän, viimeaikoina ei niinkään. 

Kirjoittaako kukaan enää blogeja? Olisiko insta kivempi? En kyllä osaa kuvitella sinne kortteja kuvata ja tulkita...Facebookin olen hylännyt ajat sitten koska nimenomaan tämä anonyymiys on se juttu minulle. Ihanaa kirjoitella kaikenlaista ilman huolen häivää. Olen Der Seidenspinner eikä kukaan tunne minua. Tiktokkiinkin liityin anonyymisti, mutta en ole oikein videotyyppiä. Kesäloman jälkeen en ole tikotokissa juurikaan ollut.

Jouduin tänään koronatestiin. Sitä pelkäsin kuin ruttoa. Olen arka nenästäni. Minulta otettiin kerran influenssatesti enkä yhtään tiennyt mistä oli kysymys. Huitaisin hoitajaa ja päätin että kukaan ei koskaan enää missään tilanteessa tunge mitään nenääni. Se oli kamalaa. Tänään matkalla koronatestiin kehittelin itselleni ties mitä juttuja ja lietsoin itseni uskomattomiin atmosfääreihin. Paikan päällä sanoin että en suostu että nenästä otetaan yhtään mitään. Saatan lyödä. En suostu. En en en. Kieltäydyn tästä. Jospa otan sen itse? Ja niin minä otin. Tungin sitä saatanan pulloharjaa nenääni kunnes tuli joku seinämä vastaan. Hoitaja neuvoi avaruuspuvussaan että koukkaa vähän sieltä ja täältä niin menee pidemmälle. Pyöräytä. Vesi valui toisesta silmästä ja pyöräytin harjaa. Ai saatana voi vittu kiroilin ja ojensin pulloharhan hoitajalle. Hän heitti sen metallipöydälle ja käsitteli sitä kuin radioaktiivista jätettä. Huh huh, nyt se on ohi. Koko loppuillan toinen sieraimeni oli arka ja jotenkin ikävän tuntuinen. 

Loppupäivän kuljin maski päällä. Ensimmäistä kertaa.