maanantai 14. syyskuuta 2020

Krapu 38

Koskaan ei tiedä mitä kohtalo päättää, miten elämä muuttuu silmänräpäyksessä. En olisi nimittäin ikinä arvannut, että kun syksy saapuu, ei rakasta Miiru- kissaani enää ole. Miirukissa on nyt tuhkana pienessä pahvilaatikossa keittiön kaapin päällä ja odottaa maahanpanijaisia. Aion istuttaa jonkun kauniin kukan hänen "haudalleen." 


Tässä sivussa olen tehnyt myös autokauppaa ja lupasin Pappavainaan vanhan Nissanin erittäin edullisesti yhdelle kovalle tinkaajalle. Nyt aamulla kun heräsin alkoi suorastaan ketuttamaan, miksi annoin vielä satasen periksi. Hän olisi ostanut sen kyllä sillä satasen suuremmallakin hinnalla. Noh, tuleepa tilaa tallille enkä minä olisi tehnyt Nissanilla mitään. 


Unelma on toivomus elämälle. Mummon ristipistotaulu minulle vm. 1998.

 ***

 Viikon 38 krapusanat ovat arvata, lupaus, koskaan.

11 kommenttia:

  1. Tuo lopputulema, mummon ristipisto, on aika hienosti sanottu. Hyvin kevensit nissanilla kissaa=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, hienosti sanottu. Nissanikin lähti tänään uuteen kotiin :-D

      Poista
  2. Tulee hetkiä jolloin on luovuttava jostain vaikka ei haluaisi, näin elämä säätelee. Autot tulevat ja menevät mutta mummon ristipistotaulu on aito muisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ja suurinta rakkautta on joskus päästää irti!

      Poista
  3. Unelma on lupaus elämälle, noinhan se menee, totta.

    Voi Miirua :(

    VastaaPoista
  4. Sulla on luopumisten aika. Nissan unohtuu pian, Miirua kaivannet pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja olen luopunut paljon muustakin, mikä ei tähän 100 sanaan mahtunut :-)

      Poista
  5. Kun jostain luopuu tulee uutta tilalle. Henkistä tai fyysistä.
    Monesta luopuminen keventää taakkaa ja tuo helpotuksen.
    Tärkeästä ihmisestä tai eläimestä luopuminen viekin enemmän aikaa...

    VastaaPoista
  6. Niinpä, perintöjä on kaikenlaisia. :-)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)