Pappa on pois.

Näillä sanoin aloitti Pappi puheen, kun hän piti hautajaispuhetta isälleni. Surulla on sulkapeite - ajatuksin kokosin tätä sivua. Pohjat tulivat kuin itsestään.

Kun sain tiedon isäni kuolemasta, olin 12- vuotias lapsi. Silloin oli kevät kauneimmillaan ja ulkona kova tuuli. Minä lennätin leijaa. Elämä tuntui epätodelliselta. Ehkä halusin, että isä näkee taivaasta minun leijani. Täällä minä olen. Tänne minä jäin. Ihan niin kuin tässä kuvassa tyttö lennättää leijaa.

Kriiseistä syntyy aina myös jotakin hyvää. Niin se kai sitten on. Jotakin on silti puuttunut elämästäni jo montakymmentä vuotta. Pappa.