Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
tiistai 5. maaliskuuta 2019
Viikon 10 krapu
Viikon 10 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: halata, pyyntö, lento
Olisin tietenkin voinut halata enemmän sairasta äitiäni. Minä kun en ole mitään halaajatyyppiä, ei se tule minulta luonnostaan. Äidin kanssa oli muutenkin tunnetasolla aina vähän jännät välit. Äiti ei myöskään ollut halaajatyyppiä. Hän oli vielä enemmän jäässä kuin minä noina aikoina, noin kymmenen vuotta sitten. Äiti oli minua lyhyempi ja syöpä oli riuduttanut hänet pieneksi ja hauraaksi. Lähdin kerran hänen luotaan kotiin ja minun teki mieli halata, mutta en tohtinut.
Minun pyyntöni universumilta oli - anna minulle voimaa että kestän tämän kaiken. Äidille oli varattu lento jo taivaaseen, lähtöaika oli vaan vielä epäselvä. Minusta oli tulossa aikuinen orpo; äiditön, isätön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Halailua ei ennen harrastettu. Tuo on aivan kuin minun ja oman äitini tarina. Kipeää. Kirjoitat kauniisti surullisesta elämänvaiheesta.
VastaaPoistaKiitos Risa <3
PoistaEi paljon halailtu tosiaan meilläkään äidin kanssa, ne harvat kerrat on muistissa. Tarinasi on hienosti kerrottu.
VastaaPoistaKiitos Cara <3
PoistaMinä en ollut nuorenpana ja nuorena myöskään halaajatyyppi, mutta mieli on muuttunut.
VastaaPoistaÄitiä ehdin viimeisimpinä hänen elinvuosinaa jo halata ja hyvältähän se tuntui.
Krapusi on haikean surullinen muisto
Kiitos, aimarii, niinhän se on <3
PoistaKiitos SK <3
VastaaPoistaTekee kipeää se tunne, kun haluaisi, mutta ei tohdi, koska ei ole ollut tapana. Onneksi yhteyden voi saada muullakin tavalla.
VastaaPoistakiitos tästä hyvin henkilökohtaisesta tarinasta Der Seidenspinner, se kosketti todella
VastaaPoista