Olenko kellon orja? kirjoitin lukiossa aineen annetusta aiheesta. Kyllä - minä olen kellon orja.
Elämässäni oli pitkä kausi, kun en käyttänyt ns. perinteistä kelloa vaan kännykkä näytti ajan. Nykyään minulla on älykello ranteessani jota ilman en tule toimeen. Katson kelloa koko ajan. Töissä ja vapaa- ajalla.
Ahkera kuin muurahainen on varsin tuttu sanonta. Ihmisiähän me kuitenkin ollaan. Silti huomasin erikoisen sävyn, kun etsin kuolleelle mummolleni värssyä, että näissä suruvärssyissäkin korostetaan työtä. TYÖTÄ. Onko se ihmisen tärkein meriitti? En minä ainakaan halua että minut muistetaan työstäni.
Minä haluaisin että minut muistetaan minusta.
Mutta totuus on, että minua ei muista kukaan.
Ei kukaan.
***
Viikon 41 krapusanat ovat kello, ihminen, muurahainen.
Muita krapuja voit lukea täältä: Kravut 41
Ajattelen, että onko sillä sitten enää väliä muistaako kukaan. Eihän sitä itse ole näkemässä.
VastaaPoistaSamoilla linjoilla Caran kanssa.
VastaaPoistaKun lopetin työt, kello ja almanakka jäivät pois. Ihana tunne!
Eilisiltana oltiin vaimon kanssa kävelyllä, kummallakaan ei ollut kännykkää mukana. Minulla oli kyllä urheilukello ranteessa, se mittasi askeleita, sykkeitä ja energiankulutusta. Muistin ottaa sen pois päältä vasta hetken kotona oltua.
VastaaPoistaTuosta muistamisesta. Olen sangen usein ammattini vuoksi läsnä siunaus- ja muistotilaisuuksissa. Hiljattain yksi tuttu oli kitaroineen esiintymässä, ja loihe lausumaan pois mennestä: "See oli sit kiva ihmine".
Niitä töitä kyllä muistellaan ja ylistetään yleensä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMeni uusiksi, kun itse asiassa kommentointini ei liittynyt sinun kirjoitukseesi. Jokin ajatushäiriö... Jossakin määrin se työidentiteetti on myös sinä, sinua, ainakin iso osa? Ainakin itse toivon, että ne lapset, joita sain elämäni varrella kohdata, muistaisivat kiintymykseni, haluni tukea ja auttaa heitä. Se "työminä" oli minä. Mutta riippuu varmaan työstäkin miten sen "minuuden" kokee.
PoistaKokeilepas seuraavaa: seur kerran kun tulee mielle vilkaista kelloa, arvaa ensin paljonko se on. Uskoisin että yllätyt kuinka nopeasti alat osua lähes oikeaan, siis liki minuutilleen. Sen jälkeen kun olet vaikka viisi kertaa arvannut oikein, tai heittää plus miinus kaksi niin ei tarvitse enää vilkuilla. Kello on siinä vaiheessa sinun päässäsi ja olet asettanut aivot laskemaan sekunteja alitajuisesti. tätä kutsutaan psyykkaamiseksi eli manipuloinniksi, itseensä sitä ensin pitää kokeilla, kannattaa ottaa haltuun, saa asioita aikaiseksi kun laittaa itse itsensä ennakkoon reagoimaan asioihin tietyllä tavalla.
VastaaPoistaMeistä jokainen manipuloi eli vaikuttaa toiseen, halusi sitä tai ei, tietoisesti tai alitajuisesti. Lähetämme toisillemme viestejä, niinkin vähän kuin 7% on dialogin osuus kun kohtaat toisen, 93 viesteistä on joillakin muilla keinoilla koodattu kuin ääni plus sana. Jännää?
Kiva krapu, sai tuumimaan heti aikaa tietystä näkökulmasta.
Työnteko kyllä merkitsee ihmiselle paljon. Tarkoitan, että mielekäs tekeminen pitää virkeänä. Sanonnoissakin korostetaan työntekoa - ahkeruus kovankin onnen voittaa.
VastaaPoistaJoka päivälle keksi jotakin tekemistä. Kelloa minulla ei ole ollut 16 vuoteen, tosin aina en tarkkaan tiedäkään, mikä tunti on meneillään, en edes, mikä päivä.
Krapusi herätti kiinnostavaa pohdintaa.
Jos elää liiaksi kellon ja tulevien asioiden varassa, ei ole aikaa muistella menneitä, muistaa edesmenneitä. Mutta iän mukana se ongelma helpottaa :).
VastaaPoista