Kaikenlaisia ajatuksia riisteilee päässäni. Olen sanonut itseni irti vanhasta työpaikasta ja vaikka asia sinällään oli helpotus, on mukana kuitenkin ripaus haikeutta ja kaipaustakin. Olihan se kuitenkin minun työpaikkani. Mietin, olisinko jaksanut enemmän jos olisin saanut sen lyhennetyn työviikon tai jos olisinkin ollut siinä työkokeilussa. Savustettiinko minut sitten kuitenkin ulos? Annoinko liian helposti periksi? Mutta sitä on turha jossitella.
Saan nimittäin uuden työpaikan, vakituisen vielä, niin luulenpa että tämä tulee olemaan lottovoitto, vaikka nyt vielä kaikki riisteilee päässäni. Sillä en ole vielä kirjoittanut uutta työsopimusta. En ole vielä ihan varma, koska haluan aloittaa. Irtisanomisaika on 4 viikkoa mutta käytännössä irtisanominen oli voimassa heti samana päivänä. Hain kaikki tavarat pois illan suussa ja jätin kortin ja karkit kahvihuoneeseen. Tämä on toinen kerta elämässäni kun irtisanon itseni vakityöstä ja aina on käynyt hyvin.
Sitten olen vuokrannut auton, ensimmäistä kertaa elämässäni omaan käyttöön. Otin noin kaksi viikkoa taisi olla pari päivää yli, maksaa vajaat 500,- + bensat joten nyt peukut pystyyn etten kolaroi autoa tai ei muutenkaan tapahdu mitään pahaa. Auto haetaan tänään niin loppuu tämä minunkin jumitus.
Voikaa hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit, se ilahduttaa aina :-) Luen kaikki aina ajatuksella.