Levottoman yön jälkeen soitin pomolle ja sanoin että sanon itseni irti. Se oli valtava helpotus ja nyt pitää vielä sopia koska vien tavarat ja palautan avaimet. Helpotus on suunnaton! Varsinkin kun eilen kävin katsomassa sitä toista työpaikkaa ja se näytti valtavan hyvältä. Todella ihanalta. Nyt pitää vielä sinne varmistaa että olen tosiaan tulossa.
Autojen kanssa pitää sumplia, meillä kun on näitä kulkuongelmia. Eli tarkoitan lähinnä sitä, koska aloitan uudessa paikassa työt. Nyt on vain yksi auto käytettävissä ja koska vaihdan työpaikkaa niin työmatka on sitten aivan eri suunnalla Maljojen Ritarin kanssa. Onneksi on pelivaraa.
Neljä viikkoa on irtisanomisaika, eli sen ajan voin olla pois töistä ja minulla on lomaakin käytettävänä. Mutta pitää sopia silleen että pääsen kulkemaan. Toisaalta ei huvittaisi kotona olla taas neljää viikkoa mutta toisaalta taas nehän on ansaittuja lomapäiviä...äh en tiedä sanoa. Nyt olen kuitenkin päässyt työmoodiin joten sikäli...mutta näkee nyt.
Jotenkin tuntuu siltä että palaset loksahtelevat nyt paikoilleen. Pikkuhiljaa. Pelkään että tämä kiva fiilis latistuu kohta! En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä siksi kun mieliala on kuitenkin sahannut ees sun taas. Suurin koitos lienee vielä se, että käyn tosiaan siellä vanhassa työpaikassa hakemassa tavarat ja palauttamassa avaimet...Hoh hoijaa. Tänään selkiää vielä monta asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit, se ilahduttaa aina :-) Luen kaikki aina ajatuksella.