Huomenta!
Kas kummaa, unohdin eilen kokonaan postata päivän kortin. Anteeksi siitä. Olisin ehtinyt mutta en vain MUISTANUT.
Mutta nyt on pakko kirjoittaa todella erikoisesta unestani, johon heräsin tovi sitten.
Olin lapsuuskodissani ja äitini vielä oli elossa. Olin itse ollut jossain reissussa ja kun palasin kotiin, niin tilanne oli tämä: Äidin ystävä Australiasta makasi mahallaan sängyssäni. Hän oli saattohoidossa ja puhui pelkkää englantia. Osaan kuvailla tämän naisen tarkkaan jos vain pitäisi. Niin valokuvamaisesti muistan hänen kasvonsa. Hän oli vaalea, lyhyt ja pyöreä, siniset silmät ja hiukset huolettomasti nutturalla. Äiti tuli töistä kotiin ja meni heti häntä yläkertaan tapaamaan. He itkivät ja juttelivat. Pelkkää englantia.
Olin tästä majoittamisesta todella kiukkuinen, sillä en halunnut nukkua saattohoitopotilaan kanssa samassa huoneessa. Oma sänkyni oli huoneen toisella laidalla, missä "oikeasti" ei ole edes sänkyä. En puhunut mitään tälle naiselle koska olin loukkaantunut enkä osaa kunnolla englannin kieltä. Käyttäydyin ihan kuin pieni lapsi, ehkä olinkin lapsi unessa? Yhden yön nukuin samassa huoneessa tämän naisen kanssa. Sitten oli pakko keksiä jokin ratkaisu tähän.
Matkustan usein bussilla unissani. En muista mihin tällä kertaa olin menossa, mutta tulin viimeisenä bussin kyytiin ja kuski laittoikin minut istumaan bussin eteen, ihan kuin kaivinkoneenkauhaan. Istuin siinä etualalla ja matkasin jonnekin. Yritin laittaa samalla askelmittariani käteen ja pienessä kurvissa mittari putosi maahan. Muistelin paikan, ja kun pääsimme perille, lähdin heti etsimään mittaria nurmikolta. Joku toinen bussi oli tuonut bussilastillisen koululaisia samalle alueelle ja sieltä nurmelta yksi tyttö löysi heti kultakellon. Huikkasin heille, että olkaa tarkkoina jos löydätte minunkin askelmittarin...he eivät löytäneet enkä minä. Lopulta tulin ajatukseen että pakko ostaa uusi.
Ihan hirvittävän todentuntuinen uni kaikin tavoin. Onhan se tyypillistä, että lapsuuskotiin palataan aina yhä uudelleen, mutta äidistäni en usein unta näe. Ja mikä lie saattohoitotapaus!
FAKTOJA:
Äiti on itse ollut saattohoidossa kunnes menehtyi.
Hänellä oli ystävä Kisu, joka lähetteli aina Amerikasta kortteja äidille. Minusta oli jännittävää kun postista tuli aina ulkomaan kirjekuori. Kisu taisi olla äidin vanha opiskelukaveri.
Tämä vaalea nainen? En tiedä kuka hän on.
Minulla on askelmittari joka on tärkeä minulle. Jos tämä katoaisi, ostaisin heti uuden.
***