Heipparallaa!
Ajattelin taas tulla kertomaan teille vähäsen kuulumisia. Olen nimittäin lukennut tänään loppuun erittäin hyvän kirjan Sodan sisaret. En malttanut edes sängystä nousta, sillä tämä oli luettava loppuun. Minulla jäi kirja edellispäivänä kesken, kun ns. tunnit loppuivat ja odottelin sitten eilisen ja TÄNÄÄN klo 00.00 alkoi uusi kausi ja sain kirjan luettua loppuun. Oli kyllä positiivinen yllätys. Tässä oli ihmissuhteita, Vietnamin sotaa ja siitä selviytymistä sekä romantiikkaa.
Tätä ennen luin mielenkiintoisen psykologisen kirjan Auschwitzin tanssija. Jostain syystä luen aina tasaisin väliajoin jotain Auschwitzista, ja nyt oli tämän kirjan vuoro:
Siinähän nämä päivät ovat menneet. Lukiessa, mutta tänään olisi tarkoitus käydä jopa ulkona. Ilma on harmaa ja pimeä, mutta onneksi ei sada.
Lähetän joulukortteja joka vuosi. Kyllä, kuulun siihen vanhaan koulukuntaan joka lukee lehdet lehtinä ja lähettää kortit kortteina. ( Mutta kirjat luen tai kuuntelen kännykästä.) Toki määrä on vähentynyt roimasti, mutta aina löytyy muutama vakioystävä, jolle kortti pitää lähettää. Nyt kun en ole työelämässä ovat nämä työkaverit nyt poissa laskuista, toki yhdelle kaverilleni lähetän kotiin. Siitä tulikin mieleeni, että postimerkit pitänee ostaa ettei jää taas viime tinkaan.
Lääkäriaikanikin peruuntui tältä viikolta, minusta riippumattomista syistä. Otin seuraavan ajan vasta ensivuoden puolelle, tuntuu siltä että en olisi edes "tarvinnut" aikaa nyt, joten olin kiitollinen että se peruuntui. Vaikka olisinhan minä sinne mennyt, ei siinä mitään.
Maljojen Ritarilla on miesflunssa ja hän tekee kuolemaa toista päivää peiton alla.
Voi, minulle tulee ihan olo, kuin kirjoittaisin ala- asteella kuulumisia jollekin kaverilleni, ihan kirjeenä. Vaikka vanhaan koulukuntaan kuulunkin, kirjekavereita ei enää ole. Kirjoittelin kuitenkin ihan aikuisenakin vielä yhden kaverin kanssa, mutta sitten sekin jäi. Nykyään olen hänen kaveri facebookissa, enkä tiedä hänen elämästään mitään.
Toivoo: Der Seidenspinner
