perjantai 3. helmikuuta 2012

Mies Menneisyydestä




"- Huomenta, hän kuiskasi ja siirsi samalla naisen mustat suortuvat syrjään korvan edestä. Tässä on niin hyvä olla, hän jatkoi ja silitti naisen niskaa. Nainen heräsi hitaasti, venytellen ja kehräten kuin kissa. Tumman violetilla seinällä oleva kello naksahti eteenpäin. Pysähdy, pysähdy, mies toivoi turhaan. Joka sekunti oltiin lähempänä väistämätöntä..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)