Huomenta!

 Tänään tätä:

 

Lootuskukka kukkii lehdellään ja on noussut pintaan, kun aurinko – Jumalan kädessä – kutsuu sen ylös valoon. Tämä ainutlaatuinen kasvi juurtuu mutaan vesistön pohjalle, sen varsi ulottuu pintaan, jossa lehdet lepäävät hiljaa. Yöllä kukka sulkeutuu ja vajoaa pinnan alle, vain noustakseen taas uudelleen päivänvalon mukana ja avatakseen jälleen vähitellen terälehtiään, ja sen varsi ulottuu vähintään kolme jalkaa vesiviivan yläpuolelle.  

Voimme oppia tästä upeasta kasvista, kuinka oma henkinen polkumme avautuu ja avautuu valolle ja taittuu sitten toisinaan varovasti itseensä lepäämään kunnolla päivänvalon hämärtyessä. Tämä ajanjakso on aivan yhtä välttämätön kuin kasvu, sillä sen avulla kasvi voi integroida päivän aikana saamaansa ravintoon. Yhtä tärkeää on myös sen juurtuminen, ja se on taas luonnon ihme, että veden pohjassa olevasta mudasta ja lieteestä muodostuu jotain niin upeaa.
 

Hengellinen avautumisesi tapahtuu aina, olitpa tietoinen siitä vai et. Se on väistämätöntä niin kauan kuin uskot ja luotat Luojan, Valoa pitävän käsiin. Kuten lootus, sielusi tavoittelee aina valoa täyttääkseen karmisen kohtalonsa, mutta siinäkin prosessissa on pimeyden jaksoja ja aikoja levätä. Se on luonnollinen kiertokulku, jota ei voi todella pakottaa tai pysäyttää. Sillä on oma synnynnäinen rytminsä, joka on ainutlaatuinen olennolle, joka olet sinä.

Sinun ei tarvitse pyrkiä tai olla henkisten kunnianhimojen ohjaamana. Ei ole hyvä yrittää pakottaa kasvua itseensä - tai muihin, totta puhuen. Salliminen on avain tässä. Anna sen paikan sinussa, joka luonnollisesti haluaa seurata valoa, tehdä niin samalla kun ymmärrät, että vaikka sinulla olisi täydellinen usko, kohtaat haasteita ja toisinaan kärsimystä. Vakaa uskosi ja rakkautesi ohjaavat sinua matkallasi palataksesi valoon.”

*** 

Mukavaa päivää!