”Olet
ollut kotiopettajattarena Englannissa tai Irlannissa, siellä missä on vihreät
nummet…näen sinisen hameen ja punertavat hiukset. Olet tehnyt kirjoja lapsille
maahisista ja kaiken maailman öttimörriäisistä. Matkustat Amerikkaan ja tapaat
nuoremman sanomalehtimiehen. Siitä tulee rakkaussuhde. Onko tällaista nuorta
miestä? Elät nyt samaa vaihetta elämässäsi kuin tuolloin.” Energiahoitaja
jutteli minulle lempeään sävyyn.
-
Nuorta miestä? Minulla? No EI. Pudistelin päätäni, sillä en ole koskaan ollut innostunut
minua nuoremmista miehistä. Jo kahden vuoren ikäero väärään suuntaan on ollut
minulle pala purtavaksi. Minusta miehen pitää olla vanhempi. Kokeneempi. Elämää
nähnyt. Aikuinen. Miten hän nyt NUOREN miehen elämässäni näki???
Kaksi
kuukautta myöhemmin ymmärsin mistä oikein oli kyse.
Smaragdisilmäinen
Maljojen Ritari oli tullut elämääni.
”Kun
yöllä yksin vaeltaa voi kaltaisensa kohdata
ja
hetken tie on kevyt kaksin kulkea…”
Tästä kaikesta on nyt 260 yötä. Ihan oikeasti. KAKSISATAAKUUSIKYMMENTÄ! Se on yli puolet viidestäsadasta! Ja näistä öistä suurimman osan olemme yhdessä jakaneet; hän minun mustiin hiuksiini kietoutuneena ja minä hänen ah, niin voimaikkailla käsivarsillaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)