Symbolinen Joulukuusi

Tänä Jouluna meilläkin on ekaa kertaa Joulukuusi. Tietysti tällaista vanhaa noitaa kiinnostaa kovasti Joulukuusen alkuperä.

Kuusi oli muinaisessa Lähi-idässä ja Egyptissä toisinaan palmun sijasta käytetty seksuaalisymboli. Kreikkalaiset samastivat usein kuuden vertauskuvana mäntyyn ja sypressiin ja omistivat sen luonnonjumalatar Artemikselle. Myös Dionysoksen on kerrottu syntyneen kuusesta. Roomalaiset pitivät kuusta sypressin tavoin kuoleman puuna. Kristikunnassa se on tullut uudella ajalla suosituksi joulupuuna, jona se tulkitaan vertauskuvaksi Vanhan testamentin paratiisikertomuksissa ja Johanneksen ilmestyksen näyssä taivaallisesta Jerusalemista mainitusta elämänpuusta. Pitkäikäisyytensä ja ikivihreytensä vuoksi kuusta on pidetty myös lujuuden ja uskollisuuden vertauskuvana. Englannissa varsinkin jalokuusi on ollut kärsivällisyyden symboli.

Joulukuusen omenat tai niitä vastaavat pallot voidaan nähdä viittaukseksi siihen, että Kristuksen syntymä mahdollisti paluun paratiisiin ja pääsyn nauttimaan sen hedelmistä. Kristuksen syntymää esittävissä kuvissa saattaa Jeesus- lapsi tarttua omenaan. Kuva ilmaisee, että hän ottaa kannettavakseen maailman synnit.

Perinne joulukuusen hankkimisesta saapui Suomeen ensin 1800-luvulla säätyläiskoteihin, sitten talonpoikaisiin tupiin 1870- ja 1880-lukujen tienoilla. Joulukuusi yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Sen yleistymistä edisti vanhan kansan tapa laittaa koristeeksi juhannus-, nimipäivä- ja hääkuusia, joskin lähinnä ulos. Joulukuusi on alun perin lähtöisin pakanajuhlista.

Vuonna 1829 paroni von Klinckowströmin joulujuhlassa oli peräti kahdeksan kuusta ja niistä yhden takana piilossa posetiivinsoittaja.