En tiedä teistä muista, mutta minulle häät ovat olleet harvinaista herkkua.Kyllä suurin osa ystävistäni on mennyt naimisiin, mutta minä en vielä ole päässyt. Taidan olla kohta jo liian vanhakin! Kaikenlaisissa häissä on tullut oltua.
Lapsena oltiin häissä Kotkassa ja jouduin istumaan lattialla kauniin mekkoni kanssa, kun tuoleja oli vieraille liian vähän. Meidät lapset laitettiin sitten lattialle ja minäkin olin tuolloin jo 12- vuotias, joten tunsin itseni liian isoksi istuskelemaan perunajauhojen seassa. En tiedä, ovatko he enää naimisissa.
Eräät häät vietettiin rivitalon kaksion olohuoneessa. Oli talvi ja kylmä. Menin ensimmäiseksi istumaan hääparille tarkoitettuun nahkasohvaan, mutta onneksi minulle huomautettiin asiasta ja tajusin siirtyä...Ei silti se mitään noloa ollut, sillä tuttujahan me kaikki olimme. Samaa sukua eri maata. Tuolloin oli 15- vuotias teini ja silloin minua suututti kun meidät oli kutsuttu mammojen ja mummojen kanssa samaan aikaan, kun hääparin kaverit tulivat bilettämään vasta illalla. Plääh! No ehkä ihan hyvä silti näin. He eivät ole enää naimissa.
Suurisuuntaisiin maamiesseurantalon häihin pääsin paria vuotta myöhemmin. Naapurin likka meni naimisiin ja sinne oli kutsuttu kaikki kummin kaimat, että saatiin kunnon juhlaväki 200 henkeä kasaan. Eräskin mies totesi että en mä edes tiedä miksi mä olen täällä. Oli morsiamen isän työkavereita. Häät olivat komiat ja entinen paras ystäväni oli jo kovin vieraantunut minusta. Kaikki meni perinteisen kaavan mukaan ja minulla on vieläkin muistona niistä juhlista liukuvärjätty laventelin värinen mekko. He ovat naimisissa.
Lapsuuden ensimmäinen oma ystäväni meni naimisiin maistraatissa. Minä olin todistamassa kyseistä tapahtumaa ja vein morsiamelle lahjaksi kauniin hääkimpun. Eivät edes kahville pyytäneet. Morsian ehdotti että mentäisiin paikalliseen ottamaan oluet, mutta sulho torppasi asian. Hyvä niin. Ei se olisi oikein sopinut. Vastanaineet menivät juomaan kuohuviiniä morsiamen kotiin. Minä menin takaisin kotiini nukkumaan. He eivät ole enää naimisissa.
Yläasteaikaisen bestiksen häihin menin ensimmäistä kertaa oman poikaystävän kanssa. Miten hienoa olikaan mennä häihin yhdessä PUOLISON kanssa. Kummatkin olimme pukeutuneina niin viimeisen päälle ja siemailimme punaviiniä enemmän kuin tarpeeksi. Tanssilattian vintille perustimme toisen pariskunnan kanssa oman viinikerhon ja viini virtasi. Loppuillasta olimme yhtä kännissä kuin bestman. Kaikki on videokuvattu. He ovat naimissa edelleen.
Isolla kesämökillä, meren rannalla, olivat erään ystäväni häät. Ystäväni oli kyllästynyt odottamaan hämäläisen hitaan miehensä kosintaa ja kosi itse varmuuden vuoksi että pääsi naimisiin. Tunnelma oli lämmin ja ympäristö kaunis, mutta minä itse en ollut silloin hehkeimmilläni. Eihän minun niin väliäkään ollut, mutta en halua edes nähdä itsestäni otettuja valokuvia niissä juhlissa. Sulhasen äiti täytti samana päivänä vuosia, mutta booli loppui kesken kaiken, koska kukaan ei uskaltanut sitä tehdä lisää. Alkoholi oli morsiamen isän ostamaa ja hän päätti olla huomaamatta boolin loppumista. Kuivahko päätös pirskeille. He ovat naimissa edelleen.
Toinen ääripää oli ystäväni häät. Viina virtasi ja musiikki soi. Morsiamen sisko istuskeli kännipäissään naisten vessan lattialla jo alkuillasta eikä saanut sanaa suustaan. Hääjuhlaan oli kutsuttu runsaasti ystäviä, sukulaisia ei niinkään. Bändi soitti hyvää musiikkia ja silloinen poikaystäväni kohtasi ex- poikaystäväni ja loppuillasta hekin tappelivat pihalla. Lisäksi röpöttelin kermalikööriä leningilleni. He ovat naimisissa edelleen.
