Torstain toivot!

Huomenta!

Tänään korteista nousi MIEKKOJEN 4. ASELEPO

”Tyyneys, oman keskuksen löytäminen, selkeys, hengellinen puhdistautuminen, yhdentyminen, laajeneminen.”

 

Huolet on voitettu. Iloa, laajentumista. Tämä kortti kuvaa uuden toivon ja sisäisen eheyden mahdollisuutta. Se heijastaa selkeyttä ja harkintaa, joiden avulla tilanteiden todellinen olemus voi paljastua. Kortti edustaa pysähtymistä, rentoutumista ja meditaatiota. Se symboloi myös yksinäisyyteen vetäytymistä, puhdistumista ja selkeyden saavuttamista. Kortti on parantamisen ja parantumisen kortti, joka antaa mahdollisuuden toipua menneisyyden koettelemuksista. Kortti kehottaa tilanteen seuraamiseen levollisena mutta valppaana. Kortti sisältää kuitenkin myös varoituksen. Aselepo ei tarkoita rauhaa. Pinnalta katsoen kaikki saattaa näyttää rauhalliselta, mutta tuota rauhaa kenties pidetään yllä vain tukahduttamalla tunteita ja hetken mielijohteita. Tutki tarkoin sitä mahdollisuutta, että häiriötekijät ovatkin jo olemassa ja vain hädin tuskin piilossa juuri tällä hetkellä. Tiedostamalla ne ajoissa voit viedä niiltä niiden hajottavan voiman.

Järjestä itsellesi aikaa olla yksin. Rentoudu, hiljenny ja anna itsellesi mahdollisuus nähdä asiat uudella tavalla. Anna kehosi ja mielesi levätä ja kerää uusia voimia.

NYT ON AIKA HELLITTÄÄ HETKEKSI. PYSÄHDY JA ANNA ASIOIDEN MENNÄ OMALLA PAINOLLAAN.

ANNAN PARANTAVAN ENERGIAN VAIKUTTAA ITSESSÄNI.

Tarkastele ympäristöäsi ja järjestä asiasi niin, että ne tukevat tyyneyttäsi ja omassa keskuksessasi pysymistä.

Minulla on rauha itseni kanssa. 

*** 

 ...ja sitten Mökkikirjan uusi sivu - METSÄ PARANSI MASENNUKSENI-

  ...ja Coins:

- PIENTÄ KONMARITUSTA-

  Upeaa päivää Sinulle! 

PS. Tähän kohtaan kirjoitan vielä pienen ajatuksen viime öisestä ajatuksestani. Aloitin tällä viikolla työt ja vaikka jännitin uuden työn alkua vähäsen, niin kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Olen ollut todella iloinen ja hyvinvoiva- ehkäpä metsä ja luonto paransi masennukseni, kuten mökkikirjan sivu kertoo. Töissä kaikki ovat olleet hyvin voivia ja iloisia, loman jäljiltä. Silti jäin miettimään erästä asiaa. 

Olen ehdottomasti suurikokoisin (lihavin) työntekijä työyhteisössämme. Enkä ole edes mikään ihan järkyttävän iso, mutta nämä kaikki toiset ovat suoraan kuin jostain maratonilta töihin juosseet. Välillä huomaan ihmisten tuijottavan mahaani, ehkä luulevat että olen raskaana?! Vai kuvittelenko vain. 

Eilen sitten kahvitauolla tervehdin erästä Mallaa, ja hänellä oli joku oma juttunsa menossa, nyökkäsi minulle vain ja alkoi iloisesti kertoa jotain omaa juttuaan kahdelle muulle, mutta ei minulle ainakaan katsekontaktista päätellen. Sitten hän kertoi edelleen sitä omaa juttuaan ja katsoi välillä minuakin ja sanoi että minusta tuntuu jo että olen YLIPAINOINEN kun plaa...plaa...Malla painaa itse ehkä 50kg, joten hän ei todellakaan ole ylipainoinen ja tietää sen itsekin. Joten jäin jumiin siihen ajatukseen, että onko hän todellakin noin inhottava ja kenkku että piilov***uilee minulle vai olenko itse taas niin yliherkällä tuulella, että tulkitsen kaikki sanat ja eleet jotenkin minua vastaan. Minä ja Malla emme ole ystäviä ja Malla on tunnettu toisaikaisena tyyppinä.

No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minua on maailma kohdellut pehmeästi, en ole useinkaan kuullut mitään negatiivista koostani kun vertaan kokemuksiani toisten pullukoiden kokemuksiin, mitä esim. netistä saa lukea. Ihmiset ovat lihavia kohtaan todella törkeitä! Jos kaikki jutut pitävät paikkansa.

Tosiaan, tämä ajatus jäi päähäni muhimaan eilisestä ja sitä huomasin vatvovani samalla kun käänsin kylkeä. Olenko vain yliherkkä vai onko kyseessä todella törkeä työkaveri? Hmmm.....