Ärsyyntyminen - kun toinen ihminen ärsyttää

Miksi toinen ihminen ärsyttää?

Näillä hakusanoilla olen viime päivät googlannut ja miettinyt oman ärsytykseni alkusyitä.

Olin eilen tapaamisessa, jossa ärsytyskynnykseni nousi vähän liikaa erästä ihmistä kohtaan. Avaanpa tätä vähän tähän.

Meillä oli yhteinen tapaaminen erään paikallisen yhdistyksen kanssa. Tapasin siellä tuttaviani, toiset olivat tosi tuttuja, toiset tuntemattomampia..useimpia en tuntenut ollenkaan.

Tapaaminen oli minulle uutta ja menin aika keltanokkana sinne.

Siellä oli myös ystäväni (?) Tea.  

Olemme ennenkin riidelleet mutta sopineet ja tiedän minkälainen hän on...

Kurvasin hyvissä ajoin parkkipaikalle. Tea istui autossaan eikä ollut näkevinään minua. Hän rämpläsi vain kännykkäänsä. Laitoin hänelle teksiviestin heippa! Ei mitään reaktiota. Sitten yht äkkiä hän muka huomasi minut. - 1. ärsytys

Oliko tämä vain minun tunteeni että ei huomannut, vai oliko oikeasti niin? Molemmat vaihtoehdot hänen kannaltaan on helppo uskoa.

Moikattiin ja ensimmäiseksi hän esitteli minulle uusia kenkiään. - niitä piti ihastella - 2. ärsytys. 

Aina hän puhuu vain minä minä minä ja kehuskelee milloin milläkin....

Menimme istumaan suureen saliin eikä Tea tullutkaan minun viereeni vaikka oletin näin. Jäin istumaan yksin paljon tilaa ympärilläni enkä tuntenut muita. -3. ärsytys

Vähätteleekö hän minua, eikä hän olekaan ystäväni, eikö hän halua näyttäytyä kanssani? Epävarmuus itsestäni nousi esille. Vai onko hän niin olevinaan että hän ei minun viereeni sovi istumaan kun on niin paljon parempi kaikessa.

Hän halusi näkyvään tehtävään ja oli niin olevinaan kun esitteli itsensä meille muille, että näin punaista.... Hän mm. valehteli muille että on ollut yhdistyksessä mukana vuosia, vaikka todellisuudessa on ollut vain vuoden jne...- 4. ärsytys

Valehtelu osaamisestaan ja aktiivisuudesta otti päähän. Toisaalta ehkä itseäni harmitti, miksei minulla ollut rohkeutta osallistua myös. En saanut suutani avattua. Olin epävarma omasta ajankäytöstäni ja pelkäsin että lupaudun johonkin mihin en pysty osallistumaan. Sitten toinen silmät suurina selvittää miteen aktiivinen hän on ja puhuu kaiken lisäksi pelkkää paskaa.

Etsittiin luottamusjäseniä. Hän oli ensimmäinen halukas vaikka salissa oli paljon enemmän häntä kokeneita...Onneksi takanaolijani esitti puheenjohtajaa myös luottamustehtävään, olihan hän sentään puheenjohtaja. Teakin tuli valituksi kun tunkua ei ollut - 5. ärsytys

Hän ei ihan oikeasti ole penaalin terävin kynä. Onneksi mukaan saatiin viisaita ja kokeneempia. Minuakin tämä asia vähän kiinnosti, mutta en saanut suutani avattua..

Etsittiin varajäseniä. Tea ehdotti erästä yhteistä tuttavaamme Kataa, mutta ei minua. - 6. ärsytys.

Olinko mustasukkainen kun hän ei ehdottanut minua? Ehkä olin. Taas hän sivuutti minut.

Tapaamisen päätyttyä ulkona hän alkoi taas puhumaan vain itsestään jolloin minä sanoin että lähden nyt kotiin. -7. ärsytys

Tuollainen hän on. Minä minä ja minä minä. Onneksi katkaisin jutut ja lähdin kotiin.

Soitin vielä tämän jälkeen Katalle ja yritin vähän puhaltaa hänelle tuntemuksiani, mutta hän ei lähtenyt mukaan...Kuunteli kyllä kiltisti. 

Niinpä olenkin nyt miettinyt, mikä ihme tuossa ihmisessä ärsyttään niin paljon että en kestä. Hän on mikä on, miksi minä siitä välitän.

Oivallukset kirjoitettu kursiivilla. 

Kiitos ja anteeksi.