Oli taas ihan pakko tulla kertomaan, koska eilinen mielenterveyskävely oli oikea Via Dolorosa, 5 km pelkkää itkua. Suosittelen, ei ole pakko lukea.
Epätoivo iski oikein kunnolla. Kuuntelin samalla äänikirjaa Viisaasta Mielestä. Olisin ladannut jonkin rauhoittavan kävelymeditaation, mutta ne maksoivat...Yritin imeä itseeni metsän lohduttavaa energiaa, kokeilla tietoista läsnäoloa, tuntea tuulen ihollani ja antaa itkun tulla. Huomasin että vaikka kehoni oli ns. stressitilassa, elimistöni taas oikein kaipasi tuota kävelyä, ylämäkiä ja alamäkiä niinkuin elämäkin on.
Vastaani tuli iloinen nainen jolla oli kaksi koiraa. Sekin sai minut purskahtamaan itkuun, koska a) hän oli iloinen b) hänellä oli kaksi koiraa jotka selvästi toivat iloa elämään. Se sai minut edelleen tuntemaan ettei minulla ole mitään, vaikka onhan minulla. Ihmisen mieli on ovela asia. Ja tietysti kaipaus edesmennyttä koiraani kohtaan, vaikka senkin kuolemasta on jo monen monta vuotta. <3
Lopulta ajattelin ottaa teille pari valokuvaa, jotka toivat vähän lohtua ja pysähtymistä nykyhetkeen.
Ensimmäisenä näin tämän valkoisen höyhenen ja minusta se oli viesti, että en ole yksin. Se toi lohtua.
Sitten kuvasin tätä harmaata maisemaa. Maisema on yhtä harmaa kuin mieleni.
Lopulta kuvaus toivosta. Tulevia männynkäpyjä. Katse tulevaan!
Kävelyn jälkeen kävin suihkussa ja lepäilin/ nukuin loppupäivän. Oli raskas reissu.
Tänään aion mennä kävelylle uudestaan. Näenkö samat maisemat? Tunnenko samat tunteet? Se nää nähtäväksi.
Ihmisen mieli.. ja käveleminen.
VastaaPoistaAikanaan olin varsin kehnossa tilanteessa ja olin päättänyt että jos ja kun pääsen tietyissä asioissa vähän helpompaan vaiheseen aloitan kävelemisen. Niin onneksi kävi ja pidin lupaukseni. Voi miten kauheaa se oli! Otin suojakseni kuulokkeet ikäänkuin eristämään minut kanssaihmisistä ja kävelin ja kävelin. Takaisin päästyäni olin paniikkikohtauksen kourissa. Jatkoin sitä koska tiesin että vaihtoehto olisi pahempi kuin se tunne. Ei se nykyäänkään aina herkkua ole, mutta olen jatkanut ja näyttänyt niille ikiomille demoneilleni pitkää nenää..
Terv. se anonyymi joka osti tarotkortit. : ) .
Ihana kuulla sinusta! Kerroit inspiroivasti kävelystäsi. En olekaan ajatellut sitä tuolta kantilta. Kuulostaa hyvältä! Oletko jatkanut korttien katsomista?
Poista